Edward St Aubyn: Mediamoguli – Shakespearen Kuningas Learin nykyversio

Hogarth-kustantamo päätti juhlistaa William Shakespearen kuoleman 400-vuotispäivää pyytämällä kahdeksaa tunnettua kirjailijaa kirjoittamaan Shakespearen suosituimpia näytelmiä uudelleen, sijoittamaan tapahtumat nykymaailmaan.

Suomeksi sarjasta ovat ilmestyneet jo Anne Tylerin uudistama Äkäpussi (Vinegar Girl) sekä Jo Nesbøn Macbeth. Kolmantena on vuorossa Edward St Aubynin Mediamoguli, joka pohjaa Shakespearen Kuningas Leariin.

Mediamoguli lepää skotlantilaisessa piikkipensaassa, gorsessa, jota oli huhtikuussa kaikkialla.

Edward St Aubyn on tullut tunnetuksi autofiktiivisestä Patrick Melrose -kirjasarjastaan, jonka päähenkilöä samannimisessä tv-sarjassa esitti suosikkinäyttelijäni Benedict Cumberbatch. Sarjan tapahtumat ovat traagisia ja huumehöyryisiä, vanhemmat julmia tai epäluotettavia, joten St Aubynillä on ollut kyllä pohjaa heittäytyä Kuningas Learin tunnelmaan.

Kuningas Lear on vanha mies, jolla on kolme tytärtä. Hän haluaa jättää valtakuntansa sille tyttärelle, joka rakastaa häntä eniten. Hän ei erota lipevää imartelua aidosta tyttärenrakkaudesta ja tekee väärän valinnan. Siitähän ei hyvää seuraa.

Mediamogulin päähahmo on kahdeksankymppinen Henry Dunbar, maailmanlaajuisen mediakonserni Trustin perustaja. Meneillään on Learin valtakunnan kaltainen vallanjako. Dunbarin nuorin tytär Florence ei ole isän toiveista huolimatta kiinnostunut Trustista, mutta kaksi vanhempaa sisarusta, Megan ja Abby, taistelevat kynsin ja hampain (kirjaimellisesti) vallasta. He haluavat isänsä pois kuvioista mahdollisimman pian, jotta voivat junailla kaikkien aikojen yrityskaupat.

Matti Rossin suomentama Kuningas Lear (WSOY 2005)

Mediamogulin alussa Dunbar on tyttärien juonen ansiosta lukittu parantolaan Englannin maaseudulle. Megan ja Abby ovat lahjoneet Dunbarin luottolääkärin huumaamaan Dunbarin juuri sopivasti, jotta hän vaikuttaa kykenemättömältä johtamaan Trustia. Höperön oloinen vanhus on helppo saada lukkojen taakse, jossa häntä on pidettävä ainakin tulevaan yhtiökokoukseen saakka. Dunbar kuitenkin on vanha kettu, joka lääkehöyryistä toettuaan ryhtyy suunnittelemaan pakoa. Avuksi tulee palvelutalon toinen asukki, alkoholisti Peter, jonka esikuva on Learin narri.

Nyt loppui lääkekuuri / päättyi järjen diktatuuri”, Peter rallatti. ”Nyt irrotellaan vähän / lääkekuuri loppui tähän!” – sivu 7

Kaverukset onnistuvat pääsemään pakomatkalle, jossa Dunbaria ohjaa tarve päästä luotettujen ihmisten ilmoille, kun Peterille riittää seuraava ryyppy pubin pöydällä ja riittävästi kuuntelijoita hänen vitseilleen.

Megan ja Abby ovat melkoisia naisia. Heidän vallanhimonsa on muiden tunteista piittaamatonta ja seksuaalisuutensa kyltymätöntä. Ihan hevillä ei mielestä unohdu sisarusten yhteisen rakastajan nännin irtipuraisut. Heidän tekonsa vaikuttavat extremiltä, mutta jos heidät olisi juonessa korvattu oligarkeilla tai aasialaisilla mafiosoilla, ei lukijana olisi ihmetellyt yhtään.

Me emme etsi syntipukkia, vaan haluamme saada Henry Dunbarin turvaan”, Chris sanoi. ”Syy siihen, miksi hän on paennut myrskyn uhallakin on se, että Abigail ja Megan ovat hänelle suurempia uhka kuin ukkonen, pakkanen ja hypotermia. Olen tuntenut hänet koko ikäni ja tiedän, että hänen ätytyisi unohtaa minuutensa rippeetkin ennen sinnikkyyden ja valtavietin kadottamista. Ne ovat hänen suuruutensa perusta.” – sivu 126.

Dunbar hortoilee tajuntansa rajoissa lumimyrskyssä ja joutuu pohtimaaan elämänsä valintoja. Hän on sitkeä ukko ja selviytyy aina siihen asti kunnes tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat kirkastuneet. Mutta sitten tietenkin on jo liian myöhäistä.

Me luimme Mediamogulin vetämässäni yrityslukupiirissä. Lukupiiriläiset olivat äänestäneet Mediamogulin toukokuun kirjaksi, joten monella oli odotukset korkealla.

Kun ryhmämme suorasanainen kriitikko totesi, että Mediamogulin suomentajalle pitäisi antaa joku palkinto, sillä kirja on todellinen kulttuuriteko, hämmästyimme melkoisesti. No, menimme lankaan, sillä hän vitsaili. Rehellisempi arvio oli, että huonompaa kirjaa ei ollakaan vähään aikaan luettu!

Mutta mielipiteet jakautuivat. Ymmärrettiin hyvin Shakespearen uudelleen tulkinta, sillä kaikki tarinat noudattavat muutamaa kaavaa.

Tarinan ideahan on tuttuus.

Mediamogulista löydettin James Bondia, Simsonin ja Delilan petosta ja naisen kostoa. Juristijäsenemme olivat innoissaan omaisuudenjako- ja yritysjärjestelyaspekteista.

Syvyyttä jäimme kaipaamaan. Henkilöhahmoja kuvattiin karikatyyrimäisesti ja Dunbarinkaan katumusharjoitukset eivät oikein tuntuneet kumpuavan sydämestä. Sinänsä teksti on erinomaisen sujuvaa ja repliikit joskus kovin shakespearemaisia:

Turvassako?” Dunbar sanoi katkerasti. ”Jos luulet niin, olet hölmö. Elämä on putoamista, ja sen kun kerran oivaltaa, loppua ei tule ikinä. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan? Ei ole maata, ei mitään mikä ottaisi kopin…” – sivu 176

Pohdimme pitkään, onko teemana valta, raha vai ahneus. Mitä tyttäret oikein tavoittelivat? Olivatko he vain kyltymättömiä, havittelivatko he vielä enemmän valtaa vai riittikö heille suurempi summa pankkitilillä maailmassa, missä 100 miljoonaa ei ole mitään?

Mediamoguli tarjosi oivan pohjan hyvälle keskustelulle, mutta enemmistöön kirja ei kolahtanut. Päätetään kuitenkin positiivisimpaan kommenttiin:

Mediamoguli oli mielestäni tyylikäs, mielenkiintoinen ja viihdyttävä! – lukupiirikommentti

Tähtiä annamme ⭐️⭐️⭐️

  • Edward St Aubyn: Mediamoguli
  • Kustantaja Johnny Kniga
  • Suomentaja Markku Päkkilä
  • Ilmestymisvuosi suomeksi 2019
  • Alkuteos: Dunbar (2017)
  • Genre: Suomennettu kauno
  • ISBN 978-951-0-43638-7
  • Äänikirjan lukija Jussi Puhakka

Lue myös blogiarvioni Anne Tyleriin Äkäpussista. Seuraavana sarjassa ilmestyy suomeksi Margaret Atwoodin tulkitsema Shakespearen Myrsky. Kirjan nimi on Noidan sikiö ja ilmestymisaika jo elokuussa 2019.

Shakespeare-sarjan aloitti suomeksi Anne Tylerin Äkäpussi (2018)

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *