Anton Tšehov: Lokki – Žuvėdra – Klassikkohaaste 8

Anton Tšehovin Kolmen sisaren näytökset jatkuvat Kansallisteatterissa ja Kirsikkatarha saa ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterissa Lauri Maijalan ohjaamana helmikuun lopussa.  Molempien teattereiden versiot Vanja-enosta näin syksyllä 2014. Ehdin jo ajatella, että omasta Tšehov-kokonaisuudestani ei puutu kuin Lokki, jonka näin viimeksi vuonna 2007 Helsingin Juhlaviikoilla Kristian Smedsin ohjaamana ja virolaisen Von Krahl -teatterin esittämänä. Apuun tuli kuitenkin aina valpas Espoon Kaupunginteatteri, joka toi nähtäväksi Lokin/Žuvėdran Vilnan Kaupunginteatterin vierailuesityksinä ja Oskaras Korsunovasin ohjaamana. Jutun kuvat ovat Korsunovin ohjauksesta, mutta eivät Espoon kulttuurikeskuksen esityksestä.

TREPLJOV — Te itsenne toistajat olette päässeet taiteessa niskan päälle ja pidätte oikeana ja totena vain sitä mitä itse teette, kaikkea muuta te sorratte ja tukahdutatte! Minä en tunnusta teitä! En tunnusta sinua enkä häntä!
ARKADINA Dekadentti! …
TREPLJOV Painu siihen rakkaaseen teatteriisi ja esiinny siellä surkeissa, lahjattomissa näytelmissä.

 

Valmistauduin liettuankieliseen esitykseen lainaamalla kirjastosta Lokin Tuomas Anhavan käännöksenä, mutta ennen esitystä en ehtinyt kuin vilkaista henkilölistaa. Jälkikäteen luettuna näytelmän teksti toimikin täydellisesti. Esitys oli vahvasti mielessä ja suomenkielinen tekstitys vastasi ikään kuin näytelmän ensimmäistä lukukertaa. Toisella lukukerralla pystyin nauttimaan Anhavan käännöksestä ja herättämään liettuankielisen esityksen uudelleen eloon.

NINA Teidän näytelmäänne on vaikea esittää. Siinä ei ole eläviä ihmisiä.
TREPLJOV Eläviä ihmisiä! Elämää ei pidä esittää sellaisena kuin se on eikä sellaisena kuin sen pitää olla, vaan sellaisena kuin haaveissa kuvastuu.

Lokki on tarina haaveista ja niiden murskautumisesta. Nina haaveilee näyttelijän urasta ja Trepljov eli Kostja haluaa romuttaa vanhan ja kirjoittaa jotakin uutta ja erilaista. Edellisen lainauksen dialogi käydään Kostjan kirjoittamasta näytelmästä, joka on tarkoitus esittää Sorinin, Kostjan enon maatilalle kokoontuneelle seurueelle. Yleisö ei Kostjan uutta ilmaisua ymmärrä, nauraa traagiselle, tulevaisuuteen sijoittuvalle tekstille, ja lopputulos on katastrofi.

Ollaan järven rannalla, ja lokit lentävät veden yllä. Niistä yhden Kostja ampuu.

”Kotoista teatteriesitystä” seuraamaan asettuneet kesävieraat ja naapurit ovat ryhmä enemmän tai vähemmän onnettomia ihmisiä. He hakevat elämäänsä rakkautta ja merkityksellisyyttä. Tilan omistaa Sorin, eläkkeellä oleva virkamies, joka halusi nuorena naimisiin ja kirjailijaksi. Kumpikaan toiveista ei toteutunut. Hänen sisarensa Irina Nikolajevna Arkadina on itsekeskeinen näyttelijä, joka elää ihailusta, ja kun kesälomalla maalla sitä ei ole riittävästi tarjolla, hän haluaa takaisin kaupunkiin. Hänen poikansa Kostja anelee äidiltään rakkautta ja hyväksymistä, mutta tuntee saavansa osakseen vain halveksuntaa ja ivaa. Vihansa ja katkeruutensa Kostja kohdistaa myös äitinsä tätä nuorempaan rakastajaan, Trigoriniin, kuuluisaan kirjailijaan. Kun Kostjan rakastettu Nina sitten rakastuu Trigoriniin, Kostja tuntee menettäneensä kaiken.

”MAŠA  Kaiken tämän minä kerron teille, koska olette kirjailija. Voitte käyttää. Vakuutan teille että jos hän olisi haavoittanut itseään pahasti, minä en olisi ruvennut elämään enää minuuttiakaan. Silti olen rohkea. Otinpa ja päätin, että revin tämän rakkauden sydämestäni, revin juuria myöten.”

