Aris Fioretos: Nelly B:n sydän – ei vain lihas

Aris Fioretoksen kirjan Nelly B :n sydän Nelly (B niin kuin Becker) on Saksan ensimmäinen naislentäjä, joka yhdessä ranskalaisen aviomiehensä Jean Paul Boulardin kanssa omistaa Berliinissä Johannisthalin lentokentällä lentokoulun. Aviomies on paitsi lentäjä, myös diplomi-insinööri ja lentokoneenrakentaja, ja yhdessä Nellyn kanssa he kehittävät koneiden lentokykyä parantavia ratkaisuja sekä suunnittelevat lentävänsä maailman ympäri ja matkasta tehtävää elokuvaa työnimellä Pariskunta ilmassa. Kunnes kaikki muuttuu.

Minun koko nimeni on Ruth Cornelia Becker-Boulard. Olen ollut kuvanveistäjä, jääpurjehtija ja lentäjä. Sekä viime aikoihin asti uskollinen aviovaimo.

Lääkäri kieltää Nellyltä lentämisen, joka on ollut hänen suurin intohimonsa ja rakkautensa. Ilmassa hän on tuntenut itsensä vapaaksi. Nelly sairastaa sydämen seinämien paksuuntumista, eikä hänen sydämensä enää kestä lentämistä. Muitakin vastoinkäymisiä on tullut. Lentokoulun toiminta on tappiollista eikä maailmanympärimatka toteudu. Nelly muuttaa pois yhteisestä kodista täysihoitolaan ja tapaa itseään 14 vuotta nuoremman Irman, johon rakastuu.

Nelly B:n sydän on fiktiota, kirjallinen fantasia, joksi Fioretos sitä kirjan loppuhuomioissa kutsuu. Nellyn elämänvaiheilla on kuitenkin yhtäläisyyksiä Amelie/Melli Beesen, vuosina 1886-1925 eläneen Saksan ensimmäisen naislentäjän elämään. Myös Melli opiskeli 1900-luvun alussa kuvanveistoa Tukholmassa, aikana, jolloin naisilla ei Saksalla vielä ollut pääsyä taidekorkeakouluun. Hänkin oli naimisissa ranskalaisen insinöörin ja lentäjän Charles Boutardin kanssa ja perusti hänen kanssaan lentokoulun Johannisthaliin. Ensimmäisen maailmansodan aikana mies internoitiin vihollismaan kansalaisena syrjäiselle maatilalle, ja Melli seurasi sinne tuberkuloosiin sairastunutta miestään. Pari erosi vuonna 1923.

Suomessa ennen joulua vieraillessaan Fioretos kertoi löytäneensä jo kauan sitten antikvariaatista valokuvakirjan Amelie Beesestä. Kirjasuunnitelma kuitenkin hautautui muiden kirjoitustöiden alle ja hän unohtikin kirjan, kunnes uudelleen tarttui siihen muutama vuosi sitten ja toteutti tarinan Nelly B:stä.

Nettiä selailemalla löysin monta mielenkiintoista kuvaa Melli Beesestä, ja kuvista, joissa melkein kaikissa on tietysti myös lentokone, katsoo vakavailmeinen ja määrätietoinen, kasvoiltaan viehättävä nuori nainen, joka ainakin pitkän miehensä rinnalla näyttää pieneltä.

Amelie/Mellie Beese suoritti lentäjäntutkinnon 1911, ensimmäisenä saksalaisena naisena.

Nelly B:n sydän on rakkaustarina 20-luvun puolivälin kiihkeää elämää sykkivässä Berliinissä. Ensimmäisen kerran elämässään Nelly kokee rakkauden ja seksuaalisen nautinnon niin kuin ei koskaan ennen.

Olen kolmenkymmentäkahdeksanvuotias, mutta rakkausasioissa ehkä neljätoista.”

Irma on itsenäinen, mainostoimistossa työskentelevä, 1920-luvun ’jazz-tyttö’, joka ei ole samalla tavalla valmis sitoutumaan kuin Nelly, vaikkei rakkaus olekaan yksipuoleista. Berliinissä eletään sodan jäkeistä taloudellisen nousun aikaa, modernia elämää, johon lentokoneiden lisäksi kuuluvat autot ja moottoripyörät, elokuvat, ravintolat ja yökerhot. Vauhtia tuovat myös erilaiset huumeet, ne tuovat myös helpotusta, jonka Nelly on jo lentouransa aikana tottunut saamaan Murphyksi kutsumistaan tipoista.

Aris Fioretos on Ruotsin kiitetyimpiä kaunokirjailijoita. Hänen edellinen teoksensa Mary oli August-palkinto-ehdokkaana ja voitti Ruotsin radion kirjallisuuspalkinnon. Fioretos vieraili Suomessa marraskuussa kertomassa kirjastaan.

Fioretos jakoi kirjailijat kahteen ryhmään: ”On niitä, jotka kirjoittavat itse kokemastaan, ja niitä, jotka kirjoittavat itselleen vieraasta. Minä kuulun jälkimmäisiin.” Hän painotti, että kyse ei ole arvottamisesta, molemmin tavoin kirjoitetaan hienoja kirjoja. Edellisessä kirjassaan Mary Fioretos kuvasi raskautta ja Nelly B:n sydän on kertomus naisten välisestä rakkaudesta. Rakastumisen ja rakastamisen kokemukset eivät kuitenkaan tunnetasolla eroa sukupuolen mukaan, joten tämän enempää ei kannata jatkaa aiheesta ’Voiko mies kirjoittaa naisen elämästä ja tunteista’.

Fioretos kuvaa kauniisti, hellästi, hienotunteisesti paljastaen Nellyn ja Irman rakkaustarinan.  

Tältä tuntuu kun vieraan ihmisen käsi josta virtaa vuoroin rauhaa, vuoroin sähköisyyttä, on jotain minkä ulottuvuuksia ei voi käsittää. Toisin sanoen: tuleva muisto. Kaksi sanaa riittää: veri laulaa.”

Jossakin kirjan keskivaiheilla kuitenkin melkein uuvuin samanlaisena toistuvaan suhteen kuvaukseen tapaamisineen, odotteluineen, epävarmuuksineen, eroineen ja taas tapaamisineen. Kokonaisuudessaan kirja on kuitenkin ehdottomasti suositeltava lukukokemus. Fioretoksen kieli (lukemassani suomalaisessa käännöksessä kiitos kuuluu tietysti myös kääntäjälle eli Outi Mennalle) on uskomattoman herkkää ja kaunista ja hänen kuvauksensa tarkkaa. Tuntuu kuin kirjailija olisi lentämisen asiantuntija (hän ei ole), asunut berliiniläisessä täysihoitolassa 1920-luvulla tai kiitänyt purjekelkalla Tukholman ulkopuolella (ehkä onkin).

Sitten on vielä kolmas iho, joka tulee vain silloin kun ei voi edes syödä, koska kaikki ihon sisällä – jokainen verisuoni ja elin, jokainen hermo, jokainen kudos – kuuluu toiselle ihmiselle. Itse asiassa kolmas tyyppi pitäisi kirjoittaa erilaisin kirjaimin, koska se viittaa siihen mistä yleensä puhutaan kun tarkoitetaan herkkäihoisuutta, haavoittuvuutta. Ja juuri sitä ajattelen pulahtaessani kylpyyn sen jälkeen kun olen painanut jokaista vaatekappaletta kasvojani vasten siinä toivossa, että niihin olisi tarttunut vieraita tuoksuja.

Amelie Beesen elämä päättyi traagisesti, ei lento-onnettomuuteen, vaan itsemurhaan vuonna 1925.

Nelly on säntillinen saksalainen, jolle on tärkeää ´pysyä kuosissa’, olla lannistumaton ja reipas, vaikka tippuisikin koneellaan ja loukkaantuisi vakavasti, niin kuin vielä lentäessään hänelle tapahtui. Alkuperäisen ruotsinkielisen kirjan alaotsikko on Ett protokoll. Alaotsikkoa ei ole suomennettu, ymmärrettävästi, sillä protokolla kuulostaisi kovin oudolta eikä muuta suoraa vastinetta sanalle ole suomen kielessä. Sanankirjan mukainen selitys protokollalle on ’noudatettavat säännöt ja muodot’. Turvallisuuden takia juuri lentämiseen liittyy tarkkoja sääntöjä ja muodollisuuksia.

Nelly B:n sydän ei etene normaaleina alalukuina vaan 1:stä 100:aan numeroituina protokollan kohtina, joiden päälle tulee vielä yksi roomalaisin numeroin V:ksi merkitty protokollan kohta. Numeroilla on ollut Nellylle aina erityinen merkitys ja juuri viitonen saa hänet empimään. V on kuitenkin merkki, josta hän pitää varauksetta. Vastaavanlaisia pieniä, merkityksellisiä yksityiskohtia Fioretoksen tekstissä on paljon.

Nelly B:n sydän on myös sairaskertomus, eikä vain Nellyn sydänsairaudesta, jota hän uhmaa lentäessään vielä Irman kanssa Berliinistä Varsovaan kaksitasokoneella. Vähitellen Nellylle eivät enää riitä hermoja rauhoittavat tipat, vaan hän ajautuu yhä riippuvaisemmaksi vahvemmista aineista.

Kirjan motto on lainattu Henry Jamesilta: ”Ihmisellä on ruumiissaan sydän. Onko se tunne-elin vai tärkeä muotonsa takia?” Diagnosoidessaan Nellyn sydänvian lääkäri kehottaa häntä seuraamaan sykettään ja kirjaamaan arvot taulukkoon. ”Arvojen kirjaaminen helpottaa kokonaiskuvan hahmottamista.” Sykkeiden sijaan Nelly kirjaa sydämensä tilan, sen sydämen, joka on tunne-elin.  Siitä tulee hänen protokollansa.

Aris Fioretos: Nelly B:n sydän
Kustannusosakeyhtiö Teos 2018
Alkuperäisteos 2018: Nelly B:s hjärta. Ett protokoll.
Suomentanut Outi Menna
ISBN 978-951-851-896-2

⭐️⭐️⭐️⭐️

Tässä vielä linkki Fioretoksen edellisestä kirjasta Marystä kirjoittamaani blogitekstiin: (klik)

Kommentit
  1. Tuulevin lukublogi
    • Avatar photo Airi Vilhunen

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *