Elena Ferrante: Kadonneen lapsen tarina – Napoli-sarjan elämänmakuinen finaali

Kadonneen lapsen tarina on Elena Ferranten Napoli-sarjan neljäs ja viimeinen osa.
Arrivederci Elena Greco e Rafaella Cérullo!

Yhteinen matkamme kesti neljän kirjan verran ja voi kuinka nautinkaan siitä! Kiittäisin kirjailija Elena Ferrantea, että hän avasi napolilaisten ystävysten maailman niin taitavasti minun ja muiden lukijoiden ulottuville, mutta virallisestihan kukaan ei tiedä, kuka kirjailijanimi Elena Ferranten taakse kätkeytyy.

Kirjasarjan neljättä osaa – Kadonneen lapsen tarina – ei kannata lukea ennen kuin aiemmat osat on luettu, sillä tarina jatkuu siitä, mihin kolmas osa jäi. Tätä juttuakaan ei kannata lukea, jos kavahtaa juonipaljastuksia, sillä ihan ilman niitä en kykene Elenan ja Lilan tarinan viimeisimpiä käänteitä kuvaamaan. Scusi.

Kohti kypsyyttä ja vanhuutta

Kadonneen lapsen tarinan alaotsikko on Kypsyys, vanhuus. Kyllä tarinassa päästään 2000-luvulle ja harmaahapsisiksi, mutta tapahtumat käynnistyvät vaiheessa, jossa päänaisemme ovat reilu kolmekymppisiä pienten lasten äitejä, katse vahvasti eteenpäin.

Elena on naimisissa professori Pietro Airotan kanssa, asuu Firenzessä, mutta elämän mies, nuoruudenrakkaus Nino Sarratore on jälleen kuvioissa mukana ja Elena ei voi vastustaa häntä. Nino menee kaiken edelle, niin avioliiton kuin pienten tyttärienkin.

Lila on toipunut rankasta vaiheestaan makkaratehtaalla ja muuttanut Enzo Scannon kanssa takaisin kortteliin. Heistä on viimeinkin tullut pariskunta myös yksityiselämässä sen lisäksi, että he työskentelevät yhdessä omassa IT-yrityksessään. Lilan ja Enzon perheeseen kuuluu myös Lilan poika Gennaro, jonka isä on Lilan aviomies Stefano, josta Lila ei ole virallisesti eronnut.

Korttelia ei saa karistettua

Napoli-kirjat kertovat korttelista, jossain Napolin laitamilla. Minä olen lukiessani kuvitellut sen meluisaksi, kapeiden kujien alueeksi, jossa pyykkinarut risteilevät talojen välissä vasten sinistä taivasta. Sellaiseksi kuin itse olen Napolissa nähnyt, harmaiksi taloiksi ja pimeiksi rapuiksi.

Olin katsomassa My Brilliant Friend ennakkonäytöstä marraskuussa 2018.

Syksyllä 2018 HBO Nordicilla tuli ensi-iltaan My Brilliant Friend -tv-sarja, jonka ensimmäiset kahdeksan osaa perustuivat Ferranten Napoli-sarjan ensimäiseen Loistava ystäväni -kirjaan. Tv-sarja on saanut suitsutusta, mutta minuun se ei kolahtanut. Kirjasarjan sykkivä rytmi ja jatkuva jännite ovat niin paljon enemmän kuin tv-sarjan yksittäiset viipyilevat kohtaukset. Tv-sarjan kuvissa kortteli näytti rakennetuilta kulisseita (niinkuin olikin), eikä vahva elämänmaku välittynyt. Minun mieleeni oli jo rakentunut, miltä Elena, Lina ja muu korttelin porukka näyttävät, eikä tv-sarja vastannut sitä.

Loistava ja arvaamaton ystävyyssuhde

Napoli-sarjassa ytimessä on Elenan ja Lilan syvä mutta arvaamaton ystävyys. Neljännessä osassa he molemmat palaavat kortteliin, samaan kerrostaloon, vaikka heidän olisi taloudellisesti mahdollista asua valoisammillakin seuduilla. Heidän arkensa kietoutuvat yhteen etenkin molempien samanikäisten kuopustyttärien kautta. Äidit ja tyttäret ovat todella läheisiä, hoitavat toistensa lapsia, tukeutuvat toisiinsa, kun tarvitsevat apua.

Ennen iltaruokaa Imma tuli luokseni Tina perässään ties millaisen salaisen neuvonpidon jälkeen. Hän kysyi minulta kielellään, jossa sekoittuivat niin ymmärrettävät kuin lähes käsittämättömät sanat: ”Äiti, Tina haluaa tietää, kumpi meistä on sinun tyttäresi, minä vai hän.” ”Ja haluatko sinäkin tietää sen?” kysyin häneltä. Imman silmät kostuivat: ”Haluan.” Lila sanoi: ”Me olemme teidän molempien äitejä ja rakastamme teitä kumpaakin.”

Mielessä on edelleen kysymys, kumpi on se ”loistava ystävä”. Onko se Elena, joka on ponnistanut tunnetuksi ja arvostetuksi kirjailijaksi? Elena, joka on valmistunut yliopistosta, saavuttanut itsellisen aseman, joka käy ajankohtaisohjelmissa kommentoimassa naisten asemaa ja nostaa korttelia hallinneen mafian teot esiin.

Vai onko se Lila, tuo lahjakas ja oikukas nainen, joka lopetti opinnot yläkouluun, jossa on Peppi Pitkätossua ja Lisbeth Salanderia? Lila, joka ei taivu vastoinkäymisten edessä, vaan uppiniskaisesti jatkaa, vaikka aina ei kannattaisi. Lila, joka halutessaan voi lumota kaikki, mutta useimmiten ei halua.

