Mitä kirjoja ja kulttuuririentoja kannattaa jättää taakse, mitä ottaa mukaan vuodelle 2019?

Jos luet säännöllisesti tätä blogia, tiedät mitä tein vuonna 2018.

Moni tuttu kysyy, miten ihmeessä ennätän työtätekevänä ihmisenä lukea kaikki ne kirjat, käydä teatterissa tai tilaisuuksissa ja vielä kirjoittaa blogijututkin. Toki se on valinta ja on jostain muusta pois, mutta toistaiseksi kaikki tämä on ollut niin antoisaa, että suunnittelen jatkavani samaa latua. Tai ehkä en aivan, sillä näin vuodenvaihteessa on hyvä tarkastella, mikä oikeasti tuo iloa ja merkitystä ja mitä ei ehkä enää kannata jatkaa.

Lukeminen

Lukupiirit ovat minun rakkain harrastukseni.

Perustin Kirsin Book Clubin kahdeksan vuotta sitten, kun huomasin arjen jyräävän lukemiseni ylitse, eikä ystävieni tapaamiseenkaan tuntunut löytyvän aikaa. Nyt jok’ikinen kuukausi näen kymmenen minulle tärkeää naista ja keskustelemme yhdessä kirjasta, jonka kaikki ovat lukeneet. Lukupiirimme tuo vuodessa 12 uutta kirjaa lukulistallemme ja keskustelumme avaa kirjojen ajatuksia monipuolisemmin kuin yksin lukeminen olisi tehnyt. Tärkeämpää toki on, että lähden aina lukupiiristä hyvin onnellisella mielellä ja kiitollisena siitä, että ystävät ovat pysyneet mukana.

Kirsin Book Club kokoontui joulukuussa 2018 upouudessa Oodissa.

Vedän myös Nordic Morning Oyj:n yrityslukupiiriä, joka kokoontuu kuusi kertaa vuodessa. Keskustelut ovat hieman erilaisia, kun emme tunne toisiamme niin hyvin lukupiirin ulkopuolella, vaikka olemmekin muutamassa vuodessa alkaneet kyllä tunnistaa toistemme kirjamaun. Yrityslukupiirissämme on naisia ja miehiä, kirjallisuuden ammattilaisia ja aktiivilukijoita, monipuolisia ja perusteltuja mielipiteitä, jotka riemastuttavat kerta toisensa jälkeen.

Lukupiirimme on Nordic Morning Oyj:n tyhy-toimintaa.

Kuulun myös business-kirjallisuutta lukevaan piiriin, jonka keskusteluissa mietimme, miten kirjojen oppeja voi soveltaa työkuvioihin ja omaan kehittymiseemme. Nekin keskustelut ovat muodostuneet yhä tärkeämmiksi.

Suosittelen lukupiirejä ihan kaikille. Silloin tulee ylipäätänsä luettua ja tulee luettua myös sellaista, mihin ei muutoin ehkä tarttuisi. Ja yhdessäolo sekä ne muiden kommentit ovat aivan parasta!

Lukupiirien lisäksi luin noin 30 kirjaa eli vuoden saldoni oli jo toista vuotta peräkkäin hieman yli 50 kirjaa. Siis kirja per viikko. Tavoitteeni ei olekaan lukea enempää, vaan pyrkiä poimimaan entistäkin mielenkiintoisempia teoksia lukulistalleni. Äänikirjat kuuluvat arkeeni ja minulla on aina kuuntelussa joku kirja. Kuuntelen äänikirjoja työmatkoilla, kotitöitä tehdessäni ja vaikkapa aamulla meikatessani. Ei ihme, että sain mieheltäni kunnon kuulokkeet joululahjaksi.

Vuoden 2018 vaikuttavimmat kirjat minulle olivat Michelle Obaman Minun tarinani, Domenico Starnonen Solmut ja sen sisarteos (ainakin minun mielestäni) Elena Ferranten Hylkäämisen päivät. Kotimaisista kirjoista nostaisin Minna Eväsojan Shoshin – aloittelijan mieli -teoksen. Jos olen blogiarviossani antanut kirjalle neljä tai viisi tähteä, tarkoittaa se, että kirja on puhutellut minua vahvasti ja se on tarjonnut minulle hyvän lukukokemuksen.

