Vuoden 2018 ruusut ja uuden odotusta

Ulkona talvipäivää kirkastaa lumi, joskus aurinkokin, ja sisällä joulukuusessa loistavat vielä kynttilät. On sopiva hetki vanhan ja uuden välillä tehdä tilinpäätöstä edellisestä vuodesta ja listata, mitä uudelta vuodelta, ainakin keväältä odotan.

Ensimmäiset ruusut jaoin jo uudenvuoden aattona kahdelle vuoden 2018 huippukokemukselle: Lucia Berlinin Siivoojan käsikirjoille (Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia ja Siivoojan käsikirja 2: Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia) ja Alfonso Cuarónin elokuvalle Roma. Nyt jaossa on lisää ruusuja:

Ruusut vuoden kirjoille 

 

Vuoden 2018 lukulistalleni mahtui monta erinomaita kirjaa. Muutaman kärkikirjan valitseminen on aina yhtä vaikeaa, mutta kotimaisten kirjojen ykkösen pystyn nimeämään helposti: se on vuoden Finlandia-voittaja, Olli Jalosen Taivaanpallo. Käännöskirjoista valinta on vaikeampaa. Tiukan pohdinnan jälkeen annan ruusut Amos Ozin Juudakselle, Johannes Anyurun teokselle He hukkuvat äitiensä kyyneliin ja Golnaz Hashemzadeh Bonden kirjalle Olimme kerran.

Olen vuodesta 2014 merkinnyt muistiin lukemani kirjat, ja viime vuonna luin enemmän kuin aikaisempina vuosina, yhteensä 64 kirjaa. Jos ollaan tarkkoja, niin en lukenut juurikaan enemmän, vaan lisäys johtui suurimmalta osin äänikirjoista, joita kuuntelin 13.  Olen aika valikoiva äänikirjojen kuuntelija, sillä kaikki kirjat eivät minusta sovi kuunneltaviksi. Monen kirjan kuuntelun olenkin keskeyttänyt, vaikka tekstikirjoina olisin todennäköisesti lukenut ne kokonaan. Kuuntelemistani äänikirjoista ylitse kaikkien muiden oli Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin. Ruusu tälle hienolle kirjalle, johon aion vielä palata myös lukemalla ja jonka koko lukupiirimme lukee tammikuun kokoontumiseen, sadantena yhteisenä kirjana.

Ruusut vuoden teatterielämyksille

 

Vuoden aikana näkemistäni näytelmistä hehkuvimman ruusun ojennan Paavo Westerbergin ohjaamalle Anton Tšehovin Kolmelle sisarelle Kansallisteatterissa. Muita mieleen jääneitä esityksiä olivat mm. Arthur Millerin Hinta Helsingin Kaupunginteatterissa (sekin Paavo Westerbergin ohjaus), Juha Hurmeen Lemminkäinen Kansallisteatterissa ja Lontoossa näkemäni George Gershwinin ooppera Porgy and Bess.

Muistovuoden ruusut

 

Vuosi 1918 näkyi teatterissa ja kirjallisuudessa, eikä ainakaan minun mielestäni kyllästymiseen asti tai sitten jaoin annin sopivasti useampaan vuoteen. Ruusut menevät kahdelle alkuvuodesta näkemälleni kansallissodan katkerista vaiheista kertovalle teatteriesitykselle, Hakasalmen huvilassa esitetylle Sirpa Kähkösen tekstiin perustuvalle ja Taru Mäkelän ohjaamalle Vihan keväälle sekä Kom-teatterin Anneli Kannon samannimiseen romaaniin perustuvalle Veriruusuille.

Lahtarit ja Sandran luin jo vuonna 2017. Jari Järvelän Finlandia-ehdokkaana olleen Kosken kahta puolta kuuntelin nyt syksyllä. Lukuvuoroaan odottaa vielä tietokirjallisuuden Finlandia-voittaja, Seppo Aallon Kapina tehtailla. Kuusankoski 1918. Kerään voimia, lähinnä henkisiä, lukeakseni oman syntymäpaikkakuntani mustaa historiaa.

Ruusut yllätyksille

 

Luin kesällä muutaman vuoden jahkailun jälkeen Volter Kilven Alastalon salissa. Iloinen yllätys oli, että kirjan lukeminen osoittautuikin nautinnoksi, vaikka olin varautunut siihen, että Alastalon salissa on vaikea, melkein mahdoton luettava. Vähätellä ei voi kannustusta, joka tuli Facebook-ryhmästä, jossa kaikki tähtäsivät kirjan lukemiseen omassa tahdissaan.

Iloinen yllätys putkahti vastaan syksyisellä Lontoon matkalla. Etsin sopivaa konserttia Royal Festival Hallin ohjelmasta ja huomasin, että siellä järjestetään The Man Booker Prizen loppusuoralle päässeiden ehdokkaiden Reading-ilta kaksi päivää ennen voittajan julkistamista. Mielenkiintoinen ja mieliin painuva ilta.

Erityisruusu 

 

Vuoden 2018 kiitosruusun ojennan kirjastolle, uudelle, upealle Oodille, jonka kolmannen kerroksen kirjataivas sai huokaisemaan onnesta. Ruusu kuuluu myös lähikirjastolleni, Käpylän kirjastolle ja koko helmet-palvelulle. Kirjabloggaajana voin pyytää kirjoja arvioitavaksi, ja pyytämättäkin niitä saan. Vaikka rakastankin kirjoja, kodin kirjapinot pöydillä, tuolilla, lattialla eivät ilahduta, ja siksi käytän mielelläni kirjaston palveluja. Erinomaisen hyvin sain helmet-varausten kautta suurimman osan haluamistani kirjoista. Lainattujen ja saatujen kirjojen vastapainoksi myös ostan kirjoja, lahjaksi, tuliaisiksi, itselleni, joskus niitäkin jotka olen jo kirjalainana lukenut, täpötäysiin kirjahyllyihin tallennettavaksi.

Vielä olisin voinut jakaa monta ruusua lisää: monelle hienolle konsertille, joista sain vuoden mittaan nauttia, taidokkaalle ja rakkaalle RSO:lle ja sen upeille soittajille, monelle muullekin kirjalle kuin jutussa mainituille, kirjailijoille, joitten kyvystä muuntaa ajatuksensa ja mielikuvituksensa tekstiksi saamme lukijoina nauttia, ja taitaville suomentajillemme.

Odotettavissa keväällä 2019

 

Alkanut vuosi on Minnä Canth !75 -juhlavuosi. On ollut ilo seurata, miten vuosi vuodelta Minna Canthin merkitys suomalaiselle kulttuurille ja yhteiskunnalle on ymmärretty yhä paremmin. Juhlavuotta ennakoi jo viime vuonna mm. Minna Rytisalon hieno Rouva C -romaani ja Turun kirjamessujen keskustelut. Lukupiirimme kävi yhdessä katsomassa Teatteri Avoimien ovien Papin perheen ja merkkivuoden pääjuhlaan Kansallisteatterissa 18.3. onnistuimme hankkimaan liput ajoissa. (Joitakin lippuja oli vielä vapaana tätä kirjoittaessani.) Lisää Minnaan liittyviä kirjoja on tulossa, mm. Canth-tutkijan Minna Maijalan kokoama Minna Canthin novelleista: Minna Canth -Ihmisen kuvia (Gummerus tammikuussa) ja saman tekijän Punaiset kengät – Minna Canthista, rakkaudesta ja vallasta (Otava tammikuu). Suvi Ahola on toimittanut ja taustoittanut Minnan tekstejä kirjaksi Mitä Minna Canth todella sanoi? (WSOY helmikuussa).

Teatterista odotan eniten kevään Tšehov-näytelmiä. Kansallisteatterissa esitettävän Kolmen sisaren rinnalle tulee Helsingin kaupunginteatteriin helmikuussa Lauri Maijalan ohjaama Kirsikkatarha, ja tammikuussa Espoon teatterissa vierailee Vilnan kaupunginteatteri ja Oskaras Koršunovasin ohjaama Lokki. Vanja-enon neljän vuoden takaiset esitykset Kansallisteatterissa ja Kaupunginteatterissa ovat vielä hyvin muistissa, joten nyt voi viettää todellista Tšehov-juhlaa.

Mielenkiintoista on myös nähdä ja kuulla, millaisen oopperan Jaakko Kuusisto on säveltänyt Ulla-Leena Lundbergin Finlandia-voittajan Jään pohjalta. Ensi-ilta Kansallisoopperassa tammikuussa.

Helsinki Lit on taas, nyt jo viidettä kertaa, yksi kevään kohokodista (17.-18.5. Savoy). Kirjailijavieraista on julkistettu vasta kanadalainen Rachel Cusk, jonka Ääriviivoja S&S julkaisi viime vuonna ja trilogian seuraava osa Siirtymä ilmestyy maaliskuussa. 2018 Helsinki Litin ulkomaisten kirjailijoiden kirjoista luin suurimman osan ennen tapahtumaa ja samaan tähtään tänäkin vuonna.  Olisikohan yksi vieraista vietnamilaislähtöinen Kim Thúy, jonka kirja Ru ilmestyy huhtikuussa ja kustantaja Gummerus kertoi kirjailijan vierailevan Suomessa toukokuussa?

Keväällä ilmestyvistä kirjoista poimin luettavaksi ainakin seuraavat:  Laura Lindstedt julkaisee Finlandia-voittaja Oneironin jälkeen seuraavan kirjansa, Ystäväni Natalian maaliskuussa (Teos). Tammen Keltainen kirjasto, takuuvarma laatukirjallisuuden brändi, on 65-vuotias. Kevään julkaisulistalta suunnittelen lukevani Jenny Erpenbeckin Mennä, meni, mennyt. Uutta saksankielista kaunokirjallisuutta käännetään kovin vähän, joten tämä palkittu teos on tervetullut. Lukupiirin Minna sen jo luki pari vuotta sitten saksaksi ja bloggasikin kirjasta. Kazuo Ishiguroon tutustuin (häpeäkseni) vasta hänen Nobel-voittonsa jälkeen, mutta hänen hienoja kirjojaan luettuani olen valppaampi ja haluan lukea hänen uusimman suomennoksensa Surullinen pianisti heti kun se ilmestyy. Elisabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton, jonka luimme lukupiirissä, sai odottamaan myös seuraavaa, maaliskuussa ilmestyvää suomennosta Kaikki on mahdollista.

S&S jatkaa mielenkiintoisten ja omaäänisten naiskirjailijoiden teosten julkaisemista, ja poimin listalta Maggie Nelsonin, Argonauttien kirjoittajan Sinelmän. Omaääninen on myös ehdoton suosikkikirjailijani Pirkko Saisio. Hänen kirjoituskokoelmansa Epäröintiä ilmestyy huhtikuussa (Siltala). Aikaisempien Helsinki Lit -vieraiden uusia kirjoja ovat Emma Hooperin Koti-ikävän laulut (Gummerus helmikuu) ja Jonas Hassan Khemirin Isän säännöt (Johnny Kniga huhtikuu). Irlantilaisen Sally Rooneyn Keskusteluja ystävien kesken ilmestyy huhtikuussa Otavalta. Olisipa mukavaa, jos kirjailija saapuisi Helsinki Lit -vieraaksi. Göteborgissa kaksi vuotta sitten häntä jo kuuntelimme.

Paljon ihanaa odotettavissa, joten oikein hyvää alkanutta vuotta meille kaikille!

Lue myös muiden kirsinbookclubilaisten vuosikatsaukset:

 

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.