Laura Lindstedt: Ystäväni Natalia – kenen kertomus?
Minä olen psykologi, eikä minun pitäisi puhua asiakkaitteni asioista.”
Laura Lindstedtin Ystäväni Natalia -kirjan terapeutti kuitenkin kertoo, mitä tapahtuu hänen ja hänen ”Nataliaksi” nimittämänsä asiakkaan tapaamisissa. Hän perustelee terapeutin sääntöjen rikkomista sillä, että Natalian ”tapauksesta” kertominen ”voi tarjota lohtua” muille samanlaisista ongelmista kipuileville. Mutta terapeuttiko meille Natalian tarinan kertoo, vaiko Natalia itse?
Edellisellä kirjallaan, Oneironilla, Laura Lindstedt voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2015, ja kirjailijan kykyyn luoda omanlaisensa maailmat ja kirjoittaa uskomattoman kaunista suomen kieltä ihastuneet ovat innokkaana odottaneet seuraavaa kirjaa. Niin myös minä, eikä tarvinnut pettyä. Ystäväni Natalia on kevään Kirjatapaus, ja se asettuu sujuvasti tämän hetken feministisen maailmankirjallisuuden rivistöön.
Laura Lindstedt totesi kirjan julkkareissa, että Ystäväni Natalia on syntynyt hänen mittapuullaan nopeasti, neljässä vuodessa. Oneironia hän kirjoitti kahdeksan vuotta ja sitä edeltänyttä esikoisromaaniaan Sakset seitsemän vuotta.
Neljä tai kahdeksan vuotta, Ystäväni Natalian kieli on loppuun hiottua, ”soljuvaa”, kuten sitä kuvasi kirjailijaa julkistusinfossa haastatellut Emmi Nuorgam. Romaanin rakenne on hallittu, siinä ei ole mitään liikaa eikä liian vähän. Teksti on myös helppolukuista, vaikka sen kertomat asiat eivät helppoja olekaan.
Ystäväni Nataliassa terapeutti on kirjan minä. Hän on väitellyt tohtoriksi kehittämästään metodista, jota hän kutsuu kerrostushoidoksi. Akateemisesta meriitistä huolimatta häntä ei ole hyväksytty Suomen Psykoanalyyttiseen yhdistykseen. Tässä suurin piirtein kaikki, mitä kirjan terapeutista saamme tietää. Onko hän mies vai nainen, sekään ei selviä. Minä mielsin terapeutin mieheksi. Miksikö? Niin kuivakkaa ja tärkeilevää puhetta ja ajattelua kuin terapeutti osoittaa, en osaa ajatella naisen tuottamaksi. Mutta yhtä hyvin hänet voi nähdä naisena. Ensi sijassa hän on kuitenkin se, jolla on tapaamisissa, terapiaistunnoissa valta määrittää tahti ja eteneminen. Tai näin hän ainakin luulee.
Nataliasta, siis ”Nataliasta”, koska naisen oikea nimi se ei ole, saamme tietää paljon enemmän, hänen ammattinsa, suurin piirtein ikänsä, ja vähitellen, hänen ”kuntoutusohjelmansa” edetessä yhä enemmän hänen elämästään. Natalia hakeutuu terapeutin vastaanotolle, koska hän kokee kärsivänsä yliseksuaalisuudesta. Hän ajattelee seksiä koko ajan, mutta aktin aikana hänen ajatuksensa ovatkin jo muualla.
Terapeutti tarjoaa Natalialle terapian metodiksi kehittämäänsä kerrostushoitoa, joka perustuu erilaisiin kirjoitusharjoitteisiin. Natalia hyväksyy ajatuksen: ”Tästä saattaa tulla jopa hauskaa!” Kerrostushoito ei ole mikään todellinen terapeuttinen metodi, vaan Laura Lindstedtin kehitelmä, kuitenkin erilaisista kirjoittamisharjoituksista tuttu, vapaaseen assosiointiin perustuva.
Natalia on kuriton asiakas. Hän kyseenalaistaa terapeutin ehdottoman vallan mm. tuomalla istuntoihin oman herätyskellonsa, joka kertoo pirinällään 45-minuuttisen päättyneen, ei siis terapeutti. Natalia myös vie terapeutin määrittämiä harjoitteita omaan suuntaansa. Hän haluaa äänittää harjoitteensa, vaikka terapeutti vakuuttaa, että hän kyllä tekee vihkoonsa Natalian kertomuksista tarkat muistiinpanot. Kuka siis saa kertoa Natalian tarinan, hän itse vai terapeutti?
Oneironin kuoleman jälkeiseen tilaan verrattuna Ystäväni Natalian maailma on realistinen. Terapeutin vastaanottohuone on kuitenkin myös suljettu ja ulkopuolisesta elämästä eristetty tila. Natalia, ja vain hän, tuo ulkopuolisen maailman tilaan kirjoitustensa, piirrostensa, äänitteidensä ja viimeiseksi vielä videon kautta. Taidokkaasti Lindstedt on rakentanut terapeutin ja Natalian tapaamisten sarjaan jännitteen, joka imaisee lukemaan eteenpäin, jotta selviäisi, mitä Natalian kokemuksista seuraavaksi paljastuu. Koko ajan paljastuukin lisää, kun kaivaudutaan yhä syvemmälle. Löytyy ihailtu isä ja äidin rinnat, löytyy kuriton lapsi, löytyy mustasukkaisuus isästä ja siitä, mistä lapsi suljetaan ulkopuolelle. Näin maallikonkin silmin perusfreudilaista siis.
Natalian kirjoitukset ja tarinat kuvaavat hyvin realistisesti hänen seksuaalisuuttaan ja seksikokemuksiaan. Kirjan kuvituksena on koko (pienen) kirjan sivun kokoiset kuvat erektiossa olevasta peniksestä ja kartaksi piirretystä, terapeutin kielellä vulvasta, Natalian kielellä vitusta.
Hän oli viskannut ratkaistavakseni arvoituksen, jonka yhdeksi mahdolliseksi avaimeksi hän tarjosi nyt vittua.”
Mutta kirja, jonka julkkareissa tarjotaan vulvamuffinsseja, ei ole pornografinen tai vulgääri, se on vapauttava. Se myös osoittaa, että aika on muutamassa vuodessa muuttunut ja vapautunut seksuaalisuuden käsittelyyn pitkään liittyneestä painolastista. Nyt vulvan, siis vitun voi antaa puhua, ja silloin terapeutilla viisauksineen ja saivarteluineen ei enää ole suunvuoroa.
Ongelmani on, että emäntäni tunnustukset kostuttavat minut läpikotaisin. Alan sykkiä jo siitä ilosta, että kuuntelet häntä. Tässä tyylikkäästi sisustetussa huoneessa tapahtuu jotain, mitä minun mielestäni ei tapahdu silloin, kun emäntäni muhinoi makuukamarissa milloin kenenkin kanssa. Hyvältä silloinkin tuntuu, mutta ei tältä.
Minulle on tärkeää kommunikoida aikaisempien tekstien kanssa”, Laura Lindstedt kommentoi tekstiään, jossa on mukana sitaatteja, erilaisia tekstejä, erikielisiä lauseita, viittauksia eri taiteenlajeihin. Osa taiteilijoista on todellisia, osa fiktiivisiä. Minä etsin googlaten Elise Watteauvilleä ja yhtä romaanin avainteosta Suukorvaa, kunnes oli pakko hyväksyä, että tämän taulun voin nähdä vain omassa mielikuvituksessani.
Sen sijaan romaanissa esiintyvän Niki de Saint Phallen Taidehallissa muutama vuosi sitten ollut näyttely oli tehnyt minuunkin vaikutuksen, samoin kuin Laura Lindstedtiin. Hän on itse käsin kirjoittanut kirjaan Saint Phallen teossarjan Kalifornialainen päiväkirja laatan Minun mieheni (My Men) tekstin, jonka alkaa: ”Olen aina valinnut miehiä, jotka lopulta pettävät minut kuin isäni”. Avain kirjan tarinan tulkintaan.
Laura Lindstedt kertoi, ettei hän osaa sanoa, kumpi on kirjan todellinen kertoja, minä eli terapeutti vai Natalia. Jos ei kokonaan kyseenalaista, niin Ystäväni Natalia vähintään heittää pitkän varjon kertoja-käsitteen ylle. Kenen tarinaa luemme? Natalianko, jonka nimi ei ole Natalia, ja onko tarinakaan hänen? Vaiko sittenkin terapeutin oletetusta Nataliasta kertomaa tarinaa, vaiko tarinaa jonka hän on halunnut Natalialta kuulla.
Laura Lindstedtin Ystäväni Natalia on sopivasti lukijaa haastava kirja. Sen tarinaa voi sujuvasti lukea välittämättä tekstilainauksista tai viittauksista filosofeihin. Mutta jos haluaa pohtia, aukaista tekstiä kuin arvoitusta, tähän kirja antaa paljon mahdollisuuksia. Juuri sitä haluan ja sellaisesta, sopivasti haastavasti kirjallisuudesta nautin.
Viimeiseksi arvoituksekseni jätän kirjan nimen pohtimisen. Ystäväni Natalia, ystäväni? Terapeutti on rikkonut sääntöjä puhumalla asiakkaansa asioista. Toinen tärkeä sääntö on, ettei terapeutin ja hänen asiakkaansa suhde saa muodostua liian läheiseksi. Yhden kerran hän jo rikkoo tätäkin sääntöä lohduttamalla itkevää Nataliaa silittämällä tätä hyräillen lapsuutensa lempilaulua. Natalia on allekirjoittanut yhden kirjoituksistaan terapeutille ’ystäväsi’, mutta kutsuuko terapeuttikin lopulta Nataliaa ystäväkseen, vai ”Nataliako” tässäkin on äänessä?
Kirjan nimestä kulkee yksi polku venäläis-ranskalaiseen kirjailijaan ja filosofiin Nathalie Sarrauteen, josta Laura Lindstedt tekee väitöskirjaa, on tehnyt jo pitkään, omien laskujensa mukaan 16 vuotta. ”Olen pyrkinyt kesyttämään kirjallani väitöskirjan mörköä.”
Täydet viisi tähteä Ystäväni Natalialle!
⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
ARVONTA: Voita Laura Lindstedtin Ystäväni Natalia!
Arvonta on ratkennut, ja Ystäväni Natalia -kirjan on voittanut Inna. Onnea, Inna, ja kiitos kaikille vastaajille!
Haluatko lukea tuoreeltaan Laura Lindstedtin kirjan? Arvomme yhden kappaleen Ystäväni Natalia -kirjaa niiden kesken, jotka kirjoittavat tämän blogijutun kommenttikenttään oman kommenttinsa, pitkän tai lyhyen. Voit esim. vastata kysymykseen, oletko lukenut Laura Lindstedtin aikaisemmat kirjat, Sakset tai Oneironin, ja mitä olet lukemastasi pitänyt. Vastausaikaa on keskiviikkoon 20.3. asti.
Kommenttisi yhteydessä kirjautuu myös sähköpostiosoitteesi, mutta vain me Kirsin Book Clubin blogista vastaavat näemme sen. Arvonnan voittajalta kysymme sähköpostitse osoitteen, johon palkintokirjan voi lähettää. Arvonta järjestetään yhteystyössä Teos Kustannuksen kanssa.
- Laura Lindstedt: Ystäväni Natalia
- Teos 2019
- Genre: Kaunokirjallisuus
- ISBN 978-951-851-801-684.2
Luimme Oneironin myös lukupiirissämme sen voitettua Finlandia-palkinnon: (klik)
Olen lukenut Oneironin ja se oli mielestäni aika haastava luettava. Tottakai Ystäväni Natalia kiinnostaa!
Kattava arvio kirjasta. Oneironin jaksoin vain selata, Saksia en ole nähnyt ja kirjailija ei ole ihan minun dekkarimieleeni, mutta taidanpa tänä iltana katsoa Arto Nybergin haastattelun.
En ole vielä ehtinyt tutustua. Oneiron on listalla ”Sitten eläkkeellä”. Tämä uusi kirja voisi mennä työn ohessakin ????
Oneiron ei avautunut minulle helposti, mutta vaiva palkittiin. Kirjailija on jonkinlainen sanataikuri! Ilman muuta tulen lukemaan Natalian, Oneiron oli niin omassa luokassaan. Ei se varmasti kaikkien kirja ole, ei ehkä tämäkään, mutta sitä parempi. Ei ole keskinkertainen.
Oneiron oli aivan huippukirjallisuutta ja oli nautinnoillista lukea hyvää kieltä. Tämä uusikin on kirjastosta varauksessa, mutta omaksiksin sen haluaisin, varsinkin tuo blogikirjoituksen perusteella.
Oneiron oli hyvä, mutta ei järisyttävä lukukokemus. Ehkäpä tämä sitten on.
En ole lukenut Oneironia enkä Saksia. Mutta tämän kirjoituksesi myötä tämä kirja pitää ainakin lukea.
Oneiron jäi aikanaan kesken, mutta luulen, että kyse ei ollut kirjasta vaan omasta sen hetkisestä tilanteesta. Silloin kaipasin vain kepeää viihdettä, elämä itsessään oli liian vaikeaselkoinen ja kerroksellinen. Ehkä tämän uuden kirjan kautta voisin löytää myös Oneironin uudelleen?
En ole lukenut :)
Haluaisin lukea Ystäväni Natalia- kirjan. Sen perusteella, mitä kirjasta olen saanut tietää, vaikuttaa se kiinnostavalta.
En ole lukenut Oneironia, mutta se on ollut jo jonkin aikaa luettavien listalla. Blogikirjoitus houkuttelisi aloittamaan kirjailijaan tutustumisen tästä uusimmasta.
Meimasin jättää Oneironin lukematta ennakkoluuloni vuoksi. Onneksi ystäväni kehui sitä ja toi luettavaksi. Oneiron oli upea lukukokemus ja ei vähiten kauniin kielensä ansiosta. Odotan uteliaana ja suurella mielenkiinnolla tätä uutta kirjaa.
Vielä tutustumatta kirjailijan tuotantoon
En ole lukenut Laura Lindstedtin aikaisempia kirjoja. Tästä kirjasta ajattelin aloittaa. Kiinnostuin etenkin siitä, miten taide on kirjoitettu romaaniin.
Olen lukenut sekä Sakset että Oneironin. Sakset unohtui melko pian, mutta Oneiron jätti minuun syvän jäljen. Sille viisi tähteä!! :-)
Tähän on ihan pakko kommentoida. Ei pelkästään arvonnan takia, vaan leivosten takia. Tuijotin kuvaa ja ajattelin, että johan on muffinsseja, kunnes luin, että olivat ihan oikeasti tehty tuollaisiksi. :)
Oneironin olen lukenut, joten olisi kiva lukea tämäkin. Vaikuttaa kirjalta, joka vie mennessään.
Oneironin luin innostuneesti.
Ystäväni Natalia on varauksessa, muita en ole lukenut. Selailin vain Airin pitkän postauksen, sillä haluan lukea sen vasta kirjan luettuani. Ehkäpä minullakin on ollut ennakkoluuloja aikaisempia kirjoja kohtaan.
Olen lukenut molemmat Lindstedtin edelliset kirjat ja Oneiron löytyy omastakin hyllystä. Mikäpä olisi parempaa kuin saada tämä uutuus siihen viereen. :)
En ole vielä lukenut Lauran aiempia teoksia mutta Oneiron odottaa tällä hetkellä yöpöydälläni. Saattaa kuitenkin olla, että luen tämän ensin sillä se vaikuttaa monella tapaa kiinnostavalta. Pidän erityisesti siitä, että kirjassa vaikuttaa olevan niin monta tasoa ja se tarjoaa haastetta lukijalle.
Vaikuttaapa mielenkiintoiselta kirjalta! Pitääkin pistää lukulistalle.
Oneiron ihastutti kielellään. Tarinan juonen kulku oli väliin sekava, tarkkana oli oltava.
En ole vielä ehtinyt tutustua hänen tuotantoonsa, mutta ilmeisesti aihetta olisi. Kiinnostava esittely.
Luimme Oneironin lukupiirissä. Kukaan ei pitänyt siitä. Itse luin kahteen kertaan, toisella kerralla se vasta (jotenkin ) aukeni. Henkilöiden elämäntarinat olivat kyllä mielenkiintoisia. Emme ymmärtäneet, miksi niitä fakta(?)tekstejä oli siihen sotkettu.
En ole lukenut, tilauksessa.
Olen käyttänyt em. menetelmä itse keksimänä.
Tässä esimerkkki.
Kuinka palaisin
pilvestä jossa
salamoi koko ajan
alas Konkretiaan
sanat karkaavat äänettömyyteen
pyhä kolmio vaan puhuttelee
kuulen äänen volyymin
mutten hahmota sanoja
tuntemattoman kielen
kuiskauksia
olen kuin salama
pilven ja maan
välillä
salama jonka reitti
on täynnä mikropyrähdyksiä
”zones humides”
-kosteat vyöhykkeet
ihminen on merieläin
maalla kosteus
pitää aina
kantaa mukana
ilman kosteutta
ei voi kosketusta tunteakaan
ei haistaa eikä
maistaa
tuoksu kuin tuhat sanaa
sanoo
tulee minuun sisälle
kuulemaan
elämän mysteeriä
3.12.2018
Hei, Oneiron odottaa vielä hyllyssä lukemattomana. Tämä uusi kirja voisi sijoittua lukemattomien pinossa kärjen tuntumaan. Vaikuttaa mielenkiintoiselta.
Olen lukenut Laura Lidstedtin Sakset ja Oneironin. Sakset säväytti ja Oneiron oli valtavan kiehtova lukukokemus. Jotain ennenkokematonta, uutta.
En ole lukenut aiempia kirjoja, mutta kovasti kiinnostaisi.
Olen aloittanut, mutta saattaa jäädä kesken tältä keväältä, kun lähden kuukaudeksi matkalle. Oneironin lukeminen vaatii keskittymistä.
Oneiron odottaa kirjahyllyssäni. Aloitin kerran vaan jäi kesken sillä aihe tuntui silloin raskaalta. Arto Nybergin ohjelmassa Lauraa kuunneltuani vaikutuin enemmän Natalia kirjasta. Minulle sopinee paremmin lukea Natalia ensin. Sen jälkeen Oneiron voi avautua paremmin.
En ole lukenut kumpaakaan, Oneiron löytyy hyllystäni
En ole lukenut aikaisempia, mutta tämän Natalian aion kyllä lukea!
Sakset olen aikoinaan lukenut. Oneiron taisi olla kovin luettu, pitänee tutustua. Täytyy katsoa Arto Nyberg.
Olen lukenut Oneiron ja pidin siitä. Kiinnostaa tämä uusi kirja.
Kivaa, tämä siis ilmestyi nyt! Olenkin odottanut, koska huomasin talven mittaan jonkun ennakkoinfon, että Lindstedtiltä pitäisi keväällä tulla uusi kirja. Ja mikä mukavinta, se on ennakkoarvioiden perusteella myös hyvä, niin kuin edeltäjänsä. Toivottavasti onni potkaisee, ja saan tätä kautta oman kappaleen.
Mielenkiintoni heräsi tätä kirjaa kohti, joten täytyy pistää kirjastoon varaukseen :)
En ole lukenut yhtään Lindstetin kirjaa aiemmin, mutta Oneiron on odottamassa yöpöydällä lukemista.
En ole lukenut, mutta vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta.
Kun Oneiron oli juuri ilmestynyt, sain tavata Lauran työasioissa. Ostin Oneironin heti ja sain häneltä kirjaan omistuskirjoituksen. Kirja on nyt aarteeni, sillä alkuvaikeudet selätettyäni rakastuin kirjaan, ja se pyörii mielessä usein vielä näin kolmen vuoden jälkeenkin. Kirja on unohtumaton.
Saksia en ole vielä lukenut, ja Nataliaa odotan innolla, sillä minullakin on tärkeä ystävä nimeltään Natalia.
Oneiron on ”hyllyn lämmittäjä”, ehkäpä luen sen kevätauringon loisteessa tai ainakin joskus. Tarina houkuttelee vaan on niin paljon houkuttevia kirjoja.
Olen Saksista asti seurannut Laura Lindstedtiä, en ole lukenut, vain Oneironia selannut. Ystäväni Natalia kiinnostaa – olen pitkään pohtinut miten kirjoittaa (vanhemman) naisen seksuaalisuudesta.
Oneiron odottaa hyllyssä, olen päässyt sivulle 18, sitten olen pitänyt pari vuotta taukoa. Ehkä tosiaan voisi lukea tämän uuden ensin ja sitten yrittää uudelleen. Kirjat ovat ulkoasultaan kauniita.
Hei,
Laura Lindstedt on minulle tuntematon kirjailija. Kiinnostuin hänestä, koska olen syntyjään
sotkamolainen ja Ontojoki on minullekin tuttu paikka.
Arvonta on suoritettu ja onnetar valitsi kaikkien kommentoijien joukosta voittajaksi – TADAA – Innan. Onneksi olkoon, Inna! Saat meiltä viestiä ja pian Teos Kustannukselta Ystäväni Natalia -kirjan. Kiitos kaikille vastaajille!
Olen juuri lukenut tämän! Natalia oli tosiaan kuriton ja terapeutti oli hänen kanssaan helisemässä. Pidin terapeutin hienostelevista ranskankielisistä lausahduksista ja Natalian tarinoista. Aika hieno.
Aion toki yrittää päästä Ystäväni Natalian maailmaan, onhan tämä Vuoden Kirjatapaus. Mutta minua suoraan sanottuna kiinnostaa enemmän Lindstedtin väitöskirjan tarina, 16 vuotta on pitkä aika. Oneiron oli minulle tuskainen lukukokemus, ja seurasin enemmän sen jälkeistä keskustelua kulttuurisesta appropriaatiosta kuin muuta kirjan vastaanottoa. Toivon mukaan tämä teos olisi vähän vähemmän akateeminen ja keskiluokkainen.
Vaikuttaa varsin omintakeiselta kirjalta niin kuin Onerinkin ilmeisesti oli (en ole kirjaa lukenut, mutta kirjan ympärillä käynyttä keskustelua kyllä jonkin verran seurasin). Oneiron ei minua kiinnosta, mutta tämä Natalia on alkanut kiinnostaa muutaman lukemani kirjoituksen perusteella. Ehdottomasti täytyy kokea tämä itse, vaikka seksuaalisuus aiheena ei hirveästi kiinnosta. Vaan kirjalla lienee ihan muunlaistakin annettavaa.