Espoon Kaupunginteatterissa soi huikea paikallisradio – Esitystalous 3 RADIO

Martti Suosalo näyttelee Jamia, joka on perustanut Radio Stagen.
Espoon Kaupunginteatteriin kannattaa saapua ajoissa, sillä Esitystalous 3 RADIO -esitys alkaa jo ennen kuin esitys alkaa. Katsomoon menoa tahdittaa Radio Stagen ohjelma, jonka puikoissa on kanavan ohjelma- ja musiikkipäällikkö Jamia esittävä Martti Suosalo. Hän spiikkaa eetteriin matinkyläläisen Markun musiikkitoiveen.
Tämä on Radio Stage. Ja sinä olet teatterissa.”
Esitystalous on Juha Jokelan ja työryhmän trilogia. Ensimmäisessä osassa vuonna 2010 visioitiin uutta, uljasta Tapiolaa. Olin juuri silloin aloittanut uudet työt konsulttiyrityksessä ja Esitystalous-esityksen katsomossa tuntui kuin en olisi toimistosta lähtenytkään, niin aitoa ja ajassa näytelmä oli! Toisessa osassa vuonna 2013 haettiin Espoon tarinaa. Brändityöryhmä toi tarinaan näkökulmia niin sosiaalipolitiikasta kuin businessmaailmastakin.
Nyt kolmannessa osassa ollaan radiossa. Jälleen tarkastellaan aikaa, mutta nyt on nostalgian haikailua mukana. Ääneen lausutaan ajatuksia, jotka voisi kuvitella olevan Radio Cityn tekijöiden mielistä 1980-luvulta (eipä ihme, sillä kiitoksissa mainitaan mm. Axa Sorjonen ja General Njassa).
Radio on hämmentävän intiimi media. Nykyään vielä intiimimpi, kun sitä kuunnellaan nappikuullokkeilla.” Vapaa lainaus tekstistä.
Radio mediana on pitänyt hyvin pintansa ja tarjonta on monipuolista, vai onko? Radio Stagen ohjelmaprofiili viehättää teatterikatsomossa, mutta sillä ei taitaisi olla kaupallisia edellytyksiä reaalimaailmassa. Eikä ole näytelmässäkään, sillä kuvaan astuu emon eli mediayhtiön kehittäjä Marika (Vera Kiiskinen), joka toteaa, että muutos on välttämätön, nykyisellä profiililla Radio Stage ei täytä tulostavoitteita.

Nykyinen meno ei riitä, emoyhtiö vaatii parempaa tulosta. Vera Kiiskinen esittää mediayhtiön kehittäjä Marikaa. Kuva Stefan Bremer
Hetken huolestun, ryhdytäänkö tässä nyt näyttämöllä rakentamaan konseptiuudistusta, sehän on jo kaluttu aihe. Myyntipäällikkö Ari (Tommi Taurula) heittää idean, että Radio Stage pitäisi profiloida 20-40 -vuotiaille miehille. Marika soittaa esimerkiksi Capital FM Yorkshiren juontoa, jossa energiataso on toista kuin Radio Stagella.
Yleinen monsteri nimeltään muutos.”
Mutta missä ovat muut ideat? Onneksi tekstissä mennään syvemmälle, sillä ei ole Juha Jokelan pirtaa jättää asioita pinnalliseksi. Kenen äänen tulee kuulua, kenellä on valta vaikuttaa – ja nyt ei enää puhuta pelkästään Radio Stagesta. Onko se Jamin ja muiden valkoisten heteromiesten ääni, joka kantaa yhteiskunnassamme. Juha Jokela toteaa käsiohjelmassa:
Tähän asti oikeus asettua mikrofonin eteen on ollut kaltaisellani, valkoihoisella miehellä, mutta asetelman muuttamista vaaditaan esim. #metoo-liikkeen myötä yhä äänekkäämmin. Pidän tätä väreilyä äärimmäisen kiehtovana, vaikka oma rooli mietityttääkin. Halusin tai en, edustan kuitenkin juuri sitä patriarkaattia, jonka alla maaperä vavahtelee ja joka yrittää joko puolustautua, edistää muutosta tai vähintäänkin ymmärtää oman uuden paikkansa.
Tarinan etenemistä tahdittavat radio-ohjelmapätkät, huikea Dj Mysli (Ylermi Rajamaa), päälikkö yhdellä ällällä tai rauhoittavaakin rauhoittavampi Dj Eki (Raimo Grönberg), jonka ääni tuudittaisi uneen ellei tekstit olisi niin kiinnostavia. Mukana on myös mainoksia, joihin stagelaiset suhtautuvat vaihtelevalla innokkuudella.

Raimo Grönbergin esittämä Eero on tuulahdus menneestä maailmasta.
Kun Marika peräänkuuluttaa muutosta, joukko jähmettyy. Ideoita ei synny, tilannetta aletaan tarkastella, what’s in it for me -mentaliteetilla. Eräs miettii, tarkoittaako muutos oman identiteetin hylkäämistä. Toinen epäröi tarttua tarjottuun mahdollisuuteen, kun ei ole siitä edes uskaltanut unelmoida. Joku on valmis suostumaan konsernin puudeliksi, jotta oma toimeentulo on turvattu. Näytelmä käy oivallisesta muutoshankkeen läpiviennin esteiden oppitunnista. Kun yhteinen päämäärä ei sytytä, ei kiinnosta tehdä mitään muutoksen eteenkään.

Ria Katajan esittämä Karoliina vetää aamuohjelmaa ja haaveilee tähteydestä.
Nautin seuratessani tekstiä ja näyttelijöiden työskentelyä. Välillä he ovat roolissa, välillä omina henkilöinään puffaamassa suosikkiradioasemaansa, joka tietysti on Radio Stage. Välillä he heittäytyvät radiojuontoihin, välillä räppisessioihin. Esitys oli jo ensi-illassa tavattoman valmis, ensemble toimi saumattomasti yhteen. Tällä työryhmällä, back stage mukaanlukien, oli selvästi yhteinen päämäärä ja sama beat.
Toisella puoliajalla teksti terästäytyy vielä piirun verran. Espoon Kaupunginteatterin tila on pienehkö, mutta jälleen kerran keskelle jäävä näyttämö on saatu hienosti toimimaan. Teppo Järvinen on tuonut radioaseman lähelle ja Timo Teräväisen videosuunnittelu vie katsojat toisiin aikoihin ja ulottuvuuksiin. Niinä hetkinä kannattaa olla tarkkana ja napata tekstistä oivalluksia.

Henna Hakkarainen esittää uutistoimittaja Tinttiä, joka haluaa vielä kyseenalaistaa ja viedä kuulijat toisiin maailmoihin. Kuva Stefan Bremer
Näytelmän henkilöhahmoista syntyy hyvä kombo, erittäin uskottava työporukka. Erityisesti pidin Ria Katajan esittämästä Karoliinasta, jonka kehitystä Ria kuvasi eleettömän taitavasti. Ja pidin minä muistakin, Mysliin suorastaan ihastuin!
Esitystalous 3 RADIO viehätti minua monesta syystä. Pidin uskottavasta työelämäkuvauksesta, inspiroiduin tekstistä, joka haastoi ajattelemaan, nauroin nokkelalle huumorille ja ihailin luontevaa näyttelijätyötä. Ja myönnän, että minua espoolaisena viehätti sekin, että Radio Stagella oli vahva tapiolalainen mentaliteetti.
Ja hei, melkein unohtui: Radio Stagella soitettiin monipuolisesti loistavaa musiikkia, onneksi soittolistan voi kopioida käsiohjelmasta!

Sarjassamme eläytymiskuvia, Kirsi ja Martti Ranin Esitystalous 3 RADIOn ensi-illassa 19.9.2018.
Lisää juttuja näytelmistä, jotka ovat ohjelmistossa syksyllä 2018:
- Hinta, Helsingin Kaupunginteatteri
- Pullo cavaa ja aurinkoa, Helsingin Kaupunginteatteri
- Julia ja Romeo, Kansallisteatteri
- Juurihoito, Kansallisteatteri
- Kangastus 38, Kansallisteatteri
- Korjaamo, Kansallisteatteri
- Lemminkäinen, Kansallisteatteri
- Mestari ja Margarita, Kansallisteatteri
- Musta Saara, Kansallisteatteri
- Syntipukki, Helsingin Kaupunginteatteri
Juha Jokelan Esitystalous 3 on erinomaisesti esitettyä, siis näyteltyä, hyvin kirjoitettua ja napakasti rytmitettyä teatteria, hauskaakin vielä. Se tuo äänen näkyväksi, myös ne ratkaisut, joilla äänellä vaikutetaan. Kanavauudistuksia olen käynyt muutaman läpi, läheisemmin kuitenkin tv:n kuin radion puolella, mutta muutoksen kuvauksena Esitystalous 3:ssa oli paljon tuttua.
Ria Kataja oli aivan huikea Karoliinana. Raimo Grönbergin Eeroa uskon kuunnelleeni useamman kerran muuallakin kuin Radio Stagella. Ja aivan kuten Kirsikin jutussaa, ylistän Ylermi Rajamaata.
Kuinka monta kierrosta lisää pitää loppuun tulla, jotta se kohoaisi riittävän korkealle ja laajentaisi teeman yleisemmäksi? Tämä on minusta usein nykydraamojen ongelma. Esitystalous 3:eenkiin lisättiin loppuun kierroksia niin, että varmasti ymmärsimme, että kyllä tässä oli muustakin kysymys kuin pelkästä radion muuttumisesta. Minulle vähempikin olisi riittänyt. Kellovertaukset ja espoolainen kelloseppäkoulu toimivat niin hyvin näytelmässä, että sinne taskukellon rattaisiin olisi minusta hyvin voinut lopettaa.
Minä en tarkkaan muista, kuinka näytelmä päättyi! Hesarin arviossa nostettiin loppuhetki erikseen esiin ja me yritimme kotona muistaa, mitä ihan viimeisimmäksi tapahtui, mutta emme muistaneet. Ne kellonrattaat kyllä muistaa, mutta loppuhuipennusta en. Muistatko sinä, mihin kuviin ja tunnelmiin näytelmä päättyi?