Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin – lukupiirin 100. kokoontuminen Kristiinankaupungissa

100. lukupiirikirjamme Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin

Kun Kirsin Book Clubilla oli vuorossa 100. lukupiirikirja, täytyi sitä juhlistaa – heittäydy mukaan matkallemme!

Kirjaksi valitsimme todellisen rohkeiden naisten kirjan eli Mia Kankimäen Naiset joita ajattelemme öisin, jota jatkossa kutsumme tuttavallisesti Yönaisiksi. Kirjassa kerrotaan sekä tutkimusmatkailijanaisista että renesanssin italialaisista naistaiteilijoista. Afrikka, Tiibet tai Firenze olisivat voineet olla hyviä kohteita matkustaa käsittelemään Yönaisia, mutta me valitsimme talvisen Kristiinankaupungin, jossa etäjäsenemme Milla Monola asuu.

Osa joukosta valitsi bussikyydin. Vinkki: jos haluat matkustaa Kristiinankaupunkiin Onnibussilla, valitse pysäkiksi Lålby. Yläkerran takapenkillä tietty. Terveisiä ladylle, jolla oli Poriin asti paikka seurueemme keskellä ja joka luki Paranoidia optimistia.

Yönaiset-kirjassa Mia Kankimäki pohtii omaa elämänsä. Onko oikeutettua heittäytyä nelikymppisenä vapaaksi reissunaiseksi vai olisiko pitänyt pysyä päivätöissä ja perustaa perhe? Mia hakee vastausta ja inspiraatiota naisilta, joita hän miettii unettomina öinään. Naisilta, joihin on kohdistunut paljon enemmän ajan ja kulttuurin vaatimuksia kuin me 2000-luvulla oikein oivallammekaan.

Mia on poiminut lukuisten mahdollisten yönaisten joukosta 10 inspiroivaa naista tarkempaan esittelyyn. Hän kertoo heidän tarinansa sekä poimii heidän parhaita vinkkejään, jotka suurimmaksi osaksi sopivat nykynaisillekin. Meitäkin oli sopivasti reissussa kymmenen naista, joten poimimme jokaiselle oman yönaisen lähempään tutkintaan. Yhdyimme Mian pohdintaan siitä, mistä nämä yönaiset ammensivat rohkeutensa.

Yönaisten neuvoja: ”Jos haluat matkustaa, lähde. Syytä ei tarvita.”

Millan koti Kristiinankaupungin keskustassa vei meidät heti juhlatunnelmaan.

Asetuimme Kristiinankaupunkiin Millan kotiin, hänen pihapiiriinsä Vinkelin  Pakaritupaan ja Saunakammariin sekä Hotelli Krepeliniin. Olimme lähteneet Helsingistä, Espoosta, Lahdesta ja Turusta. Perillä huokailimme talvista rauhaa ja tuoreen lumen peittämää idylliä.

Lukupiiriviikonlopun joukkue koolla. Vasemmalta Marja Castrén, Päivi Jääsaari, Piia Fredrikson, Heli Arantola, seisomassa emäntämme Milla Monola, Kirsi Ranin, Liisa Honkavaara, Raila Luhtala, Airi Vilhunen ja Maija-Riitta Mustonen.

Pitkämatkalaiset alkoivat olla jo nälissään (Onnibussista ei poistuta tankkaamaan matkalla). Valinta oli ravintola Jungman Kristiinankaupungin sillan kupeessa. Herkullista pizzaa live-jazzin soidessa.

 Yönaisten neuvoja: ”Jos päädyt paikkaan, jossa ruokailutottumukset poikkeavat omistasi (esimerkiksi eläin- tai ihmissyönti), älä kilahda. Syö mitä tarjotaan.”

Perjantai-illan menoon Kristiinankaupungissa kuului herkulliset pizzat ravintola Jungmanissa. Taustalla soitti live-jazz-bändi.

La Dolce Vita, nam!

Pikkukaupunki oli hiljainen, mutta pihalla tapasimme heti tuttuja. Päätimme myös Yönaisten innoittamana kiertää kotiin pubin kautta. Syksyllä oli avattu Ismon Pub, jonka kanta-asiakas meni aivan sekaisin, kun kymmenen naista astui sisään. Hän heittäytyi selälleen lattialle, kiitti taivasta enkeleistä ja lauloi meille karaokessa J. Karjalaisen Hän-biisin. Tai ainakin jotain sinnepäin. Olisi tarjonnut muitakin palveluja, mutta me vastasimme kuten Mia safarioppaalleen Fazalille: ”Miksi tämä älytön peli pitää edes aloittaa?”

