Domenico Starnone: Kepponen – mutta kenen?

Kenen kepponen? Vaarinko, joka vastentahtoisesti lupautuu hoitamaan tyttärenpoikaansa Napolissa, asunnossa, jossa on itsekin asunut lapsena ja nuorena? Vai nelivuotiaan Marion, pikkuvanhan ja sanavalmiin ainokaisen? Olisiko kepponen sittenkin kirjailijan, Domenico Starnonen lukijalle tekemä jäynä? Hän koukuttaa tarinallaan ja tekstillään lukijan ja saa tämän kyselemään, mistä kaikesta Kepposessa oikeastaan on kysymys.

Vaari, joka kirjan lopussa saa nimenkin, Daniele Mallarico, on jo pitkään asunut Milanossa. Hän on yli 70-vuotias kuvittaja ja taiteilija, tunnettu ja tunnustusta aikoinaan saanut, mutta kuvituspyyntöjä enää yhä harvemmin. Uusi nuori kustantaja on kuitenkin pyytänyt häntä kuvittamaan Henry Jamesin novellin, ja kirjasta on tarkoitus julkaista juhlapainos. Novellissa pitkään ulkomailla asunut mies palaa lapsuuden kotiinsa ja miettii, mitä hänestä olisi tullut, jos hän olisi jäänyt kotinsa ja jatkanut perheensä yritystä. Kepponen siis toisintaa Jamesin novellin teemaa, lapsuuden sijoille paluuta. Jamesin novelli on kummitustarina, ja menneisyyden kummituksiin Kepposenkin vaari törmää.

Vaaria tarvitaan pojan hoitajaksi, koska tytär Betta ja vävy Saverio matkustavat osallistuakseen tieteelliseen konferenssiin ja setviäkseen matkalla aviollisia ongelmiaan. Leikkauksesta toipuvan Danielen kuvitustyö ei ole sujunut. Ennen Napoliin lähtöä hän sutaisee hätäisesti pari kuvaa, joihin itsekään ei ole tyytyväinen. Mutta kun nuori kustantaja antaa palautetta kuvista ja toivoo niihin lisää loistoa, mies ärsyyntyy. Eikö hän enää kelpaakaan?

Starnone kirjoittaa selkeää, elävää tekstiä, jossa on mukana myös hiljaista huumoria. Konstailematon tarina kaappaa mukaansa heti alusta lähtien. Starnone pystyy rakentamaan näennäisen arkipäiväisiin tilanteisiin jännitteen, oikeastaan enemmän, katastrofin ainekset, jotka vievät kohti loppuhuipennusta. Pintatasolla Starnone kirjoittaa helposti luettavan, nautittavan tarinan, joka samalla on monikerroksinen. Pariin sataan sivuun mahtuu mietittävää pitkäksi aikaa, vanhuudesta, luopumisesta, lapsuuden lähtökohdista, rakkaudesta, pakenemisesta.

Domenico Starnone vieraili Suomessa vuoden 2018 Helsinki Litissä ja hurmasi vahvalla läsnäolollaan.

Sisäisenä monologina vaari käy läpi omia elämänvalintojaan, taistelee omien menneisyyden haamujensa kanssa, samalla kun yrittää edistää kuvitustaan ja vastata pienen Marion toiveisiin. Danielen lapsuutta varjosti isän peliriippuvuus. Kyky piirtää ja halu tulla taiteilijaksi olivat hänen selviytymiskeinonsa ja mahdollisuutensa irrottautua köyhästä napolilaisesta korttelista. Toinen vaihtoehto olisi voinut olla ”korttelin kauhuksi ryhtyminen, tappaa kuin camorrita” tai jatkaa suvun miesten perinteisessä ammatissa, autonkorjaajana.

Olin noina vuosina koettanut parhaani mukaan pysyä erossa kasvuympäristöni tyrkyttämistä väkivaltaisista malleista, kaikki sisäänkirjoitettuina rivoihin murreilmauksiin, jotka olivat minulle tuttuja jo lapsuudesta: tscommesàng, tomettnculo, tsguarrommàzz. Hakkaan sut veriseksi mössöksi, panen sua perseeseen, nussin perseesi hajalle.

Nelivuotias Mario osaa omasta mielestään kaiken, ja monet asiat hän osaakin paremmin kuin vaari. Mario tietää, miten kaasuhella sytytetään, miten kahvi keitetään, miten kaukosäädintä käytetään ja miltä kanavilta tulevat hänen rakastamansa animaatiot. Hän osaa myös piirtää, isoisää matkimalla jopa taidokkaammin kuin millaisena vanha mies omat kuvituksensa kokee. Mario on kuitenkin pieni poika, joka haluaa leikkiä, ja kun vaari ei ole tarpeeksi innokas leikkijä, on Marion kepposen vuoro. Se laittaa vaarin lopullisesti vastakkain menneisyyden haamujen kanssa.

Taas nousee Starnonen yhteydessä ajatus hänen suhteestaan Elena Ferranteen. Starnonehan on naimisissa vahvimman Ferrante-kandidaatin, kääntäjä Anita Rajan kanssa. Myös Starnonea itseään on kirjojen tyylin ja sisällön perusteella epäilty Ferranteksi. En nytkään malta olla miettimättä yhtäläisyyksiä Kepposen kerronnan ja Ferranten kirjojen välillä. Yksi molempia yhdistävä tekijä on mm. Napolin murteen ja standardi-italian ilmaisujen vertailu.

