Voittajia ja muuta juhlaväkeä Finlandia-palkintojen jakotilaisuudessa!

Finlandia-palkintojen jakotilaisuus järjestetään Kansallisteatterissa. Kyseessä on perinteinen tilaisuus, johon kutsussakin kehotetaan pukeutumaan juhlavasti. Ja kyllä, kustannuspiirien tungeksiessa naulakoilla, voi sanoa ilmassa olleen suuren kirjajuhlan tuntua.

Saliin saavuttaessa suurella osalla yleisöä ei ole tietoa voittajasta, vaikka kustantajat tietenkin tietävät omiensa kohtalon. Kun katsomossa näkee ehdokaskirjailijoita, voi tosin päätellä, että palkinto ei ole osunut ainakaan heidän kohdalleen. Jännityksen ylläpitämiseksi ehdotan Kirjasäätiölle, että joko kaikki ehdokkaat backstagelle tai sitten eturiviin, josta voi nousta vastaanottamaan palkintoa lavalle. Mallia vaikkapa Oscar Galasta. Tunnelmamusiikista vastasi sellisti Mila Laine.

Minulle sattui arvokasta vierustoveriseuraa: kaksi aiempaa Tietokirjallisuuden Finlandian valitsijaa eli diktaattoria. Toimittaja, kirjailija Matti Rönkä valitsi viime vuonna palkinnonsaajaksi Riitta Kylänpään Pentti Linkolan elämäkerran. Rönkä ei ollut lukenut tämän vuoden ehdokaskirjoja, mutta kertoi, ketkä kaikki ehdokkaat tai aiemmat palkinnonsaajat asuvat hänen naapurustossaan. Totesi myös, että tämän vuoden kaunokirjojen ehdokaslista oli hänen mielestään houkutteleva. Aina näin ei ole ollut. Matin vieressä istui päätoimittaja Janne Virkkunen, joka valitsi vuonna 2012 voittajaksi Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut – miten ruokasi eli elämänsä.

Arvoisa juhlaväki, hyvät kirjailijat ja kirjallisuuden ystävät, Ärade gäster, bästa författare och bokvänner,

”Ovatko ihmeet mahdollisia? Voiko kohtalon suuntaa kääntää?” kysyi järjestävän tahon eli Suomen Kirjasäätiön hallituksen puheenjohtaja Minna Castrén. Kyse oli tietenkin lukemisen tukemisesta, miten saada lapset ja nuoret kirjojen pariin. Minna luetteli monia yhteistyötahoja, jotka edistävät lukemista ja olisin toivonut kuulevani listalla myös kirjabloggarit. Hän luetteli myös positiivisia merkkejä:

Samalla kun kirjallisuuden on löydettävä uusia tapoja olla mukana mobiilissa elämässämme, kaivataan myös kirjallisia kohtaamispaikkoja ja lukemisen temppeleitä. Helsingin Kirjamessut uudistui ja kasvatti jälleen kävijämääräänsä. Uudistuksen ytimessä oli lasten ja nuorten huomioiminen. Suomalainen Kirjakauppa avasi uuden laajan valikoiman lippulaivamyymälänsä Aleksanterinkadulla. Itsenäisyyspäivän aattona ovensa avaa uusi, uljas ja jo ennen avaamistaan kansainvälistäkin huomiota herättänyt keskustakirjasto Oodi, kirjanystävien Mekka, joka tulee palvelemaan lukijoiden monenlaisia toiveita ja tarpeita. Mielessäni siintää Lukevan Suomen pääkaupungin nousu yhdeksi maailmankirjallisuuspääkaupungeista…”

Ensin esiteltiin Tietokirjallisuuden Finlandian ehdokkaat. Kaava toistui kaikissa kategorioissa eli näyttelijät Kristiina Halttu ja Veikko Honkanen lukivat pienen otteen kustakin ehdokaskirjasta ennen kuin kategorian diktaattori saapui lavalle puheineen ja voittajajulistuksineen. Tietokirjallisuuden ehdokkaista Kirsin Book Club oli tutustunut Kaisa Haatasen ja Sanna-Mari Hovin Monarkian murusiin ja Catherine Fredmanin ja Risto Siilasmaan Paranoidiin optimistiin.

Tietokirjallisuuden diktaattori, dokumenttiohjaaja, taiteilijaprofessori Virpi Suutari perusteli valintaansa seuraavasti:

Voittajakirjaksi valikoitui teos, jonka tärkein päämäärä on etsiä sumun keskeltä totuutta. Teos ei ole tunteeton mutta se uskaltaa tutkia ja kertoa kauheista asioista viileästi.
Tunnustan, että kirja oli itselleni joukon raskain luettava. Sen läpikäymiseen kului ehdokaskirjoista myös reilusti eniten aikaa.

Teos ei pistänyt tunteilemaan vaan pakotti pysähtymään faktojen äärelle: paikka paikalta, tapahtuma tapahtumalta, nimi nimeltä.
Oli kuin olisi ollut läsnä totuuskomission istunnossa.
Kirjan paikallistarkkuus on hiuksia nostattavaa ja tapahtumien asettaminen laajempiin yhteyksiin kertoo syvästä yhteiskunnallisesta tutkimustyöstä ja ymmärryksestä.

Tadaa, voittaja oli Seppo Aallon Kapina tehtailla, yksityiskohtainen tarina, kuinka Kuusankosken Kymintehtaiden työläiset nousivat vallankumoukseen 1918. Kuvassa Virpi Suutari lähestyy tuoretta voittajaa.

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden diktaattorina, toimittaja Riku Rantala tiesi, miten yleisön huomio napataan omakohtaisella tarinalla:

Lapsena muutin vuodeksi Intiaan ja Pakistaniin. Montaakaan kirjaa ei kotoa voinut pakata mukaan. Opin englantia ja jonkun sanan urduakin, mutta kaipasin suomen kieltä ja kirjoja. Minut pelasti suomalaisten rauhanturvaajien – tai luultavasti rauhanturvaajien vaimojen – jälkeen jättämä kirjalaatikko. Siinä oli Feminoita ja useampi Ursula Pohjolan-Pirhosen romanttinen historiallinen romaani. Ehkä opin niistä kirjoista kaiken, mitä tiedän rakkaudesta. Ja Kaarina Maununtyttärestä.”

Kirsin Book Club ei ollut lukenut kuin yhden ehdokkaan eli Taru Anttosen ja Milla Karppisen Sankaritarinoita tytöille, joka voittikin yleisöäänestys-Finlandian. Voitto meni kuitenkin jo kolmatta kertaa ehdokkaana olleelle Siiri Enorannalle.

Riku Rantalan perustelut voittajalle, Siiri Enorannan Tuhatkuolevan kiroukselle olivat:

Tämän vuoden voittaja kertoo rohkeasti suuren, kansainvälisen tason tarinan, joka pitää otteessaan alusta asti.

Se luo maailman, joka on mitä suurimmassa määrin mielikuvituksellinen, mutta joka inspiroi pohtimaan kaikkein polttavimpia todellisen maailman kysymyksiä. Kysymyksiä ympäristön tulevaisuudesta, yksilön vastuusta, sukupuolirooleista, rakastamisen vaikeudesta, väkivallasta, totuuden jälkeisestä ajasta, oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta. Ja kuten parhaissa kirjoissa, kysymykset pysyvät mielessä vielä pitkään senkin jälkeen, kun itse lukeminen on jo päättynyt.”

Ei siitä mihinkään pääse, vaikka kaikkien kategorioiden palkintoshekki on yhtä suuri eli 30.000 euroa, niin Kaunokirjallisuuden Finlandia kerää eniten spekulaatioita. Tämän vuoden ehdokkaita olivat:

  • Olli Jalonen: Taivaanpallo
  • Jari Järvelä: Kosken kahta puolta
  • Katja Kettu: Rose on poissa (Lukijoiden suosikki äänestyksessä)
  • J. Pekka Mäkelä: Hunan
  • Pauliina Rauhala: Synninkantajat
  • Lars Sund: Där musiken började, Missä musiikki alkoi 

Kaunodiktaattori Seppo Puttonen, joka on tänä vuonna ollut myös Jenni Haukion äitiyslomasijaisena Turun Kirjamessujen ohjelmapäällikkönä, teki ennakoidun päätöksen ja valitsi Kaunokirjallisuuden Finlandian voittajaksi Olli Jalosen Taivaanpallon.

Kirsin Book Club taisikin pitää hieman peukkuja Taivaanpallon puolesta, sillä ihastuimme siihen kovin sen ollessa viime keväänä lukupiirikirjanamme. Ehkä tämä valinta myös hieman lievittää kaunaamme parin vuoden takaista raatia kohtaan, joka ei valinnut huippu-upeaa Riitta Jalosen Kirkkautta ehdokkaaksi. Nyt meni edes samaan perheeseen, ja jo toisen kerran!

Seppo Puttosen perusteluihin on helppo yhtyä:

Olli Jalosen Taivaanpallo kuvaa pienen pojan varttumisen kautta suurta ajatuksellista murrosta. Se on tiedon, opetuksen ja kasvun ylistyslaulu. Kirjailija kuljettaa lukijan Saint Helenan saarella puunlatvaan tuijottamaan tähtiä, sieltä jännittämään kuinka Angus kestää purjelaivan mastokorissa ja lopulta Lontoon kautta jäätynyttä Thames-jokea pitkin vuoren rinteelle. Tarinan myötä tieto ja rationaalinen ajattelu lisääntyvät ja antavat paremmat mahdollisuudet ymmärtää avaruuden ilmiöitä, tapahtumia maan päällä ja jopa ihmissuhteita.”

Olli Jalosen kukkakimppu oli päätynyt Ollin kustannustoimittaja Jaana Koistiselle, jonka kainalossa voittajan vaimo Riitta Jalonen. Juhlat jatkuivat ensimmäisen parven lämpiössä kuohuvalla, voittajien ympärillä riitti väkeä!

Oikealta Seppo Aalto, Olli Jalonen, Siiri Enoranta, Riku Rantala, Virpi Suutari ja Seppo Puttonen.

Voitto on merkittävä asia myös kustantamolle, sillä voittokirja päätyy useaan joulupakettiin ja myyntiluvuiksi voi ennakoida ainakin 50.000 kappaletta. Taivaanpallo onkin takuuvarma lahjavinkki laajalle yleisölle. Kuvassa mukana iloitsemassa vasemmalta Otavan kustannusjohtaja Minna Castrén, Olli Jalonen, kustannustoimittaja Jaana Koistinen, toimitusjohtaja Pasi Vainio ja kaunokirjallisuuspäällikkö Antti Kasper.

Siiri Enorannan kanssa kuvaan pääsivät diktaattorit Virpi Suutari ja Riku Rantala, Bonnier Booksin, johon WSOY kuuluu, toimitusjohtaja Timo Julkunen ja WSOY:n kustantaja Paula Halkola.

Kansallisteatteri oli oivallisen juhlava tilaisuuden pitopaikka. Tarjolla lämpiössä oli kasvispiirakoita ja macaronseja, joista makutestimme valitsi pinkit parhaimmiksi.

Seppo Puttosella riitti jututtajia. Mitähän kirjallisuuteen liittyvää hän aikoo tehdä seuraavaksi?

Ehdokkaat Pauliina Rauhala ja Jari Järvelä poseerasivat useille kameroille.

Vielä narikalla tapasin kolmen koplan eli kaunokirjallisuuden esiraadin. Anne Helttunen (vas.), Heta Pyrhönen ja Marjo Tuomikoski tekivät melkoisen urakan ja vieläpä päivätöiden ohessa. He lukivat kaikki kisaan ilmoitetut kirjat, joita oli noin 150 (en löytänyt tarkkaa määrää). He sanoivat, että pääroolissa ehdokkaiden valinnassa oli tunne, kirjan piti tavoittaa myös tunnetaso. Moni piti valittuja perinteisen tarinankerronnan edustajina, kun viime vuonna oli haettu kokeellisempaa ilmaisua. Raati painotti, että he valitsivat mielestään parhaat kirjat tämän vuoden sadosta. He olivat saaneet huilata ”pakollisesta” lukemisesta jo kuukauden päivät, mutta niin vain kaikkien vapaa-aika oli parin päivän tauon jälkeen taas palannut kirjojen pariin. Naiset lähtivät Akateemisen kirjakaupan haastattelujen kautta iltajuhlaan Teatteri-ravintolaan.

Lämpimät onnittelut kaikille voittajille!

Kommentit
  1. Raila
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  2. Päivi
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  3. riitta k
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  4. Leena Hovi
    • Avatar photo Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *