Tartto – loistava matkakohde ihan naapurissa!

Ennen viime viikonloppua tiesin, että Tartto on yliopistokaupunki eteläisessä Eestissä. Itse asiassa luulin, että paikan nimi on Tarto, sillä vuonna 1920 solmittu Tarton rauha oli tuttu käsite. Siinä se, muutoin Tartto oli vain nimi kartalla, vaikka olen matkannut lukuisia kertoa Eestissä ja Eestin läpi Latviaan.

Onneksi bloggarikollega Airi kertoi kiinnostuksestaan tutustua kehuttuun ja palkittuun Eestin kansallismuseoon, joka avautui syksyllä 2016 Tartossa. Ryhdyimme yhdessä suunnittelemaan kesäistä retkeä puolisoiden kanssa. Yksi työkollega sanoi, että Tartossa on edulliset drinksut, toinen kehui herkullisia kakkuja ja kulttuuripuolen vinkit saimme Visit Tartu -matkailuneuvonnan Maigi Lokolta.

1

Matka ja majoitus

Me olimme liikkeellä omilla autoillamme. Tallinkin lautalta suuntasimme suoraan Tallinnan läpi kohti Tarttoa tietä numero 2 (Tartu). GPS neuvoi hyvin, mutta ilman sitäkin reitti satamasta on hyvin kyltitetty ja kun lentokenttä jää vasemmalle puolelle, tietää että nokka on oikeaan suuntaan.

Ajomatka suoraa ja erittäin hyvässä kunnossa olevaa tietä ilman pysähdyksiä kesti 2,5 tuntia, matkana 185 km. Matkalla näkymät olivat kaunista ja vehmasta maalaismaisemaa. Kun näki ensimmäisen haikaranpesän sähkötolpan päässä, tunsi jälleen olevansa ulkomaanlomalla!

Tarttoon pääsee myös busseilla, joita lähtee Tallinnasta noin puolen tunnin välein. Junia Tallinna-Tartto-välillä menee muutama päivässä ja Finnair lentää Helsingistä Tarttoon useita kertoja viikossa.

Majapaikaksi olimme valinneet tuliterän Hotelli Sophian, joka sijaitsee pari kilometriä keskustan ulkopuolella, uuden, ison ostoskeskuksen, Lounakeskuksen, yhteydessä.

Lounakeskuksessa on merkkikauppoja, ravintoloita, elokuvateatteri ja jopa täysimittainen luistinrata. Minä tosin kävin Lounakeskuksessa vain ostamassa urheilukaupasta vedenkestävän takin, sillä kesäsää ei matkaamme suosinut. Huomioin kyllä mm. sushi- ja vohveliravintolat, kahvilan ja kauneussalongin. Kauppoja oli niin paljon, että shoppailijoilla kyllä riittää tekemistä.

Autot jätimme ilmaiseen, kameravalvottuun parkkiin Hotelli Sophian pääoven tuntumaan. Keskustaan ja takaisin matkasimme taksilla, yhteen suuntaan matka maksoi kohteesta riippuen 6-8 €. Taksit olivat uusia, hyvätuoksuisia autoja, joissa kaikissa oli mittarit. Meille sattui vain ystävällisiä kuskeja!

Hotelli Sophia oli positiivinen kokemus ja tarjosi hyvän hinta-laatusuhteen. Huone oli moderni ja valoisa, jossa oli ison parivuoteen lisäksi nojatuoli ja peilipöytä. Mainittakoon myös näin kirjabloggarin näkökulmasta, että sängyssä oli hyvät lukuvalot!

Huoneen hintaan kuului monipuolinen aamupala. Tarjolla oli kaikkea munakkaasta makkaraan, myslistä melooniin, salaatista silliin. Aamiaissalissa näimme muitakin suomalaisia, myös lapsiperheitä.

Hotelli Sophia toimi meille hyvin, mutta jos ei tarvitse parkkipaikkaa ja haluaa tartolaista tunnelmaa ja historiallista ikkunanäkymää, niin silloin kannattaa tutkailla ydinkeskustan hotelleja.

2

Ravintolakatsaus

Tarton ydinkeskustassa on paljon ravintoloita. Keskusaukio on varmaankin kauniilla kelillä kuhiseva paikka, sillä useilla ravintoloilla on iso terassi, jotka meidän visiittimme aikana kaikki olivat sadekelin vuoksi kiinni.

Me söimme ensimmäisenä iltana UMB Roth -ravintolassa. Ravintola oli selkeästi suosittu, sillä illan aikana kaikki pöydät täyttyivät ruokailijoista. Heilläkin oli tunnelmallisen näköinen terassi sisäpihalla.

UMB Rothin valikoima oli monipuolinen ja me kaikki löysimme jotain uutta ja kiinnostavaa maisteltavaa. Makuyhdistelmät olivat selvästi kokeilevia, osa erittäin onnistuneita kuten Boef eli moderni tartar-pihvi ja Creamy Celleriac Soup eli juurisellerikeitto. Esillepano oli kaunista ja inspiroivaa.

Pääruoaksi söimme kalaa, lammasta ja ankkaa. Kaikki hyviä, parhaimpana ankan rinta, Duck Breast.

Jälkiruoaksi päätin kokeilla Birch Jellyä eli koivuhyytelöä. Annos oli hieno, mutta saunavihdan makuinen hyytelö ei vain ollut minun makuuni. Honey Cake eli hunajakakku olisi ollut herkullisempi valinta tai juustolautanen, josta olisi riittänyt koko pöydälle.

UMB Roth oli ravintola, jonne menen mielelläni uudelleenkin joko lounaalle tai illalliselle.

Toisena iltana söimme Jop Antoniuksessa, joka sijaitsi pienellä sivukadulla. Paikka oli hiljainen sunnuntai-iltana, taulut seinillä olivat melko karmivia, mutta ruoka oli oikein maittavaa!

Nyt emme ottaneet alkupaloja, vaan siirryimme suoraan pääruokaan. Portobello-sienistä ja mozzarella-juustosta tehty burger oli todella herkullinen!

Söimme myös Eesti Rahva Muuseumissa päivän lounaan ja kävimme Pahad Poisid -pubissa katsomassa Venäjä-Espanja-jalkapallo-ottelua. Siellä oltiin kyllä selvästi venäläisten puolella, joten me kannatimme Espanjaa hieman sordinolla.

3

Nähtävyydet

Tartossa riittää kulttuurinystäville katsottavaa! Jo käveleminen keskustan kaduilla vie eri aikakausille, kun talojen seinälaatoista ja nimistä löytyy kiinnostavia historiallisia yhteyksiä.

Tarton yliopisto on perustettu Ruotsin vallan aikana vuonna 1632 ja sen 1800-luvun alussa rakennettu päärakennus vaikuttaa vieläkin mahtavammalta verrattuna söpöihin pikkutaloihin samalla Ulikooli-kadulla.

Meidän päävierailukohteemme oli Eesti Rahva Muuseum, joka on kerrassaan upea ja jo yksistään sen vuoksi kannattaa Tarttoon matkustaa! Airi kirjoitti siitä erillisen jutun, jonka otsikkoonkin lisättiin WOW!

Kävimme myös Aparaaditehas Creative Cityssä, vanhassa tehdasrakennuksessa, jossa neuvostoaikana valmistettiin ilmastointilaitteita ja salaisia sukellusveneosia. Koska touhu oli salaista, niin silmänlumeeksi siellä valmistettiin myös toimimattomia sateenvarjoja ja vetoketjuja. Uskomatonta touhua! Nyt kompleksi on muutettu luovien alojen toimistoiksi, työtiloiksi ja ravintoloiksi. Rappukäytävät olivat alkuperäisessä kuosissaan hurjan kurjia, mutta ravintolat vaikuttivat viehättäviltä ja kaupat kiinnostavilta. Me osuimme paikalle sateella, joten piha, jossa normaalisti on kirppareita ja terassiravintoloita, oli nyt tyhjillään.

Aparaaditehaksen naapurissa, Saapatehasissa sijaitsee Paino- ja paperimuseo, jonka kierroksella sai itse tehdä paperia ja painaa kortteja. Visiitti oli kiinnostava ja opettavainen, sen jälkeen katsoo vanhoja kirjoja hieman eri silmällä. Oppaamme kertoi, että myös heille tulvii vanhoja kirjoja ja he eivät voi ottaa vastaan kuin murto-osan, joille he tarjoavat uuden elämän erilaisina tuotteina, muistikirjoina ja koteloina.

Koska olimme retkellä vain kaksi päivää, niin Tarttoon jäi vielä paljon nähtävää. Eliel Saarisen suunnittelemaan Paavalin kirkkoon tutustuimme vain ulkopuolelta, sillä se oli sillä hetkellä suljettu, mutta kyseessä oli aivan selvä Helsingin rautatieaseman ja Lahden kaupungintalon serkku.

Aino Kallaksen kotitalon löysimme huonossa kunnossa mielisairaalan takapihalta. Aino ja Oskar Kallaksen perhe asui Tarton talossaan vuodet 1914-1918 eli samoihin aikoihin, kun Ainolla ja Eino Leinolla roihusi romanssi. Suomen Kirjailijaliitto ja Aino Kallas -seura ovat tänä keväänä ehdottaneet pahasti rapistuneen talon kunnostamista suomalais-virolaisena yhteistyönä kulttuuritilaksi.

Saavuimme Tarttoon lauantai-iltana ja jatkoimme matkaa Otepään kautta kohti Riikaa maanantaina. Näinkin lyhyessä ajassa ehdimme ihastua Tarttoon ja vakuutimme, että tulemme uudestaan!