Emmi Jäkkö & Aleksis Salusjärvi (toim.): Sankaritarinoita pojille (ja kaikille muille)
Finlandia Junior -palkintoehdokkuuteen yltänyt Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) on saanut parikseen samalla sapluunalla toteutetun kirjan Sankaritarinoita pojille (ja kaikille muille). Kirjan esittelemistä sankareista merkittävä osa on monille jo tuttuja, ja jäinkin vähän kaipaamaan sen kaltaista yllätyksellisyyttä kuin koin sankarinaisiin tutustuessani. Kirjan ensisijainen kohderyhmä varmasti kohtaa itselleen uusia sankareita, joista jokainen on ansainnut paikkansa myös nuorempien sukupolvien mielissä.
Sankarinaisia oli kirjan kansien väliin mahdutettu peräti 60, miehiä mahtui mukaan vain 45. Varmasti lukijoille tulee mieleen nimiä, joita olisivat toivoneet mukaan. Minä olisin ottanut Keke Rosbergin, jonka taistelua kohti sankaruutta ja maailmanmestaruutta seurasin Suomessa, jossa F1 oli vielä valloittamaton laji.
Sankarikirjat tytöille ja pojille on tehty rinnakkaisiksi. Lähemmällä tarkastelulla erojakin syntyy. Miehestä voi tulla sankari luuseriuden ja rankankin pohjakosketuksen jälkeen, naiselle tällainen polku johtaa vain harvoin sankaruuteen. Molemmista kirjoista löytyi myös useita rajojen ja sukupuolikahleiden rikkojia. He ovat tehneet tärkeää työtä, joka on monelle ollut haastavaa ja raastavaakin ennen tunnustuksen saamista.
Pidän siitä, että kirjaan valitut ovat niin monilta elämän aloilta: Elias Lönnrotista Jari Litmaseen, Mikael Agricolasta Arman Alizadiin ja Cristal Snow’sta Arvo Ylppöön. Ja miten riemastuttavaa oli huomata, että kirjasta löytyi mies, jonka tie sankaruuteen perustui hänen ulkonäköönsä! Voisiko naisesta enää meidän aikanamme kirjoittaa näin ilman syyllistäviä puheita?
Omaksi sankarikseni nousevat kaikki kirjan tekemiseen tavalla tai toisella vaikuttaneet, ne nelisensataa henkilöä jotka ovat kirjoittaneet, kuvittaneet, toimineet mesenaatteina ja antaneet oman tarinansa kokonaisuuden käyttöön. Kuten Leo-Pekka Tähti kirjassa toteaa: ”Yksin ei huipulle pääse kukaan”.
Kirja on tätä kirjoitettaessa niin uunituore, että julkistustilaisuuskin on vielä edessä. Kustantaja toivottaa sinutkin tervetulleeksi julkkareihin Suomalaisen kirjakaupan lippulaivamyymälään Helsingissä, Aleksanterinkatu 15, lauantaina 30.3.2019 alkaen klo 13.
Tämähän oli mukava tieto. Ostin pojantyttärelleni tuon tytöille tarkoitetun joululahjaksi (toppuluokkalainen). Luki tytön päivässä, sai äskettäin valmiiksi (raportoi papalle) ja kun kysyin, että kuka jäi erityisesti mieleen, niin vastaus oli, että Enni Rukajärvi. Mitäs arvelet, kiinnostaisiko tämä myös tyttöjä?
Uskon, että nämä molemmat kirjat ovat passeleita ja kiinnostavia kaikille sukupuolille. Sankaruuden teemat ja haasteet ovat yleisinhimillisiä, eikä jakolinja mene sen mukaan millaiset värkit pöksyissä on.
Lukuiloa!
Keke olisi ollut herkullinen aihe, varsinkin kun Auran mutsin mies on täynnä tarinoita siltä ajalta. Aura olisi voinut halutessaan kirjottaa todellakin jotain uutta. Nyt Kimi osuus jää siihen, että Aura huutaa: Minä olen Hotakainen. Koko kilpa-auto ja venemaailma on heterogeenistä, kaikki tuntevat toisensa. Auralle on tarjottu pääsyä tähän salaseuraan, se olisi kannattanut käyttää. Tarina jää nyt päiväkirjan tasolle.
Kaikista sankareista olisi kiva lukea enemmän tarinoita, niitä vaan ei tällaiseen formaattiin monta mahdu. Keke tuli mieleeni, koska hän oli ensimmäinen lajiaan ja tienavaaja myöhemmille suomalaisille F1-kuskeille.
Aikuisen näkökulmasta tämän lukemisella ei lie värkeillä väliä, mutta varovainen mutkan kautta tiedustelu tokaluokkalaiselta pojantyttäreltä tuotti peukutuksen alas. Että siinä kohtaa taisi myös ikäkaudella olla väliä.
Tarkoitatko, Reijo, että poikasankarit eivät tyttöä puhutelleet? Tuo asenne varmaan muuttuu, kunhan ikää karttuu ;-)
Tuota juuri tarkoitin. Sankaritarinoita tytöistä luettu ja pidetty siitä, mutta nyt pienten tyttöjen omat jutut on niin omia, ettei poikien sankaritarinat synttärilahjana olisi olleet ihan niistä tykätyimmästä päästä. Ja samaa mieltä siitä, että muuttuu iän karttuessa.
Olin ajatellut, etten lukisi tätä tosisatukirjaa, mutta postauksenne sai minut kiinnostumaan siitä, etenkin mainitsemienne miesten perusteella. Erikoista kyllä, että miehiä on otettu mukaan vähemmän kuin naisia vastaavassa teoksessa.