Tasapainoa ei löydy sarjan päätösosassakaan. Vaaka kallistuu aina hetkeksi toisen puolelle, palautuakseen uuden käänteen tapahtuessa jälleen toiseen suuntaan. Kun arki koettelee, niin Lila tuo usein ratkaisun. Kun maa järähtelee, niin Elenan fokus säilyy ja Lilan katseen ääriviivat alkavat sumentua. Kun katastrofi iskee, niin silloin ei ystäväkään voi lohduttaa.

Millä on elämässä merkitystä?

Tarinan myötä naiset vanhenevat. Miehet jäävät sivuosiin, lapset tuittuilevat ja itsenäistyvät. Elena ja Lila etsivät omaa tarkoitustaan. Elena pohtii, onko hänen sanoillaan ollut jotain merkitystä. Lila katoaa Napolin historiaan, sulauttaa itseään isompaan tarinaan.

Napoli-sarja sisältää paljon yhteiskunnallista pohdintaa, jota käsitellään esimerkiksi radikalisoituneiden ystävien kautta. Tekstissä kysytään usein: ”Mitä tarkoitat?” Ja kysymystä seuraavat pohdinnat ovat kirjasarjan parasta antia. Asioita ei jätetä puolitiehen, vaan niitä avataan niin, että lukijanakin osallistuu mielessään kommentointiin.

Brutalmente!

On melkoinen cliché todeta, että italialainen elämä on täynnä räiskyviä tunteita. Kirjasarjassa on kuitenkin kavahduttavan paljon fyysistä väkivaltaa ja huutamista. Erimielisyydet ratkaistaan nyrkeillä tai järeämmillä aseilla. Korttelissa myös rakastutaan niin, että koko ajan saa olla tarkkana, kuka nyt kenenkin kanssa on suhteessa. Vanhempina huolehditaan lapsista ja mutta yhtä herkästi myös läimäytetään ja varmasti myös halataan, mutta sitä hellempää puolta tuodaan kirjassa vähemmän esiin.

Jäin myös miettimään, oliko kirjasarjassa yhtään miellyttävää ja luotettavaa miestä. Ajoittain kyllä, mutta ei pidempään elämään. Elenakin hankkii lopulta seurakseen koiran.

Ympyrä sulkeutuu

Kirjasarja alkoi kohtauksesta, jossa Lilan poika soittaa yli kuusikymppiselle Elenalle, että Lila on kadonnut. Elena ei ole huolissaan, sillä hän on varma, että Lila on tehnyt juuri niinkuin on halunnut. Tähän tapahtumaan kirjasarja myös päättyy. Ympyrä sulkeutuu. Se sulkeutuu myös yllättävän postipaketin muodossa. Elena saa jotain kauan sitten kadottamaansa takaisin ja lukijana voi vain miettiä, mitä kaikki tämä tarkoittaa. Toisaalta se on aivan täydellinen loppu sarjalle.

Nämä naiset ovat eläneet vahvasti, tehneet rohkeita yksityiselämän ratkaisuja, tuoneet esiin tunteensa ja toisaalta pitäneet itsellään paljon. Heidän kokemuksiaan on voinut peilata omaan elämään, olisinko tehnyt heidän asemassaan samoin, olisiko pitänyt tehdä omassa elämässä samoin. Kaiken kuvatun takana sykkinyt italialainen yhteiskunta ja napolilainen kulttuuri ovat napanneet tunnelmaansa. Hassua todeta, mutta Napoli-sarja ei kyllä lisännyt Italian lumoa ollenkaan.

Eräs ruotsalainen ystäväni on järjestämässä Ferrante-matkaa Napoliin. Minua kiinnostaa ja ei kiinnosta. Elena Ferranten kirjoittama tarina voi olla totta tai tarua, mutta minä olen luonut siitä sellaisen vaihtoehtoisen todellisuuden, että en halua törmäyttää sitä tämän päivän oikean Napolin kanssa. Minun versiossani neljännen kirjan karmeimmassa tapahtumassa on vuosien jälkeen joku onnellinen ratkaisu.

Suosittelen Napoli-sarjaa lämpimästi ihan kaikille hyvän kirjallisuuden ystäville!

Tähtiä annan oman lukukokemukseni perusteella täydet viisi.

⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Pukeuduin Elena Grecoksi WSOY:n 140-vuotisjuhliin.
Lue myös blogijuttumme Napoli-sarjan muista osista
  1. Loistava ystäväni, lapsuus ja nuoruus – kirjoittajana Varpu
  2. Uuden nimen tarina – kirjoittajana Airi
  3. Ne jotka lähtevät, ne jotka jäävät -kirjoittajana Airi
  • Elena Ferrante: Kadonneen lapsen tarina 
  • Kustantaja WSOY
  • Suomentaja Helinä Kangas
  • Ilmestymisvuosi suomeksi 2018
  • Alkuperäisteos: Storia della bambina perduta (2014)
  • Genre: Suomennettu kaunokirjallisuus, nykyromaanit
  • ISBN 9789510422410
  • Äänikirjan lukija Erja Manto

Elena Ferrantelta on ilmestynyt suomeksi myös teos Hylkäämisen päivät, jonka kuvaus muistuttaa kovasti Domenico Starnonen Solmut-kirjan tapahtumia. Lue juttuni näistä kirjoista.

Kommentit
  1. Leena Lumi
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  2. Pauliina

Vastaa käyttäjälle Leena Lumi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.