Mutta Vastossa, Pendinossa, Mercatossa – kortteleissa, joissa minä olin varttunut ja sitä ennen isäni, isovanhempani ja heidän vanhempansa, kukaties kaikki esi-isäni ensimmäisestä viimeiseen – puhuttiin sellaista Napolin murretta, joka ei tuntenut sanoja suuttumus tai vihastus, Akhilleuksen tai muiden kirjallisuudesta tuttujen hahmojen vihaa, vaan ainoastaan sanan ’a raggia. Tämän kaupungin asukkaat, ajattelin, näiden kortteleiden, torien, katujen, kujien niska limassa raatava väki, satamalaitureilla laitonta kauppatavaraa lastaava ja purkava porukka, ei suutahtanut tai vihastunut vaan raivostui, s’arraggiava. Täkäläiset raivostuivat kotona, kadulla ja varsinkin silloin, kun kuljeksivat ympäriinsä löytääkseen jokusen lantin mutteivät sellaista löytäneet.

Helsinki Litissä vuosi sitten vieraillessaan Starnone vakuutti, ettei hän ole Ferrante. Tämänkin kirjan lukemisen jälkeen uskon yhä enemmän teoriaan, jonka mukaan Ferrante on kolmen henkilön yhteinen pseudonyymi: Anita Rajan, Starnonen ja saksalaisen kirjailijan Christa Wolfin. Kuuntele Kirsin Book Clubin Ferrante-podcast, jossa Kirsi kertoo tästä teoriasta. Voit kuunnella podcastin SoundCloudissa tai Apple Podcasteista.

Mikä sitten on kirjailijan kepponen lukijalle? Varoitus! Jos haluat nauttia kepposesta täysille, älä lue pidemmälle.

Ehkä liioittelen väittäessäni kirjan loppua kepposeksi, mutta minut ainakin yllätti se, miten Starnone kirjan lopettaa. Kepposeksi loppu on hyvin vakava. Liitteeksi merkityssä loppuluvussa Starnone lisää kertomuksen tasoja entisestään. Liite on nimetty THE JOLLY JOKER – ILOINEN ILVEILIJÄ ja alaotsikkona DANIELE MALLARICON (1940-2016) MUISTIINPANOJA JA LUONNOKSIA KEPPONEN-TARINAA VARTEN. Liitettä kuvittavat piirrosluonnokset, joiden tekijän nimeä en kirjasta valitettavasti löydä.

Liitteestä selviää enemmän Henry Jamesin novellista, mutta niin kuvittajastakin. Nyt hän saa ensimmäisen kerran myös nimen, Daniele Mallarico. Jamesin novellin nimi on The Jolly Corner , ei siis Jolly Joker, joka tarkoittaa pelikorttien Jokeri-hahmoa. Siitä siis linkki Danielen isän peliriippuvuuteen.

Kepponen on monen päällekkäisen kerroksen fiktio. Ensin on Henry Jamesin novelli, jonka päähenkilö Spencer Brydon palaa New Yorkiin lapsuuden kotiinsa. Sitten on vaari, joka kuvittaa Jamesin novellia ja palaa Napoliin lapsuuden kotiinsa, ja sitten vielä kuvittaja Daniele Mallarico, yhä vielä fiktion maailmassa hänkin, jonka muistiinpanot ajalta 5. syyskuuta – 20.marraskuuta toisintavat saman tarinan, jonka olemme edellä lukeneet lapsuuden kotiinsa palaavasta vaarista ja hänen pienestä tyttärenpojastaan.

Jamesin novellin Spencer Brydon jahtaa lapsuudenkodissaan aavetta, joka ”on hänen newyorkilainen alter egonsa”. Daniele Mallarico ajattelee, että jos hänen isänsä olisi jahdannut aavetta, se ”ei olisi ollut hänen itsensä kaltainen synkkä olento, vaan hilpeä ja onnekas velikulta, josta olisi tullut miljonääri pelaamalla”. Mutta mikä on vaarin aave? Marioko, jonka mutkattomassa itsevarmuudessa hän näkee oman itsensä lapsena ja nuorena? Vai onko aaveita useita?

Täällä Napolissa monet minät olivat iduillaan varhaisnuoruudesta alkaen ja ne janosivat huomiota tarttuen kaupungin satoihin mahdollisiin muunnelmiin, sillä myös Napoli on substanssiltaan vaihtuva, sen sisällä olisi voinut olla monta monituista kaupunkia parempia tai jopa pahempia kuin tämä. Mutta noiden mahdollisuuksien elämä tyssäsi lyhyeen, minä hylkäsin ne. Tai ehkä ainoastaan kuvittelin hylänneeni.

Kepponen ja sen monet tasot eivät tyhjene yhdellä lukemisella.

Domenico Starnone: Kepponen
WSOY 2019
Alkuperäisteos Scherzetto, 2016
Suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä
ISBN 978-951-0-43179-5
⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Starnonen edellisen suomennetun romaanin Solmut luimme lukupiirissämme viime vuonna. Tässä linkki juttuun: (klik)

Tässä myös linkit blogijuttuihimme Elena Ferranten teoksista:
Loistava ystäväni
Uuden nimen tarina
Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät
Kadonneen lapsen tarina

Kommentit
  1. Kirsi Ranin Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *