The Man Booker Prize 2018 -lukuilta keräsi yleisöä Lontoossa
Valaistu Royal Festival Hall Lontoossa South Bankin kulttuurikeskittymässä on juhlava näky Thamesin yli siltaa pitkin lähestyessä. Juhlava on talo sisältäkin mutta lämpimästi valaistuna myös viihtyisä. Sunnuntai-iltana 14.10. tilan täyttävät kirjallisuuden ystävät, jotka ovat tulleet kuuntelemaan The Man Booker Prize 2018:n kuutta loppusuoralle eli short listalle valittua ehdokasta perinteiseen Reading-tilaisuuteen. Lontoon viikonloppumatkani on ajoittunut sopivasti ja pääsen nauttimaan tästä illasta. Voittajan julistamiseen tiistaina 16.10. on enää kaksi päivää, joten ilmassa on jännitystä.
The Man Booker Prize jaetaan vuosittain englanniksi kirjoitetulle ja UK:ssa julkaistulle romaanille. Tänä vuonna palkinto juhlii 50. juhlavuottaan. Ensimmäisen kerran palkinto jaettiin vuonna 1969. Tuomaristo, johon tänä vuonna on kuulunut 5 jäsentä on valinnut 13 ”pitkälistalaisesta” loppukilpailuun kuusi ehdokasta. Mukana on neljä naista ja kaksi miestä, kaksi yhdysvaltalaista kirjailijaa, yksi kanadalainen ja kolme brittiä. Voittaja saa 50.000 puntaa ja muut finalistit 2500 puntaa. Kirjamyyntiin ehdokkuus tietysti vaikuttaa, ja se näkyi myös lukutilaisuudessa. Myyntipöydän ympärillä parveiltiin ja tilaisuuden jälkeen signeerausjono oli TODELLA pitkä.
Suuressa kaupungissa on väkeä paljon, mutta silti yllätyin, miten suureen saliin Booker-palkinnon luentailta oli järjestetty. Arvioin, että kuulijoita oli noin 700. Illan lippu maksoi 35 puntaa, parvelle olisi päässyt halvemmalla.
Ennen sunnuntai-illan luentaa kirjailijat olivat jo esiintyneet perjantaina ja lauantaina erilaisissa kirjallisuustapahtumissa ja -festivaaleilla. Vastaavasta käytännöstä voisi oma Finlandia-palkintomme ottaa mallia. Ei siis vain kirjakauppavierailuja vaan lukevaa yleisöä kiinnostava tapahtuma ja lukuilta jo ennen palkinnon julkistamista.
Illan kulku oli yksinkertaisen selkeä: jokainen kirjailija lukee vuorollaan pätkän omasta kirjastaan ja sen jälkeen illan isäntä, kirjailija, kolumnisti ja näytelmäkirjailija Damian Barr heittää kirjailijalle muutaman kysymyksen. Barr osasi pitää tunnelman sopivan rentona.
Anna Burnsin Milkman sijoittuu nimettömään kaupunkiin, joka kuitenkin on selkeästi tunnistettavissa Belfastiksi. Siellä kirjailijakin on syntynyt, mutta asuu nykyisin Sussexissa, Englannissa. Myös Milkmanin henkilöt ovat nimettömiä: Middle sister, Mammy, Somebody McSomebody. ”Minulle tärkeämpää on fiktion oma logiikka ja kollektiivi tärkeämpi kuin yksilöt”, selitti Anna Burns ratkaisujaan.
Kanadalainen Esi Edugyanin Washington Black on 1800-luvulle sijoittuva tarina orjuudesta ja paosta, joka vie Barbadoksen sokeriplantaaseilta Kanadan arktisille alueille, Lontoon mutaisille kaduille ja Marokon autiomaahan. Kirjan nimihenkilö Washington Black on kirjan alussa 11-vuotias pelto-orja, jolla on todellinen esikuva. Esi Edugyan kertoi tekevänsä todella perusteellisen pohjatutkimuksen kirjoilleen. Myös hänen edellinen romaaninsa Half Blood Blues oli Booker Prize -finaaliehdokas vuonna 2011.
Daisy Johnsonin Everything Under on moderni versio Oidipus-myytistä, tarina Gretelistä, joka palaa muistoissaan lapsuuteensa jokilaivassa ja muistoihin äidistään ja heidän yhteisestä, itse luodusta kielestä. Everything Under on Daisy Johnsonin esikoisromaani, ennen tätä hän on julkaissut novellikokoelman Fen. Oxfordissa asuva Daisy Johnson on myös kautta kilpailun historian nuorin finalisti, vasta 27-vuotias, ja hänen kirjansa on yksi vahvimmista voittajasuosikeista.
Amerikkalaisen Rachel Kusherin The Mars Room on raju tarina nuoresta naisesta kalifornialaisessa naisvankilassa. Rachel Kusher kertoi työskennelleensä Justice Now -järjestän vapaaehtoisena naisvankilassa, joten tarinan ympäristö on hänelle tuttu. Hän oli saanut kirjastaan palautetta nuorelta naisvangista, ystävältään ja yhdeltä kirjan henkilöiden esikuvalta, konka mielestä Mars Room on niin realistinen, ettei kukaan tule uskomaan, miten realistinen se todella on.
Richard Powersin The Overstory sen sijaan on satu, jonka päähenkilöt ovat puita. Kirjaa kriitikot kiittävät mestarilliseksi ja sen ympäristöaihetta sanomaltaan ajankohtaiseksi. Kirjailija itse painotti, miten puut ja ihmiset kulkevat yhdessä läpi universumin, ja otti esimerkiksi valokuvaajan, joka ottaa joka päivä elämämänsä ajan kuvan kastanjapuusta. Hänen kuoltuaan hänen poikansa jatkaa kuvien ottamista. The Overstory on Powersin 12. romaani ja myös vahva voittajaehdokas.
Skotlantilaisen Robin Robertsonin The Long Take on yhdistelmä runollista proosaa ja kertovaa lyriikkaa. Tarina sijoittuu toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltoihin, jonne päähenkilö Walker palaa sodasta ja tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Kirjailija kertoi, miten 40-luvun amerikkalaiset film noir -elokuvat ovat olleet kirjan ja sen maisemakuvan innoittajana. Päähenkilön tavoin hänkin on kokenut ulkopuolisuuden muuttaessaan Skotlannista Lontooseen.
Tilaisuuden jälkeen kirjailijat kokoontuivat signeeraamaan kirjojaan, enkä yhtä pitkää signeerausjonoa ole aikaisemmin nähnyt. Viimeisimmät urhoolliset taisivat joutua odottamaan 1,5 tuntia ennen kuin pääsivät kirjanpinonsa kanssa kirjailijoiden pöydän viereen. Kirjapinoista todellakin oli kysymys, sillä useimmat näyttivät ostaneen enemmän kuin yhden teoksen.
Signeerausjono tuntui loputtoman pitkältä, joten valokuvaukseen vedoten hiivin signeerauspöydän viereen ja pyysin Daisy Johnsonia poseeraamaan perinteisessä Kirsin Book Club -kuvassa kirjanmerkkimme kanssa. Olin jo edellisenä päivänä ostanut Daisyn kirjan. ”Let’s be naugty”, Daisy totesi ja signeerasi kirjani ilman jonotusta.
Aikaisempien vuosien Booker Prize -voittajakirjoja tai kirjailijoita on esitelty blogissamme seuraavasti:
Viime vuonna 2017 Booker Prize -palkinnon voitti George Saundersin Lincoln in the Bardo.
Hilary Mantel voitti palkinnon 2009 (Susipalatsi) ja 2012.
Arundhati Royn Joutavuuksien jumala oli voittaja vuonna 1997.
Kazuo Ishiguron Pitkän päivän ilta voitti palkinnon 1989.
Päivitys 17.10. Vuoden 2018 The Man Booker -palkinnon voitti Anna Burns romaanillaan Milkman. Lue myös blogijuttu voittajasta ja palkintogaalasta tästä linkistä: (klik)
Ihana juttu!
Tuli tunne, että olisin itsekin ollut mukana. Ja toisaalta fiilis, että tuonne minäkin joskus haluan.