Podcast #2 Minna Canth ja muita yönaisia
Kirsin Book Clubin toinen podcast on julkaistu ja siinä keskustelemme Minna Canthin 175-juhlavuoden kunniaksi Minna Canthista ja esittelemme häneen liittyviä tuoreita kirjoja. Ääneen pääsevät myös kirjailijat Minna Maijala, Suvi Ahola ja Minna Rytisalo ja kuulet, valvovatko he öisin miettien Minna Canthia.
Podcastin voit kuunnella klikkaamalla kuvan nuolta tai vaihtoehtoisesti suoraan SoundCloudin, Apple Podcastin tai Spotifyn appista.
Tunnelmaa Minna Canthin kansanjuhlasta Kansallisteatterissa 18.3.2019


Podcastiin liittyviä kirja- ja teatterijuttuja
Seuraavat kirjat mainitaan podcastissa ja voit lukea niistä lisää klikkaamalla blogijuttuumme:









Palaute on jälleen enemmän kuin tervetullutta. Jos podcastimme miellytti, niin suosittele muillekin, ja jos sinulla on kehitysideoita, niin jaa ne kanssamme kommenttikentässä, kiitos!
Kommentit
Nyt täytyy tunnustaa, että kuuntelin upean podcastinne tänään töissä, kun huomasin iltapäivällä kaikkien kaikonnen konttorista. Luurit korville ja rutiinitöitä näytölle. Työt sujuivat todella kepeästi, kun sai kuunnella hienoa kirjallisuuskeskustelua Minna Canthista. Tuli kyllä tunne, että jotain Minna Canthiin liittyvää on luettava.
Kuuntelin myös toisen podcastinne. Minna Canthista ei voine puhua eikä kirjoittaa liikaa. Nimi Canth on tosiaan englantia puhuessa hieman haastava. Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksen rakennuksista yksi on nimeltään Canthia ja olen huomannut, ettei kaikkien kv-opiskelijoidemme ole aluksi helppo sanoa sanaa. (Eikä Pelastetaan Kanttila = Save Cunttila(?) kenties voi toivoa valtaisaa rahoitusta muualta kuin Suomesta.)
En ole muuten koskaan tullut ajatelleeksi Canthin englanninkielistä ääntämystä ja merkitystä. Minna ehkä nauraisi ajatukselle.
On ollut hienoa seurata Minnasta käytävää keskustelua nyt juhlavuoden aikana. Asia, joka itsenäni aina uudestaan yllättää, on se, kuinka ajankohtainen Minnan sanoma on nykypäivänä. Tosin nyt Minna on salonkikelpoinen ja hyväksytty, mutta kyllä Kuopiossa edelleen näkyy se, että kulmikas rouva oli aikalaisille ja osin jälkeläisillekin hankala tapaus, johon oli vaikea suhtautua. Ehkä siksikin Kanttilan tilanne on se, mikä on.
En minäkään ollut ajatellut Canthia ennen kuin tyttäreni kommentoi asiaa. Hän puolestaan ei ollut koskaan kuullut Minna Canthin nimeä aiemmin eikä ollut nähnyt nimeä kirjoitettavan. (Kansainvälisissä kouluissa ei lueta Minnasta.)
Jännää, jos Minnan maine heijastaa vielä tänä päivänäkin ja vaikuttaa Kanttilan tilanteeseen. Kansallisteatterin juhlassa oli kyllä aika toiveikas käsiennosto Kanttilan pelastustalkoisiin. Ehkäpä jotain uutta on sillä rintamalla tulossa, minä en ole aiemmin seurannut tilannetta.
Onpa ihanan monipuolinen sisältö tässä artikkelissa. Minäkin kävin katsomassa tuon Kansallisteatterin version, mutta se ei vielä herättänyt Canth-kiinnostustani. Oikeastaan vasta nyt olen alkanut tarttumaan sekä hänestä kertoviin että hänen omiin teoksiinsa.
Juhlistusvuodet ovat erinomaisia juuri siksi, että silloin uudet piirit havahtuvat ja tulevat tietoisiksi historian tapahtumista. Minua ainakin ovat palvelleet niin Suomi 100, 1918 ja Minna Canth -juhla-/muistovuodet. Mitähän seuraavaksi?