Samuel Davidkin: Rautakupoli – maailmanpolitiikkaa ja juutalaisia perinteitä

Helsinkiläinen Samuel Davidkin on kirjoittanut rikosromaanitrilogian tiiviissä tahdissa. Hänen esikoiskirjansa Esikoisten lunastus ilmestyi 2016, sen jatko-osa Sodomasta pohjoiseen 2017 ja sarjan päättävä Rautakupoli maaliskuussa 2019.

Olin kustantaja Johnny Knigan järjestämässä tilaisuudessa, kun Samuel Davidkin oli juuri julkaissut Esikoisten lunastuksen. Kirja vaikutti kiinnostavalta erityisesti siksi, että siinä avataan suomenjuutalaista kulttuuria ja historiaa. Silloin sen lukeminen jäi, mutta päätin tarttua trilogian kolmanteen osaa, kun sitä mainostettiin itsenäisenä päätösosana.

Samuel Davidkinin Rautakupoli päättää trilogian.

Otetaanpa esiin Kirsin Book Clubin dekkarikysymykset:

Mikä on Rautakupolin rikos ja kuka sitä selvittää?

Rautakupolissa palataan kakkososan eli Sodomasta pohjoiseen -kirjan rikokseen. Amerikkalainen agentti on tapettu Helsingissä ja Venäjältä varastettu, muun muassa Israelin ohjuspuolustusjärjestelmä Rautakupolin lamauttamiseen kykenevä ase on kateissa. Aseen perässä ovat tietenkin venäläiset ja amerikkalaiset, mutta myös israelilaiset ja pohjoiskorealaiset. Suomen poliisi haluaisi kaikkein mieluiten, että asia vain katoaisi, eikä suomalaisten tarvitsisi osallistua salaisten palveluiden välienselvittelyihin.

Kirjan nautittavuuden kannalta on varmasti hyötyä, jos on lukenut aiemmat osat. Nyt aiempiin tapahtumiin viitataan moneen otteeseen, mutta ummikkona oli aluksi hieman haasteellista napata juonen päästä kiinni.

Rautakupolissa on runsaasti poliiseja ja eri maiden iskujoukkoja. Suomalaisten kärkihahmo on rikostutkija Leo Asko, joka ei nyt paljon ehdi selvittää rikoksia, sillä muut olettavat hänen olevan ainoa eloonjäänyt, joka tietää kadonneen aseen olinpaikan koordinaatit, niinpä hänestä tulee jahdattu. Suojaa ei tarjoa edes oma organisaatio eli Suomen poliisi.

Sattumuksen kautta mukaan kuvioon tempautuu myös Leo Askon kollega Daniel Janovsky, jolla on oma juutalaisten historiaan liittyvä arvoituksensa ratkaistavanaan.

Ovatko Rautakupolin henkilöt uskottavia / kiinnostavia?

Leo Asko seikkailee nyt jo kolmannessa kirjassa. Hän vaikuttaa olevan poikkeuksellisen nokkela, hän ymmärtää seuraavat askeleet nopeasti eikä tee virheliikkeitä. Toivon, että Suomen poliisijoukoissa on näin kyvykkäitä kavereita. Toisaalta olisin suonut hänelle hieman huumorintajua tai jotain muuta inhimillisyyttä. Pieniä tunteita ilmenee naisystävä Tuvaa kohtaan, mutta muutoin Leo Asko toimii kuin kone.

Ja tänään Asko tiesi ajatelleensa liian hitaasti. Sen täytyi muuttua. Nyt hän punnitsi mielessään kaikki vaihtoehdot ja suoritti karsinnan. Jäljelle jäi yksi, muut olivat pelkkiä akanoita. Hän teki päätöksen.”

Rautakupoli, sivu 312

Kollega Daniel Janovsky vaikuttaa sympaattisemmalta, vaikka kyllä hänkin ilmaisee enemmän kiinnostusta juutalaisten historiaan liittyvää arvoitusta kuin viimeisimmillään raskaana olevaa vaimoaan kohtaan.

Kulkiessaan ulos auditoriosta Daniel lähetti Hannahille viestin, ensimmäisen kahteen päivään. ”Rakastan sinua. Pian nähdään.”

Rautakupoli, sivu 269
Onko juoni vetävä? Ajankohtainen? Entä yllätyksellinen, arvaako lopun?

Juonta oli aluksi melko haasteellista seurata ihan sen vuoksi, että tuntemattomia ja osin nimettömiä miehiä tuli joka luvussa lisää. Vähitellen kadonneen aseen metsästäjien asetelma alkaa selvitä, mutta lukijana minua ei niin kovasti kiinnostanut, kenelle ase päätyisi. Tärkeämpää oli pääpoliisien kohtalot.

Toivon todella, että juoni ei ole ajankohtainen, mutta luulenpa, että Samuel Davidkin on luonut täysin mahdollisen kuvion. Suomessa tapahtuu varmasti paljon sellaista ulkosuhteisiin liittyvää, mistä ei päivälehtien otsikoissa kerrota.

Kirjan toinen juonilinja seuraa vanhan juutalaisen viestin aukikoodaamista. Siinä puhutaan yksittäisistä hebrealaisista aakkosista ja viitataan juutalaisen raamatun eli tooran opetuksiin. Se oli mielestäni erittäin kiinnostavaa, vaikka menikin monin paikoin täysin oman tietopohjani ylitse. Olisin mielelläni lukenut juutalaisuuden vaikutuksesta päähenkilöiden arkeen vieläkin enemmän.

Arvoitukseen liittyy Rembrandtin taulu Belsassarin pidot ja tauluun liittyvät osuudet suorastaan ahmin. Samuel Davidkin on itse käynyt tutkimassa taulua Lontoon National Galleryssä ja siihen liittyvä salapoliisityö oli danbrownimaisen kiehtovasti kuvattu.

Rembrandtin Belsassarin pidot on nähtävillä National Galleryssa Lontoossa.

Rautakupolin loppuratkaisua en arvannut kadonneen aseen, Leo Askon kohtalon tai juutalaisen arvoituksen osalta.

Miten paljon Rautakupolissa kuvataan päähenkilön elämää?

Rautakupolissa on todella paljon henkilöitä ja vain muutamaa kuvataan lähemmin. Leo Asko ja Daniel Janovsky elävät kirjan kuvaaman muutaman päivän ajan poikkeustilanteessa, joten siihen ei mitään arjen kuvausta osu.

Uskoisin, että päähenkilöiden elämäntilannetta on avattu enemmän aiemmissa osissa. Leon ongelmallinen isäsuhde saa Rautakupolissa mielestäni ratkaisun hieman liian helposti. Muutoin ihmissuhteiden tunnerintamalla ei tunnu olevan merkitystä päähenkilöillemme.

Positiivisesti haluan myös nostaa ympäristön kuvauksen. Samuel Davidkin kuvaa Helsingin ja Lontoon ympäristöt niin tarkasti, että lukijana tunnistaa näkymän välittömästi. Jäi myös kiinnostamaan, kokoontuuko poliisit oikeasti munkkikahville Komisario Palmun muistolaatan luo Rauhankatu 11 eteen Kruunuhakaan?

Onko Rautakupoli ahdistava, raaka tai pelottava?

Rautakupoli ei ole ahdistava, mutta raa’aksi sitä täytynee paikoin nimittää, sillä aika monta ruumista syntyy. Rautakupoli ei ole pelottava, joten hyvin voi lukea illalla sängyssä!

Herättikö Rautakupoli ajatuksia, koskettiko?

Kyllä aina havahduttaa lukea salaisen poliisin toimenpiteistä. Jotenkin kuvittelee, että James Bond on satua, eikä sellaista oikeasti tapahdu, mutta maailmassa voi tapahtua mitä vaan. Vieraan vallan edustajia Suomessa, suojelupoliisien lehmänkauppoja heidän kanssaan, ylimääräisiä ruumiita tunturissa – kaikki on valitettavan mahdollista ja uskottavaa.

Sen sijaan kirjan Danielin tutkimukset juutalaisten viesteistä vuosisatojen takaa herättivät ajatuksia. Huomioin kyllä myös sen, että juutalaisten oppien maailmaan tai tähän tarinaan ei vaikuttanut naisia mahtuvan.

Suositteletko ja kenelle? Montako tähteä?

Suosittelen toimintatrillerien ystäville, etenkin niille, jotka haluavat saada enemmän sisältöä hengästyttävien juonenkäänteiden lisäksi. Rautakupoli ja aiemmat osat kertovat juutalaisuuden eri elementeistä, joten jo niiden vuoksi kannattaa tutustua Samuel Davidkinin tuotantoon!

Samuel Davidkin sai Kirsin Book Clubin kirjanmerkin Esikoisten lunastus -kirjatilaisuuden yhteydessä maaliskuussa 2016.

Tähtiä annan 3,5 sujuvasta kerronnasta ja vahvasta juutalaisen kulttuurin näkymästä.

⭐️⭐️⭐️🌜

  • Samuel Davidkin: Rautakupoli (2019)
  • Kustantaja Johnny Kniga
  • Genre: Rikos ja jännitys
  • ISBN 9789510431221
  • Äänikirjan lukija Tuukka Leppänen

Lue myös muita juutalaisuuteen liittyviä blogijuttujamme:

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.