MEDVEDENKO Miksi te käytätte aina mustia vaatteita?
MAŠA  Minä pidän surupukua elämäni vuoksi. Olen onneton.

Medvedenko on yksi näytelmän tragikoomisista hahmoista, tylsä opettaja, joka valittaa koko ajan palkkansa pienuutta. Maša on onnettomasti rakastunut Kostjaan ja yrittää tukahduttaa rakkautensa ja lääkitä onnetonta elämäänsä nuuskaamalla ja juomalla. Lisääkin onnettomia rakkauksia näytelmästä löytyy. Näin auki kirjoitettuna suhteiden ja onnettomien rakkauksien verkosto kuulostaa pahimmanlaatuiselta melodraamalta, mutta sitähän Lokki ei ole. Se on taitavasti ihmismieleen pureutuen kirjoitettu tarina ihmissuhteista, salatuista tunteista ja pettymyksistä, kaipauksesta johonkin jota ei enää ole tai joka ei koskaan ole toteutunut tai tule toteutumaan.

”Muuan Sorinin talon salongeista, joka on muutettu Konstantin Trepljovin työhuoneeksi. Oikealla ja vasemmalla ovet jotka johtavat sisempiin huoneisiin. Suoraan edessä terassille johtava lasiovi. Tavanomaisen salongin kalustuksen lisäksi oikeassa nurkassa kirjoituspöytä, vasemmanpuoleisen oven suussa turkkilainen sohva, kirjakaappi; kirjoja lojuu ikkunoilla, tuoleilla.”

Liettualaisten esitys on hyvin pelkistettyä teatteria. Lavastusta ei ole sohvaa ja tuoleja lukuun ottamatta. Vain Kostjan näytelmässä Ninan taustalle heijastetaan kuvaa. Tšehovin näytelmät suomentanut Martti Anhava muistuttaa lukemani Seven-pokkarin esipuheessa, ettei Tšehovin näytelmissä suinkaan istuta kuistilla ja juoda teetä, niin kuin vanhasta esitystraditiosta kumpuavat mielikuvat saavat kuvittelemaan. ”Tšehov itse olisi halunnut jotakin muuta. Hän ei sanonut turhan selvästi mitä.” Oskaras Korsunovasin ohjaus ei istuta näyttelijöitä ”tšehovilaisella” kuistilla vaan karusti rivissä näyttämön seinustalla odottamassa omaa vuoroaan.

Kun esityksen kielestä tunnistaa tuskin yhtään sanaa ja näyttelijät eivät ole vilaukseltakaan tuttuja eikä katse harhaile lavastuksen tai puvustuksen yksityiskohdissa, on helppo fokusoida olennaiseen, loistavaan näyttelijätyöhön. Sitä liettualaiset meille esittivät. Sen verran kuitenkin harhailin, että mietin, kuka heistä on muissakin näytelmissä ensemblen leading lady, kuka koomikko ja kuka kenties Liettuan arvostetuin miesnäyttelijä. Uskon heidät näyttämöllä nähneeni.

Esitys on täynnä voimakkaita tunteita, mutta kertaakaan ei lipsahdeta ylinäyttelemiseen. Voimakkaan loppukohtauksen Korsunovas on ilmeisen tarkoituksellisesti ohjannut niin, ettei ainakaan ole vaaraa lipsua melodraaman puolelle. Sisältö jo sinällään on riittävän voimakas. Nyt esitys on vahvana mielessäni, mutta tuskin jättää niin voimakasta jälkeä kuin Smedsin ohjauksen loppukohtaus, jonka muistan hyvin, vaikka muu esitys on pyyhkiytynyt muistista.

Mikä sitten tekee teoksesta klassikon? Mikä Lokissa niin kuin muissakin Tšehovin näytelmissä kantaa niin, että 120 vuoden jälkeen ne ovat myös vahvasti tämän päivän näytelmiä? Kansallisteatterin bloggariklubilla marraskuun alussa ennen Kolmen sisaren ja Karamazovin veljesten ensi-iltoja Samuli Reunanen, Karamazovin veljesten ohjaaja, kertoi hahmometodista, jossa tekstiä ”tehdään” yleisön edessä ja katsotaan, mitä tapahtuu, tuleeko mukaan tunteita. Kolme sisaren luennassa Teatterikorkeakoulun aikaan hän kertoi olleen jotakin loitsunomaista, se oli nostanut pintaan yllättäviä asioita. Tämä toimii klassikkomittarina: klassikossa on voimaa, joka nostaa esiin jotakin myös tässä ajassa puhuttelevaa. Niissä on ”manavoimaa”, joka laittaa tunteet liikkeelle.

NINA Kostjan kirjoittamassa näytelmässä: ”Kylmää, kylmää, kylmää. Tyhjää, tyhjää, tyhjää.Kolkkoa, kolkkoa, kolkkoa.”

Lokin ajaton manavoima nostaa esiin myös sukupolvien konfliktin. Lokissa on vastakkain kaksi sukupolvea ja kaksi näyttelijää ja kaksi kirjailijaa. Näytelmän kolmannen ja neljännen näytöksen välissä kuluu kaksi vuotta, jona aikana Kostja on saanut jo vähän mainetta kirjailijana, mutta hänen katkeruuttaan Trigorinia kohtaan se ei ole poistanut. Trigorinin kuuluisuuteen hurmaantunut Nina myös rakastui kirjailijaan ja seurasi tätä Moskovaan. Ninan kohtalo iskeekin ajankohtaisiin teemoihin kulttuurialan hyväksikäyttötapauksista. Nuoren naisen ihailua ja rakastumista häikäilemättä hyödyntänyt Trigorin toteuttaa itse toimillaan sen, mitä hän luonnosteli mahdollisena tarinana muistikirjaansa:

TRIGORIN  [–] (Huomaa lokin.) Mikäs tuo on?
NINA  Lokki. Konstantin Gavrilytš tappoi.
TRIGORIN  Kaunis lintu. Ei tosiaan huvita lähteä. Suostutelkaapa te Irina Nikolajevna jäämään. (Kirjoittaa muistikirjaansa.)
NINA  Mitä te sinne kirjoitatte?
TRIGORIN  Ihan vain, muistiin … Tuli mieleen aihe … (Työntää kirjan taskuun.) Pikku kertomuksen aihe: järven rannalla on lapsesta pitäen asunut nuori tyttö, sellainen kuin te; rakastaa järveä lokin lailla ja on onnellinen ja vapaa kuin lokki. Mutta sattuipa tulemaan mies, huomasi lokin ja nitisti joutessaan, niin kuin tuon lokin tuossa.

Kun onneton, uupunut ja ehkä mieleltään sairastanut Nina kirjoittaa Kostjalle, hän allekirjoittaa kirjeensä Lokkina. Mutta ei vain Nina ole unelmineen alasammuttu lokki. Saman kohtalon kokee Kostja.


Anton Tšehov: Lokki 
Teoksessa Anton Tšehov: Lokki, Vanja-eno, Kolme sisarta, Kirsikkatarha. Suomentanut Martti Anhava. Otava 1999. ISBN 978-951-1-25749-3.
Alkuteokset: Tšaika (1896), Djadja Vanja (1899?), Tri sestry (1901), Višnjovyi sad (1904).


OKT /Vilnan kaupunginteatteri: ŽuvėdraLokki Vierailuesitys Espoon kulttuurikeskuksen Louhisalissa 24.1. 2019

Ohjaus, lavastus Oskaras Korsunovas . Pukusuunnittelu Dovile Gudaciauskaite. Säveltäjä Gintaras Sodeika. Videosuunnittelu Aurelija Maknyte. Valosuunnittelu Eugenijus Sabaliauskas.
Rooleissa: Irina Arkadina – Nele Savicenko, Treplev – Martynas Nedzinskas, Sorin – Darius Meskauskas, Nina Zarechnaya – Agnieska Ravdo, Shamrayev – Vytautas Anuzis, Kirilas Glusajevas, Polina – Airida Gintautaite, Masha – Rasa Samuolyte, Trigorin – Darius Gumauskas Dorn – Dainius Gavenonis, Medvedenko – Kirilas Gulsajevas, Giedrius Savickas

Kuvat Žuvėdrasta (eivät Espoon esityksestä) D. Matvejevas.


Lue myös

Tšehovin Kolme sisarta Kansallisteatterissa

Anton Tšehov: Kolme sisarta – Moskovaan, Moskovaan

Kirjabloggaajat ovat haastaneet toisensa lukemaan jonkin klassikon, jota ei aikaisemmin ole lukenut. Tässä linkit Kirsin Book Clubin aikaisempiin klassikkohaasteen kirjoihin:

Klassikkohaaste 7:  Volter Kilpi: Alastalon salissa ja Veikko Huovinen: Hamsterit
Klassikkohaaste 5:  Joseph Conrad: Pimeyden sydän
Klassikkohaaste 4: Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
Klassikkohaaste3 : Mika Waltari: Komisario Palmun erehdys
Klassikkohaaste 2: Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Klassikkohaaste 1: Oscar Wilde: Dorian Greyn muotokuva

Kommentit
  1. Tuijata
    • Airi Vilhunen Airi Vilhunen

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *