Terveisiä Turun Kirjamessuilta 2018 – Tervitused Turu Raamatumessilt!

Lauantaina virittäydyimme teemamaa Viron tunnelmaan. Edessä vas. Kirsi Ranin, Marja Castrén ja Airi Vilhunen, takana Päivi Jääsaari ja Minna Väisälä. Kuvasta puuttuvat Pirjo Helenius ja Maija-Riitta Mustonen, jotka olivat messuilla vain perjantaina.

Kirsin Book Clubin etujoukot olivat Turun Kirjamessuilla ensimmäistä kertaa viisi vuotta sitten ja ihastuivat tunnelmaan, tarjontaan ja turkulaisiin. Nyt messujen ajankohta merkataan kalentereihin hyvissä ajoin ja tällä kertaa olimme messuilla peräti seitsemän naisen voimin. Airi ja Kirsi koostivat kokemuksemme blogijutuksi.

Teretulemast Turu Raamatumessil!

Turun Kirjamessut järjestettiin 27. kerran ja puheissa aina muistetaan mainita, että Turku on tässäkin ollut ennen Helsinkiä! Ohjelmapäällikkö Seppo Puttonen nosti esiin teemamaa Viron ja #istutakirja-tempauksen. Katso videomme, jossa idean äiti Erika Haavisto kertoo, mistä tempauksessa on kyse (klik).

Kirjamessujen avajaisissa Jenni Haukio piti osan puheestaan viroksi. Hän myös ojensi Eiki Nestorille pussillisen puunsiemeniä istutettavaksi kirjapuiston aluksi.

Viro oli messujen teemamaana hienosti esillä. 100-vuotisjuhla on vauhdittanut uuden virolaisen kirjallisuuden suomennoksia ja samalla vanhempikin kirjallisuus on saanut osansa.

Avajaisissa poliitikkomaiset avaussanat lausunut Viron riigikogun eli parlamentin puhemies Eiki Nestor osoittautui Mikä maa on Viro? -keskustelussa paitsi huumorintajuiseksi, myös laajasti kirjallisuutta ja kulttuuria seuraavaksi ja hyvin suomea puhuvaksi.  Kylmä rauha oli sana, jota hän käytti Ukrainan tilanteen ja Krimin miehityksen jälkeisestä ajasta. Virossa eletään hänen mukaansa vielä ”viholliskuvalla”, mutta seuraavien sukupolvien aikana hän uskoo sen muuttuvan. ”Nuoret ovat kasvaneet demokratiassa ja luottavat itseensä eivätkä pelkää sitä karhua.”

Riigikogun puhemies Eiki Nestor nauratti yleisöä ja Kätlin Kaldmaata ja keskustelun moderaattoria Rain Koolia jutulla häntä haastatelleesta amerikkalaisesta dokumentaristista, joka ihmetteli, mikseivät virolaiset 80-luvulla matkustaneet Suomeen rock-konsertteihin. Sinnehän oli niin lyhyt matka.

Kätlin Kaldmaa on kirjailija ja vuodesta 2016 myös kansainvälisen kirjailijajärjestön PEN Internationalin pääsihteeri.  Keskustellessaan yhdessä Juha Hurmeen kanssa virolaisten ja suomalaisten juurista hän korosti, miten Viron kulttuuri on usein katkaistu ja nyt palasina. Monissa suvuissa ei esim. tiedetä, mitä isovanhemmille on sodan jälkeen tapahtunut. Verrokkina hänelle on Islanti, jossa jokaisella kivellä ja purolla on vuosisatoja vanhat tarinansa. Siksi hänestä Virossa ei saa unohtaa neuvostoaikaa ja lisätä maan historiaan taas yhtä tyhjää kohtaa. Käldemaan Islannissa ei ole perhosia -romaani ilmestyi viime vuonna suomeksi.

Pajtim Statovcin haastattelussa Andrei Ivanov korosti, että Kourallinen tomua on ”fiktiivinen päiväkirja”. Se perustuu hänen omiin kokemuksiinsa, joista hän teki hauskempia ja brutaalimpia. Ivanovin esiintymisessä oli samanlaista voimaa kuin hänen teskstissäänkin.

Vironvenäläinen Andrei Ivanov sai kirjalleen Kourallinen tomua messuilla hyvin julkisuutta, ja aiheesta. Mielenkiintoinen kirja ja toisenlainen näkökulma virolaisuuteen. Pajtim Statovcin haastattelussa Ivanov kertoi, miten vironvenäläiset kohtelivat häntä aluksi hyvin kylmästi: ”Hän ei kirjoita niin kuin minä asiat koin.” ”Miksi hän on niin onneton?” Pajtim Statovci kertoi, miten häntä on yritetty puristaa tiettyyn rooliin kirjailijana ja edustamaan maahanmuuttajia, vaikkei hän koe itseään imigranttikirjaijaksi.

Virolainen Sirje Olesk ja Hannu Oittinen esittelivät Lydia Koidulan suomennettua runokokoelmaa.

Lydia Koidula (1843-1886) on virolaisen kirjallisuuden vahva nainen. ”Hän on ilmiö! Hän loi alun maalliselle viron kielelle”, kertoi messukeskustelussa virolainen kirjallisuudentutkija Sirje Olesk, joka on tuonut virolaista näkökulmaa juuri suomennettuun Lydia Koidula -runokokoelmaan Sillalla soi satakieli. Kokoelma on 16 suomentajan lahja Virolle 100-vuotias juhlavuonna. Yllättävää on, että kokoelma on vasta ensimmäinen pelkästään Koidulan runoja sisältävä kokoelma, sillä hän on ollut pinnalla koko Viron historian ajan. Hänen runojaan on ollut koulukirjoissa vuodesta 1867 ja niitä on lausuttu ja tutkittu myös Neuvosto-Viron aikana.

”Jokainen suomentaja on kääntänyt omalla tyylillään, yhtenäiseen tyyliin ei pyritty. Runoja on myös modernisoitu”, kertoi projektin puuhamies, kääntäjä ja runoilija Hannu Oittinen. Lydia Koidulan teemoina toistuvat isänmaallisuus, luonto ja rakkaus. Meillä hänet tunnetaan neliosaisesta runosikermästään Suomen silta, jossa hän kuvailee Suomea ja Viroa yhdistävää siltaa. Opin myös sen, että Lydian sukunimi äännetään ”Koitula”.

Kietaisimme Lydia Koidulan suomennetun runokokoelman Sillalla soi satakieli Viron osastolla olleeseen kaulahuiviin.

Messujen Viro-keskustelut täydensivät hienosti Kirsin Book Clubin kesällä Tarton vierailulla, ja erityisesti Viron kansallismuseoon tutustumalla aloittamaa ’Tunne 100-vuotias naapurimaa’ -teemaa. Airin antoisat Viro-keskustelut jatkuivat kotimatkalla, kun junassa hyttitoveriksi osui messuilta palaava Viron tuntija. Kirjallisuuden harrastajan ja entisen kirjastolaisen suosituksesta varasin jo junassa Islannissa ei ole perhosia -romaanin luettavakseni.

1918

Myös sisällissodastamme on kulunut 100 vuotta ja se oli huomioitu monessa keskustelussa. Aivan parasta oli kuunnella perjantaina Pasi Pekkolan, Jari Järvelän ja Markus Leikolan keskustelua. Heiltä kaikilta on juuri ilmestynyt vuoden 1918 tapahtumiin pohjaava romaani, joissa tarkastellaan maailmaa sodanaikaisten lasten tai nuorten silmin. Kaikki kolme olivat lähestyneet sotaa tutkimalla runsaasti lähteitä. Pasi tutki Lahtea ja pureutui ihmisten tuntemuksiin mm. lukemalla kirjeitä. Jarin tutkimuskohteet olivat lähellä, sillä hänen kirjansa kertoo hänen omien isoäitiensä tarinan. Toinen oli punainen, toinen valkoinen. He asuivat kahta puolta jokea Vammalassa ja pikku-Jari vietti kesäisin aina kaksi viikkoa toisen sitten kaksi viikkoa toisen luona. Isoäidit istuivat yhteiseen kahvipöytään vasta kahdeksankymppisinä. Markuksen tarina alkoi syntyä, kun hän oli tekemässä Hauhon pitäjän historiaa vuosilta 1917-18.

Vasemmalta Markus Leikola, Jari Järvelä ja Pasi Pekkola

Sodat ovat osa kansallista narratiivia ja keskustelussa pohdittiin, tarvitsiko Suomi vuonna 1918 veriuhrin eheytyäkseen. Pasi totesi, että sodan jälkeen suuri osa punaisten vaatimuksista toteutettiin, mutta todennäköisesti ainakin osa olisi ollut mahdollista toteuttaa myös poliittisesti. Jari totesi, että jos Suomi ei olisi itsenäistynyt, ei olisi ollut sisällissotaa. Ihmiset eivät käsittäneet, mistä sodassa oli kyse, mitä tukee hyvin satunnaiset puolten valinnat. Markus ilmoitti asettuvansa kansallista narratiivia vastaan kahdelta kantilta. Punaiset hävisivät, mutta niin hävisivät myös voittaneet valkoiset monarkistit, sillä valtaan nousivat sodan aikana poissa parrasvaloista olleet valkoiset poliitikot. Jääkärit eivät edenneet urillaan. Toisaalta Suomi ei ollut ollut valtiollisesti kypsä itsenäistymään, sillä valtion pyörittämisen osaaminen oli lasten kengissä. Sitä kuvaa esimerkiksi se, että vain 1/7 sodan uhreista kuoli taisteluissa.

Lisää 1918-kirjailijoita Juri Nummelin (vas.), Olli Löytty ja Kukku Melkas.

Vuoteen 1918 liittyviä tietokirjoja esiteltiin sunnuntaina. Juri Nummelin on toimittanut Sisällissodan ääniä, kaikuja punaiselta ja valkoiselta puolelta, joka sisältää aikalaistekstejä eri lähteistä, on otteita kirjoista, novelleista, sanomalehdistä ja kirjeistä. Toistemme viholliset? Kirjallisuus kohtaa sisällissodan on puolestaan Olli Löytyn ja Kukku Melkaksen kokoelma artikkeleita, joissa käsitellään sotaa niin romaaneissa kuin sarjakuvissakin. Minne kaikkeen vuosi 1918 on heittänyt varjonsa ja ilmeisesti heittää vieläkin.

Kirsi oli jo hetken ajatellut, että vuotta 1918 käsittelevät teokset on tältä erää luettu, mutta kyllä vaan, näistä esitellyistä viidestä ainakin kaksi pääsee lukulistalle.

Auditoriokeskustelut täyttivät salin rappusetkin

Ensi vuonna Minna Canthin syntymästä on 175 vuotta. Keskustelussa puheenvuoro on Minna Rytisalolla, jonka kirja Rouva C on Kirsin Book Clubin lokakuun lukupiirikirjana. Jatkoa Minna ei Canth-romaanille luvannut, sillä häntä kiinnosti vaihe ennen kuin Minnasta tuli näkyvä kirjailija ja vaikuttaja.

Harvassa on maa, jonka presidentti istuu kirjamessuilla rappusilla, kun muualle ei enää mahtunut. Kuva Sauli Niinistöstä kirja sylissä messukeskuksen Auditorion rappusilla levisi laajalle. Toivottavasti samalla levisi tieto, että Niinistö seurasi keskustelua Mitä Minna tekisi – suurnaisen perintö 2010-luvulla, jonka hänen vaimonsa Jenni Haukio moderoi, ja hienosti moderoikin. Muut keskustelijat olivat näyttelijä ja näyttelijätyön professori Elina Knihtilä, kirjailija ja äidinkielenopettaja Minna Rytisalo ja Yle Uutisten päätoimittaja Jouko Jokinen. Monipuolinen keskustelu oli yksi messujen parhaista ja eteni jäsennellysti tasa-arvosta #metoo:hun, journalismista ja vihapuheesta tämän päivän köyhiin, teatterista koulutuksen. Mikä Minna Canth sitten tänä päivänä olisi? Elina Knihtilä ei uskonut, että Minna tekisi teatteria, mikä oli hänestä surullista. Jouko Jokinen ei uskonut, että Minna olisi kirjailija. Elokuva voisi paremminkin olla hänen lajinsa. Minna Rytisalo taas näki Minnan tässä ajassa tubettajana. Voit katsoa koko Minna-keskustelun Yle Areenasta (klik)

Minnaa myös kotiin vietäväksi. Leena Virtanen (moni tunnistaa hänet Helsingin Sanomien terävien tv- ja elokuvakritiikkien kirjoittajana) ja kuvittaja Sanna Pelliccioni ovat tehneet yhdessä lastenkirjan Minna Canthin uskomaton elämä ja vaikuttavat teot (Teos, 2018). Kirja aloittaa tekijöiden sarjan Suomen supernaisia.

Etukäteen kohutuin ja myös messuyleisöä kiinnostanut keskustelu oli saanut nimekseen Puhetta politiikan kirjoista, mutta olisi voinut olla myös muodossa Puhetta presidenttikirjoista. Tänä syksynä on ilmestynyt kolme kirjaa, joissa keskeisenä henkilönä on presidenttimme: Matti Mörttinen ja Lauri Nurmi: Sauli Niinistö – Mäntyniemen herra, Risto Uimonen: Sauli Niinistö – Tasavallan presidentti ja juuri ennen messuja ilmestynyt Tuomo Yli-Huttulan Presidentti ja porvarivalta. Presidentti Niinistön kanssa lavalla keskustelemassa olivat Nurmi, Uimonen ja Yli-Hattula.

Keskustelu presidenttikirjoista on alkamaisillaan ja auditorio on pullollaan kuuntelijoita.

Niinistö ei peitellyt kiukkuaan varsinkaan Nurmen ja Uimosen kirjoista, jotka olivat syntyneet ilman häneltä saatua valtuutusta. ”Niin on tunne kuin olisi elävältä nyljetty”, hän kuvasi tuntojaan ja toivoi, että hänen presidenttikauttaan olisi tarkasteltu vasta myöhemmin. Näpäytyksen sai myös Yli-Hattula, jonka tekstiä Niinistö oli kuitenkin etukäteen lukenut ja antanut hänelle tietoja: ”Mahdoton tehtävä olisi ollut kaiken muun ohessa tarkistaa kaikki kirjoitettu.” Hän poimi kirjoista joitakin hänen mielestään virhetulkintoja, kuten käsityksen että hänen tapaamisensa Putinin kanssa Ukrainan kriisin yhteydessä olisi junailtu salassa tai huonot välit Alexander Stubbiin. Voimakkaimmin Niinistö arvosteli Aamulehden toimittaja Nurmea.

Yhtä hienoa kuin se, että Suomen presidentti etsii tarvittaessa istumapaikan rappusilta, on se, että hän on valmis avoimesti keskustelemaan ja väittelemään hänelle hampaankoloon jääneistä asioista. Hissukoiksi eivät jääneet kirjojen tekijätkään, ja erityisen ärhäkkäästi, samalla kuitenkin kohteliaasti näkökantojaan puolustauti Lauri Nurmi. Viimeisen sanan sai kuitenkin Niinistö suosittelemalla Nurmelle ammatin vaihtoa, sillä aivan poliittikkomaisen hanakasti tämä oli Niinistön mielestä valmis pyörtämään puheensa.

Katso koko presidentillinen keskustelu Yle Areenasta tästä linkistä: (klik)

Hotakainen ja Tuntematon Kimi Räikkönen

Samaan aikaan kun Kimi Räikkönen ajoi F1-aika-ajoja Japanin Suzukassa, Kari Hotakainen kertoi sanoneensa jo aiemmin Kimille, että tämä ajaisi rauhallisesti. No, Kimi tulikin vain neljänneksi. Hotakaisen Tuntematon Kimi Räikkönen -kirja on rikkonut jo 100.00 myydyn kirjan rajan Suomessa ja kohta saamme kuulla, miten englanninkielinen maailma ottaa kirjan vastaan. Hotakainen itsekin piti sitä jännittävänä, sillä maailmalla kirja myy vain Kimin nimellä, Hotakaista ei tunne kukaan. ”Vielä”, hän sanoi ja kertoi antaneensa hieman Kimin englantia sujuvammalla kielellä haastattelun ja vastanneensa toimittajien kysymyksiin vielä sujuvammin sähköpostitse. Kimi ei itse kirjaa tule enempää markkinoimaan.

Kustantaja Touko Siltala kertoi jäkikäteen, että Kari Hotakainen oli tuonut haastattelussa esiin sellaisia asioita Kimistä, mitä hänkään ei ollut kuullut aiemmin.

Kari Hotakaisen ilmaisu on eleettömästi pudoteltuja hallittuja helmiä. Hän kertoi anekdootteja, joista osa oli tuttuja Kimi-kirjasta, osa aivan tuoreita lohkaisuja. Ihminen Räikkönen tuli taas hieman lähemmäksi. Selvisi, että kirjailija ja kohde ovat edelleen viestiyhteydessä. Tuskin maltan odottaa, kun Kirsin Book Club saa kunnian keskustella Helsingin Kirjamessujen lukupiirilavalla Kari Hotakaisen kanssa lisää Kimi-kirjasta ja sen kirjoittamisesta. Tarkka ajankohta on lauantaina 27.10, klo 10:15, voit ilmoittautua tästä.

Lukuliike/Läsrörelsen

Miten saada nuoret lukemaan, ja erityisesti pojat? Tähän kinkkiseen kysymykseen etsii keinoja Lukutaitofoorumi ja sen käynnistämä Lukuliike/Läsrörelsen. Lukutaitofoorumia johtanut kirjailija Juha Itkonen oli mukana useammassa keskustelussa, mm. kirjailija Magdalena Hanin ja tubettaja Mansikkkan kanssa. Nuorten lukuinnostusta herätelläänkin mm. juuri tubettajien avulla. Mansikkkan lisäksi myös huippusuosittu tubettaja Miklu on tehnyt oman videonsa lukemisen iloista ja hyödyistä.  Fantasiakirjailija Magdalena Hai korosti, miten lukeminen on nuorille usein kaksisuuntainen prosessi, jossa palaute ja kommunikaatio ovat tärkeitä. Instagram esimerkiksi on tärkeä väylä fanifiktiolle. Juha Itkosen, Mansikkkan ja Magdalena Hanin keskustelun voit katsoa tallenteena Yle Areenasta (klik)

Mansikkka (keskellä) on julkaissut myös runokirjan Itke minulle taivas ja lukee itsekin paljon. Magdalena Hain viimeisin kirja on Kolmas sisar – Royaumen aikakirjat 1. Osa messujen keskusteluista viitottiin, ja vasemmalla tämän keskustelun tulkki.

Bloggarit lavalla

Kirjabloggarit olivat saaneet tänä vuonna messuille kutsun tulla myös esiintymään. Rakkaudesta kirjoihin vai maksettua markkinointia -otsikolla keskustelivat neljä bloggaria, Arja Korhonen, Kirsi Hietanen, Tuija Takala ja Tuomas Aitonurmi sekä kirjapodcasteja edustanut Jonna Tapanainen sekä kirjailijavieras Pajtim Statovci. Kirsin Book Clubin Airi Vilhunen moderoi keskustelua, joka oli houkutellut paikalla ilahduttavan monta kuulijaa, monet heistä bloggareita mutta myös muita lukijoita. Kaikki keskustelun bloggarit korostivat, että bloggaaminen on heille rakas harrastus, josta he eivät haluaisikaan palkkiota. Kaupallisen yhteistyön kustantajien kanssa tai mainosmyynnin blogin yhteyteen he kokivat rajoittavan vapautta valita, mistä kirjoittaa ja miten kirjoittaa. Sivumennen-podcastin Jonnalla oli toisenlainen kokemus. He saavat podcast-alustan kautta pienen korvauksen, mutta heidän vapauttaan kirjoittaa ja valita esiteltävät kirjat se ei ole rajoittanut millään tavalla.

Katsomon puolella istunut Kirsi suhtautuu Jonnan tavoin positiivisesti kaupalliseen yhteistyöhön ja ottaa mielellään ehdotuksia vastaan osoitteessa kirsi.ranin@kirsinbookclub.com!

Ylhäällä Airi Vilhunen, Tuomas Aitonurmi, Jonna Tapaninen ja Tuija Takala. Alhaalla Tuija Takala, Pajtim Statovci, Kirsi Hietanen ja Arja Korhonen.

Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia on jo käännetty 10 kielelle ja lisää käännöksiä tulossa, ja romaaniin perustuva näytelmä marraskuussa Kansallisteatteriin. Tiranan sydän ilmestyy keväällä englanniksi Crossing-nimellä. Pajtim onkin ensimmäisenä suomalaisena hyväksytty merkittävän ja mm. Nobel-kirjailijoita edustavan Wyley-kirjallisuuagentuurin kirjailijaksi. Pajtim kertoi lukevansa tarkasti myös blogikirjoituksia sekä omista kirjoistaan että muistakin kirjoista. Niitten merkitys on myös kirjailijoille hänen mukaansa tärkeä.

Nämä paljon lukevat kirjallisuuden rakastajat suosittelevat tänä vuonna ilmestyneiden kirjojen joukosta seuraavia kirjoja: Minna Rytisalon Rouva C (Arja Korhonen/Kulttuuri kukoistaa), Magdalena Hai: Kolmas sisar – Royaumen aikakirjat I (Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkka), Olli Jalonen: Taivaanpallo (Tuija Takala/Tuijata.Kulttuuripohdintoja), Rachel Cuskin: Ääriviivat (Jonna Tapanainen/Sivumennen-podcast), Maggie Nelson: Argonautit (Tuomas Aitonurmi/Tekstiluola). Pajtimin Statovcin suositus oli Elin Willowsin esikoiskirja Sisämaa.

 

Kiitos järjestäjille

Sunnuntai-iltapäivällä alkoi olla jo melko voipunutta väkeä liikkeellä. Kävimme toki myös Ruoka- ja viinimessuilla, jossa konseptia oli uudistettu parempaan suuntaan. Tosin me emme kovin kauaksi ovelta kävelleet, sillä kävimme kahtena päivänä syömässä Silja Linen osastolla, jossa Galaxyn kokki Joonas Maunula tiimeineen oli loihtinut herkullisia pikkuannoksia.

Minna Väisälä, Joonas Maunula, Kirsi Ranin, Päivi Jääsaari ja Marja Castrén sekä tyhjät pastatuohkoset – olipa herkullista katkarapu- ja vegepastaa!

Messujärjestäjiä täytyy sydämellisesti kiittää! Bloggarit otetaan vastaan lämpimästi ja Taina Pärkö-Luotonen tiimeineen on aina valmis auttamaan pienimmässäkin pulmassa. Hienoa myös nähdä kuinka ohjelmapäällikkö Seppo Puttonen oli kaikkialla, jopa yleisön joukossa kyselemässä vuoteen 1918 liittyviä kysymyksiä esiintyviltä kirjailijoilta. Onnittelut myös Turun Messukeskuksen toimitusjohtaja Hannele Wolf-Mannilalle tilojen freesauksesta!

Seppo Puttonen ja Hannele Wolf-Mannila kuvattuna Turun kaupungin messuvastaanotolla kaupungintalolla 5.10. Huomaa Sepon hieno kirjakravatti.

Sitten vielä se perinteinen. Viisi vuotta sitten ilahduin Jenni Haukion tapaamisesta messukäytävällä niin, että pyysin hänet kanssani messu-selfieen. Sen jälkeen olemme ottaneet yhteiskuvan joka vuosi. Tällä kertaa kysyin myös, mitä Jenni lukee Aarolle, jolla on ikää nyt 8 kuukautta. Jenni kertoi, että pikkumiehelle on luettu kahdeksan päivän ikäisestä lähtien. Tällä hetkellä erityisen suosittuja ovat kirjat, josta lähtee ääntä. Jenni palaa virallisesti messujen ohjelmajohtajan tehtäväänsä ensi vuoden alussa.

Kirsi Raninin perinteinen yhteiskuva Jenni Haukion kanssa vuosimallia 2018.

Kommentit
  1. Tiina / Kirjaluotsi
    • Avatar photo Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *