Anna Burnsin Milkman on vuoden 2018 Booker-palkinnon voittaja

Palkinnon voittajalle Anna Burnsille jakoi Cornwallin herttuatar Camilla.

Tämän vuoden The Man Booker -palkinnon finalistien lukutilaisuus sai minut ja osan kirsinbookclubilaisista jännittämään voittajaa ja seuraamaan myös palkintojen jakoa. Viikonloppumatkani Lontooseen oli kuitenkin jo ohi, joten kiitos Varpun Skotlannissa ja Kirsin Suomessa, sain tarkan raportin juhlavasta palkintogaalasta ja tietenkin voittajasta heti tuoreeltaan. Tämän merkittävimmän englanninkieliselle kirjallisuudelle jaettavan palkinnon voitti Suomen aikaan myöhään tiistai-iltana 16.10. alunperin pohjois-irlantilainen, nyt jo pitkään Englannissa asunut Anna Burns romaanillaan Milkman. Onnellisen ja liikuttuneen voittajan kiitospuheen voit katsoa tästä BBC:n videoklipistä: (klik)

Booker-palkinnon juhlaillallinen järjestetään Lontoon Guildhallissa.

The Man Booker Prizen palkintogaala on juhlava illallistilaisuus Lontoon Guildhallissa. Sen sali täyttyi 500 hengen juhlaväestä, joka juhlapuvuissaan ja smokeissaan asettui pyöreiden pöytien ääreen juhlimaan hyvää kirjallisuutta ja nauttimaan oletettavasti herkullista shampanja-illallista. BBC välitti tilaisuuden ja, tämä kiinnostaa ainakin bloggaajia, BBC:n lähetyksen juontajan vieraana oli paitsi kirjailija Natalia Haynes – tadaa – bloggaaja ja booktuber eli kirjatubettaja Simon Savidge. (vink, vink, Finlandia-palkintojuhlaa suunnittelevat!) Heidän keskustelunsa oli kiinnostava ja ennen kaikkea innostunut, ei yhtään pönötystä tai unettavaa.

Tämän vuoden kilpailun sato kiteytettynä: ”Dark Novels for Dark Times”.

Palkinnon voittajalle jakaa perinteisesti, ja niin tänäkin vuonna, Cornwallin herttuatar, suomalaisittain tuttavallisemmin Camilla. Voittaja saa palkinnoksi 50.000 puntaa. Kirjamyynti tietysti kasvaa ennätyksellisesti, mutta hauskin ja hyvin brittiläinen on tämä tapa onnitella voittajaa: onnittelupostimerkki joka leviää kuuden päivän ajan 17.10. alkaen ja jossa on teksti ”Congratulations to Anna Burns, winner oh the 2018 Man Booker Prize”.

Palkintoraadin puheenjohtaja Kwame Anthony Appiah totesi englanninkielisen kirjallisuuden voivat hyvin. Kirjallisuuspalkintoja hän kiitti siitä, että ne synnyttävät keskustelua ja nostavat näin kirjallisuutta näkyviin. Niinpä, sanoisin minäkin. Ja lukupiiritkin mainittiin, sillä raadin puheenjohtaja kuvasi tuomaristoa: ”Like I joined the best book club in the world.”

Milkmanin taustalla ovat Belfastissa syntyneen Anna Burnsin omat kokemukset Pohjois-Irlannin levottomuuksista.  Hän on syntynyt vuonna 1962 ja kasvanut työväenluokkaisella ja katolisella alueella. Lontooseen hän muutti vuonna 1987 ja asuu nykyisin Sussexissa. Hänen esikoiskirjansa No Bones sijoittuu myös Belfastiin Pohjois-Irlannin levottomuuksien aikaan. No Bones -kirjaa on verrattu jopa James Joycen Dublinilaisiin siinä, miten se onnistuu taltioimaan belfastilaisten arkisen puhekielen. No Bones on palkittu parhaana paikalliskuvauksena ja nyt siis Milkman voitti arvostetuimman englanninkieliselle kirjallisuudelle annettavan palkinnon, The Man Booker Prizen.

Milkman on kerronnaltaan ja muodoltaan kokeellinen ja sijoittuu nimettömään kaupunkiin, tunnistettavasti kuitenkin Belfastiin. Myös kirjan henkilöt ovat nimettömiä. Päähenkilö on 18-vuotias middle sister, ja romaanin nimihenkilö, milkman puolisotilaallisiin joukkoihin kuuluva naista huomattavasti vanhempi mies.

The day Somebody McSomebody put a gun to my breast and called me a cat and treatened to shoot me was the same day the milkman died. He had been shot by one of the state hit squads and I did not care about the shooting of this man. Others did care though, and some were those who, in the parlance, ’knew me to see but not to speak to’ and I was being talked about because there was a rumour started by them, or more likely by first brother-in-law, that I had been having an affair with this milkman and that I was eighteen and he was forty-one.

Anna Burnsin omat kokemuksensa ovat olleet romaanin innoittajana. ”Kasvoin paikassa, joka oli täynnä väkivaltaa, hävitystä ja vainoharhaisuutta. Se oli maailma, jossa ihmiset yrittivät selvitä niin hyvin kuin voivat.” Kun kirjailijalta kysyttiin, miksei hän nimennyt kaupunkia Belfastiksi ja antanut tarinan lukemattomille henkilöille nimiä, kirjailija vastasi, että hän halusi suojata todellisia henkilöitä, mutta myös korostaa sitä, että yhteisö on merkityksellisempi kuin yksilöt. ”Kirja ei vain toiminut nimien kanssa. Aluksi yritin nimiä muutaman kerran, mutta kerronnasta tuli raskasta ja elotonta eikä se liikkunut ennen kuin heitin nimet pois. Joskus kirja itse heitti ne pois.” Anna Burns korosti myös, että hänelle tärkeintä on fiktion sisäinen logiikka, ei sen suhde todellisuuteen.

Booker-palkinnon tuomaristo ylisti Milkmania ja Anna Burnsin erottuvaa omaa ääntä, joka haastaa sekä perinteisen ajattelun että muodon ja luo yllättävää ja kiehtovaa proosaa. Katso tästä videosta, mitä kilpailun tuomaristo kertoo voittajakirjasta: (klik)

Milkman on Anna Burnsin kolmas romaani. Hänen kirjojaan ei ole, ainakaan vielä, käännetty suomeksi.

Mutta miksi ihmeessä palkinto on nimeltään The Man Booker Prize? Tätä ovat monet kysyneet. Vuonna 1969 perustettu palkinto oli alunperin vain the Booker Prize. Myöhemmin palkinnon jakavaan säätiöön tuli osalliseksi investointiyritys Man Group ja silloin nimeen lisättiin tuo Man. Usein kuitenkin puhutaan vain Booker Prizesta. Palkintobrändi on kasvanut ja säätiö jakaa myös The International Man Booker -palkinnon kirjalle, joka on käännetty englanniksi ja ilmestynyt UK:ssa. Tänä vuonna palkinnon voitti puolalainen kirjailija Olga Tokarczuk ja kääntäjä Jennifer Croft Tokarczukin kirjasta Vaeltajat (Flights).

Tästä linkistä voit lukea, mitä kirjoitin lukuillasta, jossa olivat mukana kaikki loppukilpaan päässeet kuusi kirjailijaa: klik

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.