Pikkukaupungin iloja: törmäsimme Jim Björniin, jota voi seurata Strömsö-ohjelmassa.

Ismon pubin uusi isäntä Ishmet toivotti meidät ystävällisesti tervetulleeksi.

Yhden jekkukierroksen jälkeen saimme ylipuhuttua Piian edustamaan joukkoamme karaokessa. Piia valitsi listalta Lea Lavenin tangon Vie meidät rakkauteen ja kaikki olivat aivan hurmaantuneita. Ishmet sanoi, että yhtä hyvää vetoa ei oltu pubissa aiemmin kuultu. Voit katsoa esityksen tästä.

Piian karaokevedon voit kuunnella tästä.

Tässä vaiheessa iltaa Millan oli ihan turha selittää, että Kristiinankaupungissa ei tapahdu talvella mitään. Piia oli hurmannut laulullaan ravintolayleisön ja me olimme valmiita yösaunaan.

Kohti Vinkel Guesthousea

Muutama yönainen ensimmäiseksi yöksi

Ohjeena oli kertoa kolmella lauseella yönaisen ydinkohdat ja poimia vaikuttavin neuvo. Ensin 1700-1800-luvuilla syntyneitä reissunaisia:

Ida Pfeiffer (1797-1858)

  • Itävaltalainen Ida kasvatti lapset, heivasi aviomiehensä ja lähti sitten  pyhiinvaellus-verukkeella reissaamaan 44-vuotiaana. Teki kitubudjetilla matkustamisesta taidetta: kiersi maapallon kahteen kertaan ja tienasi matkarahoja kirjoittamalla kirjoja, joita käännettiin seitsemälle kielelle. Pummasi matkoja, majapaikkoja ja aterioita.

Yönaisen neuvo: ”Älä välitä muiden mielipiteistä.”

Isabella Bird (1831-1904)

  • 1800-luvun loppupuolella elänyt englantilainen Isabella Bird löysi pakokeinon turhauttavan tylsältä tuntuneesta vanhanpiian elämästään lähtemällä lääkärin suosituksesta merimatkalle. Terveyssyiden nojalla hän teki seikkailuhenkisiä tutkimusmatkoja ympäri maailmaa usean vuosikymmenen ajan. Isabella raportoi matkoistaan kirjoittamalla kaikkiaan kymmenen kirjaa, jotka olivat aikansa bestsellereitä.

Yönaisen neuvo: ”Ole aivan saamarin reipas!”

Mary Kingsley (1862-1900)

  • Luonteeltaan utelias nainen, joka opiskeli itsenäisesti isänsä kirjoista. Rikkoi sukupuolirajoja matkustamalla naisena yksin Afrikkaan ja tekemällä tieteellistä tutkimusta, mikä tuolloin oli vain miesten asia. Puolusti afrikkalaisten tapoja ja kulttuuria, taisteli tuolloin vallinnutta käsitystä vastaan, jonka mukaan afrikkalaisia pidettiin yksinkertaisempina ja alempiarvoisina.

Yönaisen neuvo: ”Jos sinulla on intohimo, opiskele sitä. Et tarvitse muodollista koulutusta.”

Nellie Bly (1864-1922)

  • Nellie Bly oli tutkivan journalismin uranuurtaja ja feministi, jonka kirjoituksista jälkimaailma muistaa parhaiten artikkelit naisten mielisairaalasta Ten Days in a Mad-House ja juttusarjan Around the World in Seventy-Two Days. Nellie Bly lähti maailmanympärimatkalle päivän varoitusajalla ja mukanaan vain yhteen käsilaukkuun sopivat matkatavarat.

Yönaisen neuvo: ”Panosta hyvien ideoiden keksimiseen.”

