Oodi Oodille – kurkkaus jouluksi valmistuvaan keskustakirjastoon
Minusta on kiehtovaa päästä tutustumaan vieraisiin maailmoihin ja uusiin ympäristöihin, tutustua ihmisten töihin ja back stageihin. Helteisenä perjantaina 3.8. olikin huippuhetki, kun sain bloggarikollegoiden kanssa kurkata rakenteilla olevaan Oodiin, Helsingin keskustakirjastoon.
Oodin suunnittelukilpailuun tuli 544 ehdotusta, joista Arkkitehtitoimisto ALA:n ehdotus vei voiton pääarkkitehtinaan Niklas Mahlberg. Rakennus on taatusti erottunut joukosta, sillä se on YIT:n vastaavana työnjohtajana toimivan Tero Seppäsen mukaan ”sillan ja talon sekoitus”.
Kun kuuntelin maallikkona Seppäsen esittelyä, mietinkin, onko joku erikoisidea vielä jäänyt arkkitehtien pöydälle käyttämättä, kun Oodissa on taivutettua lasia, printattua lasia, erikoisliimattuja lasipilareita Itävallasta, siltapalkkeja, jotka on hitsattu yhteen niin, että hitsaaja on ollut ahtaan palkin sisällä 130 asteen lämmössä, ties mitä muuta hienoutta ja kaiken kruununa valkoinen ulkokatto, jonne ei ole saanut viedä yhtään pömpeliä pilaamaan taiteellista vaikutelmaa. Mutta on Oodissa tuttuakin, sillä ulkoverhoilu on Stora Enson toimittamaa suomalaista kuusta Jyväskylän seudulta.
Oodin työmaa on noin 100 miljoonan euron urakka. YIT:llä on päävastuu rakentamisesta, mutta mukana on myös satakunta aliurakoitsijaa. Vierailupäivänä Seppäsen mukaan työmaalla oli ollut 183 ihmistä töissä, ja he edustivat noin 20 kansallisuutta. Muutama tunnusluku vielä: pinta-ala tulee olemaan 17.000 m², päivittäinen kävijämäärä 10.000 ja vuosittainen 2-2,5 miljoonaa henkilöä. Tavoitteena on ”Ihmisten kohtaamispaikka”, jonka Seppänen kertoi esittelynsä aluksi.
Kuinka tällaista työmaata johdetaan? Tero Seppänen myönsi, että Oodin rakentaminen on teknisesti ollut haastavin rakennusurakka, missä hän on ollut mukana, mutta totesi, että eivätköhän muinaiset egyptiläiset todenneet pyramideista samoin ja niin vain nousivat.
Oodi on noussut pala kerrallaan. Rakentamisen järjestys on ollut poikkeuksellisen kriittistä Oodin siltamaisuuden vuoksi, jotta rakennuksen tasapaino on säilynyt.
Joka torstai työmaaparakissa on Big Room -palaveri, jossa suunnittelijat ja urakoitsijat kohtaavat. Silloin nostetaan esiin mahdolliset haasteet ja ratkaistaan ne suunnittelijoiden ja tekijöiden kanssa yhdessä. ”Täällä tehdään töitä tiiminä. Se poistaa edestakaisin palloittelua ja tuo toimivia ratkaisuja käytännön toteutukseen. Monastihan ratkaisut ovat vain ihmisen tahtotilasta kiinni”, sanoi Seppänen. Hän korosti, että ratkaisuhakuinen asenne ja tiimityöskentelykyky ovat olleet avainasemassa, kun työtekijöitä on rekrytoitu.
Mukana kierroksella oli myös Mrs Oodi, eli Oodin johtaja Anna-Maria Soininvaara, joka on ollut mukana alusta asti. Kirjastossa tulee työskentelemään 54 henkilöä, jotka toimivat viidessä itseohjautuvassa tiimissä. Tämä johtamismalli on uutta Helsingin kaupungilla. Henkilökuntaa tulee auttamaan myös robotiikka, joka esimerkiksi lajittelee palautuksia ja poimii varauksia.
Parin sadan metrin päässä oleva Kirjasto 10 suljetaan ja sieltä siirtyy henkilökuntaa ja kirjoja Oodiin. Meille tulee 100.000 nidettä, joista noin 70.000 on yhtä aikaa esillä. Näistä 65 % tulee nykyisistä kirjastoista ja 35 % on uushankintoja”, Soininvaara kertoi kirjaston tunnusluvuista.
Rakennuksen kaikki kolme kerrosta ovat tunnelmaltaan tarkoituksellisesti kovin erilaisia. Ensimmäisessä kerroksessa avoimuutta, toisessa oleskelua ja kolmannessa kirjoja, todellinen kirjataivas, sillä katto on laineilevan valkoinen ja siihen on avattu 14 aukkoa, kuin tunneleita toiseen maailmaan. Aivan fantastista, sitähän kirjallisuus on, kurkkauksia ja matkoja mielikuvituksen kautta toisiin todellisuuksiin! Mutta jälleen kerran, arkkitehtoonisesti ei mikään helppo ratkaisu.
Oodi avautuu 3. joulukuuta 2018. Sekä Seppänen ja Soininvaara uskovat, että aikataulu pitää. Sitten talo onkin avoinna joka päivä kaikelle kansalle kokoontua, keskustella ja lukea. Oodi on avoinna arkisin klo 8-22 ja viikonloppuisin klo 10-20.
Vielä lopuksi kysyin Tero Seppäseltä, lukeeko hän kirjoja: ”Tottahan toki, joka ilta on kirjaan tartuttava. Kalle Päätalon tuotannon olen lukenut osin pariinkin kertaan, sillä minäkin olen kotoisin Kainuusta.”
Kiitos hienosta kierroksesta Anna-Maria Soininvaara, Tero Seppänen sekä YIT:n viestinnän Business Partner Arja Korhonen, joka on myös bloggari (Kulttuuri kukoistaa -blogi).
Katso videoni kolmannesta kerroksesta, klik. Pahoittelen, että ääneni ei nouse tuulettimien puhalluksen yli.
Lue myös jutut Latvian uudesta kansalliskirjastosta ja Eestin uudesta kansallismuseosta.