Luin myös teemoittain. Vuosi 1918 tuli tutummaksi sekä kirjojen, esimerkiksi Heidi Köngäksen Sandran ja Pasi Pekkolan Huomenna kevät palaa -teoksen, ja teatteriesitysten, esimerkiksi Veriruusut ja Vihan kevät – Helsinki 1918 kautta. Vähän sattumaltakin lukulistalle nousi myös monta amerikkalaisen naisen teosta: Michelle Obama, Tara Westover (Opintiellä), Jennifer Clement (Rakkaudesta aseisiin), Elizabeth Strout (Nimeni on Lucy Barton), Lucia Berlin (Siivoojan käsikirja) ja Cecilia Samartin (Kirottu kauneus).

Kokeilin myös HelMetin lukuhaastetta. Taktiikkani oli sovittaa lukemiani kirjoja eri kohtiin, mutta vaikka määrä olisi riittänyt, niin kolmeen kohtaan en onnistunut parittamaan kirjoja. Lukuhaaste on hieno keksintö ja aion tänä vuonna haasteen antaa ohjata ainakin osaa lukuvalintojani.

Jennifer Clement on PEN Internationalin puheenjohtaja. Hän vieraili Helsingin Kirjamessuilla, jossa kertoi karua kieltä amerikkalaisten suhteesta aseisiin.

Teatteri

Teatterista kirjoittaminen on minulle uudempi juttu. Vuoden aikana kävin katsomassa reilut 20 teatteriesitystä, joista ihan kaikista en kirjoittanut. Tässäkään lajissa en halua lisätä määrää, ainoastaan laatua ja monipuolisuutta. On aina hienoa nähdä elävä esitys ja sykähdyttävää, kun ohjaajalla on ollut näkemystä ja näyttelijöillä sisäistystä välittää se katsojille.

Minä pyrin teatterijutuillani välittämään oman kokemukseni, herättikö esitys minussa ajatuksia, koskettiko se tunteitani tai saiko se minut viihtymään katsomossa vaikkapa nokkelan replikoinnin tai taitavan näyttelijätyön vuoksi. Teatteriesitys on noin kahdessa tunnissa ohitse ja siitä on aivan pakko kirjoittaa ihan tuoreeltaan, sillä tunnetilaa on vaikea pitää pitkään yllä. Muistiinpanojen tekeminen katsomossa on myös haasteellista ja ei olekaan ihan yksi kerta, kun olen kirjoittanut pimeässä samalle sivulle kahdet tekstit, joista ei sitten otakaan jälkikäteen millään selvää.

Olin katsomassa Kolmea sisarta Kansallisteatterissa 13.12.2018 Martin kanssa.

Vuoden vaikuttavimmat teatteriesitykset minulle olivat Helsingin Kaupunginteatterin Kinky Boots ja Kansallisteatterin Kolme sisarta. Molemmissa pyyhin kyyneleitä aplodien aikana, ilosta ja koskettavuudesta. Onneksi molemmat jatkavat vielä ohjelmistossa, joten voin suositella niitä. Suosittelen myös Espoon Kaupunginteatterin Radio – Esitystalous 3, joka jatkaa ohjelmistossa helmikuulle.

Tapahtumat

Bloggaus on tuonut mukanaan kutsuja kustantajien ja teattereiden tilaisuuksiin. Näissä tilaisuuksissa kuulee kirjojen ja esitysten taustoista ja tapaa kirjailijoita ja teatterintekijöitä. Pyrin blogijutuissani tuomaan näitä taustoja esille, sillä ainakin minulle ne avaavat sekä kirjoja että teatteriesityksiä. Myönnän auliisti, että esimerkiksi kirjailijoiden kohtaamiset voivat vaikuttaa lukukokemukseeni, ja sen kerron aina blogijutussakin. Nämä ovat kaikki kuitenkin tarinoita ihmisiltä ihmisille ja minä kirjoitan kokemuksistani ja pyrin suosittelemaan niitä asioita, jotka ovat kolahtaneet minuun. Vaikkapa Man Booker -palkittu Lincoln in the Bardo on varmasti hieno teos, mutta minä en ollut sen tasalla, joten kerroin senkin rehellisesti. Tai Kari Hotakaisen kanssa keskustelu Tuntematon Kimi Räikkönen -kirjasta messujen lukupiirissä sai minut pitämään kirjasta entistä enemmän.

Pukeuduin Napoli-sarjan Elena Grecoksi WSOY:n 140-vuotisjuhliin.

Tavaksi on tullut osallistua Helsinki Litiin sekä käydä Turun ja Helsingin Kirjamessuilla. Ihan varmasti ne ovat myös vuonna 2019 listalla. Edellisenä vuonna olimme myös Göteborgin Kirjamessuilla ja se oli elämys, joten ehkäpä tänäkin vuonna olisi hyvä löytää joku uusia ulottuvuuksia tuova tapahtuma. Huhtikuussa olen menossa kuuntelemaan Michelle Obamaa Tukholmaan, mutta täytyy tutkailla, mitä muuta uutta voisi olla.

Haastattelut

Vuoden aikana debytoin kirjailijahaastattelijana Rikollisessa illassa, Taiteiden yössä ja Helsingin Kirjamessuilla. Jälleen tuli uusi ulottuvuus, kuinka kysyä kiinnostavia, kuinka antaa kirjailijalle tilaa ja pitää hyvää energiaa yllä! Nämä keskustelut olivat kyllä vuoden huippua minulle ja mielelläni olen käytettävissä jatkossakin.

Haastattelemani kirjailijat:

  • Brittiläinen, palkittu toimittaja Fiona Barton, joka nykyään aloittaa aamunsa Etelä-Ranskassa kirjoittamalla trillereitä sängyssä. Hänen esikoiskirjansa nimeltään Leski menestyi ja ilmestyi suomeksi keväällä.
  • Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen ovat tuotteliaita myös tahoillaan, mutta me keskustelimme heidän yhteisestä taidedekkaristaan Sakset tyynyn alla.
  • Näyttelijä, käsikirjoittaja Matti Laine on kirjoittanut jo neljä osaa Elias Vitikka -sarjaa. Häntä voi pyytää lavalla vaikka laulamaan!

Hetkinen, kumpi tässä oikein haastattelee, Matti Laine vai minä!

  • Esikoiskirjailija Hanna Velling, jonka erokirjalla on vuoden paras tarina kirjan nimen taustalla: minkälainen lintu onkaan Kirjosieppo.

Hanna Vellingin kanssa Helsingin Kirjamessuilla.

  • Amerikkalainen Cecilia Samartin, joka lumosi minut lämmöllään ja avoimuudellaan. Hän liikuttui keskustelussamme kyyneliin ja niin taisi aika moni katsomossakin. Keskustelimme hänen Kirottu kauneus -teoksestaan, jonka rankka aihe jätti vahvan muistijäljen.

Cecilia Samartinin kanssa oli mutkatonta keskustella.

Matkat ja museot

Vielä yksi juttu. Rakastan matkustamista ja toivonkin enemmän reissuja tälle vuodelle. Viime kesänä kävin ensimmäistä kertaa Tartossa ja ihastun ikihyviksi Viron uuteen kansallismuseoon, Eesti Rahva Muuseumiin. Aina ei tarvitse lähteä niin kovin kauan vaikuttuakseen!

Kun näitä ihania asioita on niin paljon, niin mistä pitäisi luopua? Ööh, yöunista?

Loistavaa vuotta 2019, jaetaan kokemuksiamme!

Mitä sinä haluat lisää, mistä aiot luopua?

Lue myös muiden kirsinbookclubilaisten vuosikatsaukset:

P.S. Vinkkaan vielä uudesta blogista, jota pitää parikymppinen tyttäreni. Jos pidät elokuvista, kaikesta intialaisesta ja ties mitä onkaan jatkossa tulossa, niin käy kurkkaamassa Kirren The Little Corner -blogi.

Kommentit
  1. Laura / Bibobook
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  2. Minna Vuo-Cho
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  3. Mari / Mrs Karlsson lukee
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  4. Linnea
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin

Vastaa käyttäjälle Linnea Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.