Alexandra David-Néel (1868-1969)

  • Alexandra oli belgialais-ranskalainen tutkimusmatkailija. Hän oli kiinnostunut itämaisista uskonnoista ja filosofiasta ja kirjoitti niistä sekä todella mielenkiintoisista ja vaarallisista matkoistaan useita kirjoja. Hän eli 100-vuotiaaksi.
  • Alexandran mukaan on nimetty tee jota voit netistä tilata. Sitä valmistaa kunnianarvoinen pariisilainen teehuone, Mariage Frères. Alexandra David-Néel-Adventures black tea sekoitus sisältää kukkaisaromien lisäksi pippuria, neilikkaa, inkivääriä, kanelia ja kardemummaa.

Yönaisen neuvo: ”Jos haluat tehdä jotain, tee se.”

Kaapo-koira tarkkailee, jokos yönaiset tulevat Vinkel Guesthousesta aamupalalle.

Lauantaiaamu alkoi talvisissa olosuhteissa, pakkasta noin kymmenen astetta. Kirsin Book Clubin naisjoukkue kokoontui Millan luo aamupalalle. Ihana Kaapo-koira tervehti kaikkia sydämellisesti.

Millan keittiössä

Keskustelu oli käynnissä heti aamusta alkaen, vihersmoothien voimalla.

Ensimmäiseksi lauantain ohjelmassa oli kirjallisia kohteita. Kristiinankaupungissa on palveleva, perinteinen kirjakauppa, jossa myydään myös muuta tarpeellista. Päivän tarjouksena oli hiekoitussepeliä.

Kristiinankaupungissa KIPA-kirjakauppa ja maalikauppa toimivat samoissa tiloissa.

Kirjakauppias Jan Stenin valikoimasta ei vielä löytynyt Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin -teosta, mutta aiempi Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin löytyi kyllä.

Seuraavana rastina oli Kristiinankaupungin kirjasto ja treffit kaupunkiin muuttaneen kirjailija Dennis Rundtin kanssa. Kirjasto on viehättävä, sokkeloinen tila vanhassa puutalossa. Seinillä on tauluja, pöydillä kukkia ja ilmapiiri ihanan tunnelmainen. Hyllynpäädyissä oli esillä paljon tuttuja uutuuskirjoja niin suomeksi kuin ruotsiksikin.

Ohjelmassa myös viehättävä Kristiinankaupungin kirjasto.

Kirsi ja Milla ojensivat Kristiinankaupungin kirjastonhoitajalle Kirsin Book Clubin kirjanmerkin.

Tässä kuvassa kukaan ei taida olla parhaimmillaan. Odottelemme Dennis Rundtin saapumista kirjaston kristallikruunun alla.

Dennis Rundt on palkittu journalisti, Vasabladetin entinen päätoimittaja ja useita historiallisia teoksia kirjoittanut kirjailija. Hän kertoi meille Pohjanmaalle sijoittuvasta trilogiastaan Sterbhuset (1996), Korthuset (2000), Glädjehuset (2003). Varsinainen keskustelumme aihe oli syksyllä 2018 ilmestynyt My Darling Dolly, jossa Dennis kertoo oman sukunsa vaiheita. Isoäiti oli lähtenyt Titanicilla Amerikkaan ja saanut siellä tyttären, Dollyn, joka on Denniksen äiti. Saimme pieniä maistiaisia tarinasta, joka vaikutti kovin kiehtovalta!

Keskustelimme myös yleisemmällä tasolla suomenruotsalaisesta kirjallisuudesta ja sen kääntämisestä suomeksi. Me lupasimme lukea My Darling Dollyn (ruotsiksi) ja kirjoittaa kommenttimme.

Kristiinankaupunkiin muuttanut kirjailija Dennis Rundt kertoi meille tuotannostaan, etenkin uutuudestaan My Darling Dolly, joka pohjautuu Denniksen suvun tarinoihin.

Kauniista päivästä piti nauttia myös ulkoillen. Milla oppaanamme suuntasimme kohti merenrantaa.

Upeaa rannikkometsää

Kirsin Book Club rannalla, vasemmalta Milla, Kirsi, Raila, Liisa, Piia, Päivi, Airi, Maija-Riitta, Heli ja Marja.

Millan isä Jaakko Honkaniemi toimii myös Kristiinkaupungin paikallisoppaana, joten saimme esimerkiksi tietää, että olimme noin 200 km päässä Ruotsista.

Myös Millan äiti Ritva Honkaniemi oli järjestelyissä mukana. Tulet ja makkarat olivat valmiina, kun saavuimme laavulle. Sydämellinen kiitos!

Kirsin Book Clubiin kuuluu myös monta lukukoiraa. Retkelle pääsi mukaan Helin Alexa.

Viikonlopun luontokuva: hylje kävi meitä moikkaamassa. Otus oli sen verran kaukana, että pohdimme, oliko Milla järjestänyt meille jonkun sukeltajan näyttäytymään, mutta uskoimme lopulta, että kyseessä oli ihan oikea hylje, joka näyttäytyi noin minuutin ajan.

Niin kaunista ja rauhoittavaa!

Kristiinankaupungin kirjallisuus-sceneen tutustuneena ja pakkaskävelyltä posket punoittaen saapuneena, vedimme Railan meille kutomat lukupiirivillasukat jalkaan ja aloimme virittää illallista ja valmistautua keskusteluun Yönaisista.

Kattausvuorossa Liisa ja Maija-Riitta

Illalliseksi oli monenmoisia herkkuja hirvenlihapullista etikkakurkkuihin.

Illallispöydässä yritimme selfietä.

Viimein keskusteluun Yönaiset-kirjasta

Mia Kankimäen edellinen kirja Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin oli Kirsin Book Clubin 44. lukupiirikirja. Kokoontumisemme oli 17.6.2014 Helsingin Kumpulassa ja olimme kutsuneet Mian paikalle. Emme tunteneet häntä ollenkaan etukäteen, mutta rohkeasti suosittelimme häntä jatkamaan Japani-kirjojen parissa. Lue juttumme tapaamisestamme tästä. Silloin tutustuimme yhteen Mian yönaiseen, yli tuhat vuotta sitten Japanissa eläneeseen Sei Shõnagoniin.

Piia oli pukeutunut Japanin tuliaiskimonoonsa. Miaa hymyilyttää. Kuva otettu 17.6.2014.

Miakin muistaa tapahtuman, sillä hän oli kirjannut siitä Yönaisiin sivulle 248 seuraavasti:

Harjoitan kirjailijantoimeen kuuluvia velvoitteita, kuten käyn vieraana lukupiireissä (yhdessä tarjoillaan sushia ja osallistujat ovat pukeutuneet kimonoihin)…”

Kirsi oli pohjustukseksi tavannut Mian Kallion kirjastossa Kirjailijan kanssa -lukupiirissä pari päivää ennen keskusteluamme. Siellä Mia avoimesti kertoi, kuinka materiaalia olisi ollut vaikka kuinka paljon ja on ollut melkoista tuskaa raakata tekstiä kustannustoimittajan toiveiden mukaisesti. Hän kertoi paljon omasta introverttiydestään ja kuinka hän haastaa sitä esimerkiksi asumalla tutuntuttujen luona matkoilla.

Kirsi tapasi Mian juuri ennen Yönaisten retkeä Kallion kirjastossa.

Lukupiirikeskustelussamme totesimme, että Yönaiset on todella runsas tietopaketti. Sitä ei kirjakaupoissakaan oikein osattu luokitella, kuuluuko se kauno- vai tietokirjoihin. Me mietimme, että Yönaiset on Facebook-päivitysten ja Wikipedian yhdistelmä. Mia kertoo omista kokemuksistaan kepeästi ja kivaa sarkasmia ja huumoria viljellen aivan kuten taitavimmat fb-päivittäjät. Yönaisten tarinat puolestaan olivat isolta osin asiatekstiä, vähän kuin Wikipedian artikkelit. Tämä kombo tekee kirjasta kiinnostavan, koukuttavan ja helposti luettavan tai kuunneltavan.

Totesimme tosin, että paikoin Mia kirjoittaa sydämeen käyvästi, analysoiden naisten tunnetiloja loistavasti ja tätä olisimme halunneet vielä enemmän. Mia itse totesi:

En ollut ikinä ajatellut kirjoittaa kaunokirjaa, sillä mulla on huono mielikuvitus. Matkapäiväkirja tuntui paljon luonnollisemmalta.”

Yönaisten tarinat olivat inspiroivia. Kysyimmekin moneen otteeseen viikonlopun aikana, mitä Yönaiset tekisivät?

Maija-Riitta esitteli italialaisen yönaisen nimeltään Lavinia, Milla italialaisen yönaisen nimeltään Sofonisba ja Heli japanilaisen Kusaman. Airi kutoi nelituntisen keskustelumme lomassa tumput pikku-Leolle ja pöydän toisella puolella Raila kutoi kirjailijalukutossut, jotka lähetämme Mialle.

Me pohdimme, että emme ehkä ajattelisi näitä inspiroivia naisia, kun uni ei maistu. Yleensä silloin pyörivät mielessä lapset, koirat, miehet, arjen askareet tai aamulla odottavat työtehtävät. Tosin mietimme, että jos etsii elämässään suuntaa tai kirjoittaa kirjaa inspiroivista naisista, niin ei ihme, jos Karen Blixen ryhtyy yöllä kuiskuttelemaan. Yönaisten sivuista noin kolmasosa on omistettu Karenille ja Mian Afrikan reissulle. Teksti oli erittäin kuvailevaa ja meistä monella oli tunne, että olimme kirjan myötä käyneet Afrikassa. Oikeasti meistä Varpu on asunut juuri Keniassa ja Heli juuri käynyt siellä. Onneksi saimme Varpunkin linjoja pitkin kertomaan lisää Karenista.

Varpu ja Minna osallistuivat etänä.

Karen Blixen (1885-1962)

  • Karen Blixenin elämän tärkeät miehet isä, aviopuoliso ja Denys Finch-Hatton olivat kaikki seikkailijoita. Karen koki Keniassa itsensä vapaaksi toteuttamaan itseään ilman sopivuuden paineita ja teki samaa, mitä miehet. Hän sanoi itsestään: ”Täysiveriset juoksevat kunnes kaatuvat maahan.”

Yönaisen neuvo: ”Pelaa niillä korteilla jotka saat.”

Helin kuva Karen Blixenin talosta syksyllä 2018. Talo on nyt museona.

Ilta venyi ja siirryimme jälkiruokapöytään ennen kuin aloitimme keskustelun hieman vanhemmista yönaisista, niistä jotka vaikuttivat renesanssiajan Italiassa. Mutta ensin hieman sitruunatorttua ja limoncelloa.

Sitruunakakku odotti kirjakeskustelun lomassa.

Ehkäpä limoncelloa juotiin Italiassa jo Sofonisban aikoihin!

Kirjakeskustelumme loppukaneettina toteamme, että opimme yönaisten tarinoista paljon historiaa ja yhtälailla voimme inspiroitua heidän ”saamarin reippaasta” asenteestaan ihan jokaisena päivänä. Voimme aina kysyä, mitä yönaiset tekisivät tässä tilanteessa.

Mia itse sanoi, että hän toivoo välittävänsä lukijoille

aidon ymmärryksen, että elämäänsä voi elää monella tavalla, eikä tarvitse kysellä keneltäkään.”

Keskustelumme päätteeksi kaikkien lukupiiriläisten peukut nousivat ylös! Suosittelemme vahvasti!

Sitten olikin aika siirtyä yöpuulle ajattelemaan uskomattomia italialaisia naisia 1500-luvulta, joiden maalaukset ovat olleet pitkään piilotettuina museoiden takahuoneisiin:

Sofonisba Anguissola (1532-1625)

  • italialainen renessanssin taidemaalari. Sofonisba oli markkinointihenkinen maalari, joka ei lähtenyt turhiin hömpötyksiin vaan luotti aitouteen ja inhimillisyyteen. Hän kuitenkin osasi brändätä itsensä ja markkinoi itsensä tehokkaasti itsenäisenä miehistä riippumattomana ammattilaisena.

Yönaisen neuvo: ”Kuvissa katso aina kameraan. Ole vilpitön, tyyni, itsevarma ja IHANA. ”

Lavinia Fontana (1552-1614)

  • Lavinia oli taiteilijan tytär, äiti ja uranainen. Elätti suurperheen maalaamalla. Synnytti 11 lasta rakentaessaan uraansa 23-vuotiaasta 42-vuotiaaksi, ollen siis lähes koko ajan raskaana. Brändäsi itsensä aatelisnaisten suosikkitaiteilijaksi ja tienasi kuin mies.

Yönaisen neuvo: ”Ole aivan hemmetin ahkera.”

Artemisia Gentileschi (1593-n. 1654)

  • Artemisia oli barokin ajan erittäin menestynyt taidemaalari. Hänen maalauksensa ovat vahvoja, dramaattisia ja monet niistä kuvaavat realistisesti todellisia naisia, toisin kuin miesten maalaamat madonnamaiset naiset. Nuorena 17-vuotiaana raiskatuksi tuleminen ja siitä seurannut oikeudenkäynti tekivät Artemisiasta vahvan ja itsenäisen naisen, joka oli oman elämänsä valtiatar.

Yönaisen neuvo: ”Tee haavoista vahvuuksia. Maalaa ne helvetin isolle kankaalle kaikkien nähtäväksi.”

Ja vielä jäi yksi yönainen esittelemättä, japanilainen taiteilija Yayoi Kusama (1929-). Meistä moni muistaa hänen näyttelynsä HAM:issa vuonna 2015. Ne pilkut ja ne penikset. Kusama on edelleen hengissä ja Mia on kirjoittanut hänelle. Ehkäpä tämä hyvin henkilökohtainen tarina saa jatkoa.

Aamulla oli aika lähteä Kristiinankaupungista. Halata Milla, Petri ja Eelis. Odotella Lålbyn pysäkillä. Ja kirjoittaa vielä yksi kirje:

Rakas M,

kiitämme, että otit meidät mukaasi yönaisten matkoille. Lähdemme mielellämme reissuun uudelleen, mutta aivan silloin kuin sinulle sopii ja aivan sinne, minne sinä haluat meidät johdattaa. Saattaa olla, että kirjastasi inspiroituneena lähdemme jonnekin ihan omin päin, kysymättä lupaa.

Meilläkin on muutama neuvo sinulle, olemmehan kaikki sinua hieman vanhempia. Älä enää epäröi valintojasi, vaan pystypäin seuraaviin seikkailuihin. Aina voi tehdä uusia valintoja, jos Mountain Jim tulee vastaan. Ja jos ei tule, niin hyvä niinkin.

Saat lähipäivinä meiltä pehmeän paketin, ensimmäiset Kirsin Book Clubin kirjailijasukat. Toivottavasti ne mahtuvat matkakassiisi.

Love forever

KBC

Hejdå Kristinestad – heippa Kristiinankaupunki!

Upean Yönais-viikonloppumme järjestelyistä kiitämme ihanaa Millaa!

”Nyt ne yönaiset lähtivät ja minä voin viimeinkin levätä”, tuumaa Kaapo-koira.

Tätä Vinkelin Pakaritupaa voi vuokrata yönaisten retkille. Myös perheen tai kantajat voi ottaa mukaan.

Kiitos sinulle lukija, kun jaksoit lukea tämän ennätyspitkän reissuraportin loppuun asti!


Kirjan tiedot

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin

  • ISBN: 9789511303398
  • Kustantaja: Otava 2018
  • 447 sivua
  • Kuvitettu
  • Kirjastoluokka: 99.1
  • Kirsin Book Clubin arvio  ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Yönaiset saivat Lauri Jäntin säätiön tunnustuspalkinnon matkamme jälkeisellä viikolla 30.1.2019:

”Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin kuvaa eri aikakausien poikkeusnaisia: tutkimusmatkailijoita, taiteilijoita ja muita oman polkunsa raivaajia. Kankimäki käyttää taidokkaasti muun muassa kirje- ja päiväkirja-aineistoja kuvatessaan kirjan päähenkilöitä. Kankimäki kirjoittaa paljon myös itsestään, ja vahvan minäkertojan käytön valinta on tässä erinomaisesti perusteltu. — Faktan ja fiktion välillä liikkuminen on matka, jolle lähteminen edellyttää perusteellisia valmisteluja ja suurta varovaisuutta. Kankimäki selviytyy voitokkaana perille.”

Kommentit
  1. Tuijata
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  2. Sinikka Häppölä
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  3. Virpi
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  4. Anneli Airola
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  5. Tuulevin lukublogi
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  6. Anu Hirsiaho
    • Avatar photo Kirsi Ranin
      • Erja Kettunen
    • Sinikka Sipilä
  7. Minna Vuo-Cho
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  8. Amma
    • Avatar photo Kirsi Ranin
    • Erja Kettunen

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *