Niklas Natt och Dag: 1793 – karmeaa elämää Tukholmassa vuonna 1793
Olimme historian ystävinä valinneet huhtikuun lukupiirikirjaksi ruotsalaisen Niklas Natt och Dagin teoksen 1793, jonka fiktiiviset tapahtumat sijoittuvat vuoden 1793 Tukholmaan. Kuningas Kustaa III on murhattu ja valtaa pitää sijaishallitsijana suomalainen paroni Reuterholm.
Niklas Natt och Dag – voiko miehellä kauniimpaa nimeä olla? Nimi on vieläpä ihan oikea, sillä Natt och Dag on Ruotsin vanhimpia aatelissukuja. 1793 on hänen esikoiskirjansa, jota hän kirjoitti kymmenen vuoden ajan. Kirja palkittiin vuoden 2017 esikoisdekkarina ja vuonna 2018 se sai ruotsalaisten lukijoiden äänestyksessä Årets bok -tittelin. Lupa oli siis odottaa nautinnollista lukukokemusta!
Jo ennen lukupiiri-iltaa alkoi tihkua viestejä.
Luin puoliväliin, mutta jätin kesken siihen kaameaan ilotaloon, jonne kelpasi kaikki poikkeavat.
Minä harpoin ohi monta juttua, ihan karmeaa tekstiä!
Harvoin tulee eteen kirja, jota en pysty lukemaan tai kuuntelemaan loppuun. Masentavan huono-onnisten ihmisten kammottavat kohtalot yksityiskohtaisesti kuvattuina etoivat. Taistelin äänikirjan puoleen väliin osittain loistavan lukijan ansiosta. Yleensä en kuuntele mitään puutarhatöitä tehdessä, mutta annoin vielä yhden mahdollisuuden, kun Anna Stina tuli kuvaan mukaan. Siinä kevätauringon lämmössä etominen lakkasi, mutta karmeat kohtalot jatkuivat. Onnistuin kuuntelemaan loppuun.
Koska kyseessä on historiallinen dekkari, niin edetään Kirsin Book Clubin dekkarikysymysten johdattamana:
Mikä on 1793:n rikos ja kuka sitä selvittää?
Tukholman keskustan jätelietelammesta, Fatburenista, löytyy ihmisen ruumis, joka on silvottu torsoksi. Vainajan raahaa maihin Ruotsinsalmen taistelun veteraani, raakki Mickel Cardell. Henkirikosta alkaa selvittää keuhkotaudissa riutuva älykkö Cecil Winge, joka värvää Cardellin apurikseen. Winge päättelee ja johdattaa tutkimusta loogisesti eteenpäin. Cardell rymistelee viinan voimalla ja käyttää tiedon hankinnassa rajumpia menetelmiä, joista tehokkain on hänen puukätensä.
Ovatko 1793:n henkilöt uskottavia / kiinnostavia?
Koimme, että kirjan henkilöt olivat uskottavaa porukkaa. Pääparin lisäksi tutummaksi tulee vain pari muuta henkilöä, joiden kohtalot kietoutuvat päätarinaan. Tosin kapakoissa ja muissa kirjan ympäristöissä esitellään iso joukko sivuhenkilöitä, joiden pintaa vain raapaistaan.
Pääpari on epätodennäköinen yhdistelmä, sattuman toisilleen esittelemät. Keskinäinen kunnioitus on kuitenkin vahva ja heidän yhteistyönsä on toimivaa.
Onko juoni vetävä? Ajankohtainen? Entä yllätyksellinen, arvaako lopun?
Juonen vetävyydestä oltiin kahta mieltä. Kolme paikalla olleista oli jättänyt kirjan kesken, osin sen raakuuden vuoksi, osin siksi, että eivät saaneet tarinaan imua. Muut pitivät tarinaa hyvin rakennettuna ja kiinnostavana. Kirjan rakennetta, eli tarinan jakamista neljään toisiinsa liittyvään, selkeään osioon, kiiteltiin.
Aivan yhteen ääneen todettiin, että luojan kiitos, kirja ei ole ajankohtainen. 1793-kirjan voi ojentaa kaikille nostalgikoille, jotka haikailevat entisten, parempien aikojen perään. Ei, reilut kaksisataa vuotta sitten asiat eivät olleet paremmin. Oli vilua ja nälkää, oli saastaa ja sairauksia, oli mielivaltaa ja väkivaltaa.
Kirjan loppuratkaisu on hyvin huipennettu. Cecil Winge on valistuksen aatteiden esiintuoja, joka on tunnettu siitä, että antaa syytetyille puheenvuoron, yrittää ymmärtää, mistä rikokset juontavat juurensa.
Miten paljon kuvataan 1793:n päähenkilöiden elämää?
Päähenkilöiden sielunmaisemaa kuvataan hyvin. Mickel Cardell on hyväsydäminen ja äkkipikainen, ja aina juovuksissa. Cecil Winge pohtii elämän suurempia kysymyksiä. Hänellä on oletettavasti vain vähän elonpäiviä jäljellä ja hän miettii, onko tehnyt oikeita ratkaisuja. Wingen järki on ohjannut tunteita, mutta onko se aina ollut hyvä asia.
Heidän arkeaan, eritteitään, untaan, vaatteitaan ja ruokaa kuvataan perusteellisesti. Välillä tuntui, että vähempikin toisto olisi riittänyt, kyllä me olisimme uskoneet vähemmilläkin veriysköksillä, että Wingellä on keuhkotauti.
Myös kuvaan tulleen Anna Stinan työlaitoksen kurjuus olisi tullut selväksi tiiviimminkin.
Onko 1793 ahdistava, raaka tai pelottava?
Me emme ole kauhukirjallisuuden lukijoita, joten 1793 oli meidän mittapuullamme todella raaka ja monipuolisesti karmea kirja. Totesimme, että samoja raakuuksia emme olisi kyenneet sulattamaan nykyaikaan sijoittuvassa dekkarissa, mutta jotenkin asteikko on erilainen, kun kirja kuvaa aikaa, jolloin köyhän tai naisen ihmisarvo ei ollut kummoinen.
Kirja oli myös aistivoimaisen ahdistava. Tuntui kuin veri ja ulosteet olisivat valuneet sivuilta, kirja suorastaan haisi. Tarinassa on kohtia, jolloin teki mieli hypätä yli ja niin osa tekikin. Niklas Natt och Dagin kunniaksi on todettava, että hän kyllä tuo sen aikaisen Tukholman törkyisyyden taitavasti esille. Tämä ympäristökuvaus ei hevillä unohdu!
Herättikö kirja ajatuksia, koskettiko?
Kirjassa oli paljon ansioita, joista keskustelimme vilkkaasti. Kiitosta sai mm. aikakauden kuvaus, kekseliäs juoni, omintakeisuus, taidokas kielenkäyttö ja erinomainen suomennos.
Koimme, että kirja rikkoo perinteitä. Yleensä aikakauden kuvaukset ovat ylhäisön näkövinkkelistä. Mietimmekin, tekeekö Niklas Natt och Dag isänmurhaa, kun tuo aateliston turmeltuneisuutta esiin ja kuvaa aikaa rahvaan kannalta.
Vaikka enemmistö lukupiiristä piti kirjaa mielenkiintoisena ja tunnisti ansioita, niin innostus lukea suunnitellun trilogian seuraava osa 1794 oli laimeaa. Eiköhän tämä kurjuus ole tältä erää koettu.
Suositteletko ja kenelle, montako tähteä?
Repesimme nauruun, kun Piia kertoi jo suositelleensa kaverilleen, että tämä ostaisi kirjan 80-vuotiaalle äidilleen äitienpäivälahjaksi. Huh, huh, mutta sitten selvisi, että äiti on asunut Tukholmassa ja on kiinnostunut historiasta, joten mikä ettei.
Kirja on hurja, joten suosittelemme sitä heille, jotka eivät helposti hätkähdä, joiden ei tarvitse minkään leffan kohdalla laittaa käsiä silmien eteen.
Vain kaksi peukkua nousi ylös, muut jäivät semiin. Kirja on erittäin hyvin kirjoitettu, mutta jos painotus olisi ollut hieman vähemmän törkyä ja hieman enemmän sielunelämää ja ihmiskuvausta, niin tähtiä olisi tullut enemmän kuin yhdessä päättämämme kolme.
⭐️⭐️⭐️
- Niklas Natt och Dag: 1793
- Kustantaja Johnny Kniga
- Suomentaja Kari Koski
- Ilmestymisvuosi suomeksi 2019
- Alkuteos: 1793 (2017)
- Genre: Rikos ja jännitys
- ISBN 974-951-0-43331-7
- Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen
Myös näissä kirjoissa liikutaan Tukholmassa:
- Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista
- Lena Andersson: Vailla henkilökohtaista vastuuta
- Camilla Grebe: Kun jää pettää alta
- Anne Swärd: Vera
- Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa
Kiitos tästä esittelystä, joka vahvisti päätökseni olla lukematta tätä kirjaa. Pystyn lukemaan raakuuksista j saastasta, mutta en halua.
No hyvä sitten, että sinua on varoitettu!
Olin alkuun ihan varma, että kirjoittaja käyttää aliasta, koska eihän tuollaista nimeä nyt_vaan_voi_olla. Mutta onpa sittenkin ja miten proosalliselta se kuulostaakin! Täytyy vielä oikein kehua tämän postauksen formaattia, kysymys ja vastaus -muoto toimii oikein kivasti ja innostaa lukemaan. :)
Nimi Natt och Dag, ah!
Kiitos formaattikommentista. Saan jonkun verran dekkareiden ja trillereiden arvostelukappaleita, joita annan myös lukupiiriläisillemme, joiden kynnys kirjoittaa juttu saattaa olla korkeampi. Siksi loimme yhdessä kysymyspatteriston, jota sovellamme vain dekkareihin ja trillereihin ja jonka pohjalta tärkeimmät jutut tulee pohdittua. Mietimme yhdessä, mitä haluaisimme tämän genren kirjoista itse tietää etukäteen ja päädyimme näihin kysymyksiin. Juonestahan ei voi paljon mitään sanoa ja aika harvoin myös erityisistä kirjallisista ansioista
Oi, pidän tästä suuresti. Hienosti kirjoitettu.:)
Ja sinun onneksesi tätä herkkua on tulossa lisää!
Jotenkin kyllä kiinnostuin tästä, vaikka ristiriitainen olo jäikin. Historialliset kansankuvaukset kaikkine brutaaliuksineen ovat minusta kiehtovaa kuvattavaa, mutta luonnollisesti niin, että kirjassa on jotakin muutakin syvyyttä. Jos jää pelkäksi raakuuksilla mässäilyksi, niin siinä ei ole kiinnostavuutta.
Mutta tämä herätti uteliaisuuden, varsinkin tuo Jukka Pitkäsen lukema äänikirja!
En pääse yli tuosta Natt och Dag -nimestä, että jollakin voi ollakin noin ihana nimi!
Natt och Dag on nimenä lumonnut minutkin, hienoa, että on säilynyt!
Mielestäni kirjassa ei karmeuksilla mässäilty, vaan syntyi tunne, että Niklas Natt och Dag on vilpittömästi pyrkinyt mahdollisimman aitoon ajankuvaan.
Minä peukutan ehdottomasti Jukka Pitkäsen äänikirjalle!
Minäkin ensin mietin, että kirjailijan nimi ei mitenkään voi olla aito. Mutta onpa sittenkin ja vieläpä aatelissukuinen eli taas oppi jotain uutta. Kirjastakaan en ollut aiemmin kuullut, mutta kiinnostus kasvoi suorastaan mahtimaisiin sfääreihin kirjoitustasi lukiessani. En sinänsä arvosta brutaalisuutta sen itsensä takia, mutta joskus sille on ihan oikeutettu paikkansa. En ole helposti järkyttyvää sorttia, joten tämä kirja tuskin on liikaa minulle. Vaan senpä tietää vain kokeilemalla ja ehdottomasti aion tämän ottaa lukuun!
Hienoa kuulla, että tämä on käännetty enkuksikin. Täytyypä harkita, millä kielellä lukisi. Periaatteessa tekisi mieli lukea suomeksi, koska kirja on ruotsista käännetty.
Kiitos huippukiinnostavasta ja sopivan informatiivisesta kirjoituksesta!
Kiitos kommentistasi! Hienoa, jos blogikirjoitus auttoi sinua löytämään kirjan ja ajankuvauksen, joka saattaa kolahtaa sinuun. Näin jälkikäteen oikein mietin, että kirjan arvo on kasvanut mielessäni eli taidanpa haluta lukea jatko-osan, kun se ilmestyy!