Johanna Venho: Ensimmäinen nainen – Sylvi Kekkonen herää henkiin kuvitteellisessa teoksessa

Johanna Venhon Ensimmäinen nainen on fiktiivinen tarina Sylvi Kekkosesta, presidentin puolisosta, kirjailijasta, äidistä, henkisesti vahvasta vaikkakin ruumiillisesti heikosta naisesta, joka olisi halunnut määreet itsestään toiseen järjestykseen: kirjailija ja äiti, mutta myös presidentin puoliso, maan äiti.

Ensimmäinen nainen -teoksen upean kannen on suunnitellut Satu Kontinen Tamminiemessä olevan Sylvi Kekkosen muotokuvan pohjalta. Urho Kekkonen oli tilannut taulun Åke Hellmanilta Sylvin kuoleman jälkeen.

Kirjan tapahtumat ajoittuvat muutamaan elokuun päivään vuonna 1966 Kekkosten omalla kesäpaikalla Suomusjärven Katerman kylässä. Sylvi on 66-vuotias ja paennut kuningatar Elisabetilta lahjaksi saamallaan kermanvalkoisella Morris Minillä kesämökin yksinäisyyteen koiransa kanssa. Häntä painaa suru äskettäin kuolleesta ystävästään, kirjailija Marja-Liisa Vartiosta, epäilyt omasta kirjailijuudestaan ja avioparin kivettyneet välit, Urhon toiset naiset ja vanhuutta lähenevän naisen kokema näkymättömyys parisuhteessa.

Kirjan rakenne on mielenkiintoinen. Automatkalla ja mökin yksinäisyydessä sekä luonnossa liikkuessaan Sylvi keskustelee kuolleen Marja-Liisa Vartion kanssa. Toinen kirjailija on hänelle peili, jonka kanssa voi ainakin yrittää paljastaa myös syvimpiä tuntojaan. Toisen tai kolmannen ulottuvuuden tarinaan tuo Sylvistä muotokuvapatsasta valmisteleva Essi Renvall, Sylvin ystävä hänkin, joka savesta pyrkii saamaan esiin todellisen Sylvin.

Sylvin pitäisi näyttää hauraalta ja kovalta yhtaikaa, huokoiselta ja tiiviiltä, pieneltä ja suurelta, lapsekkaalta ja vanhalta. Hänen pitäisi olla surullinen ja onnellinen, hyväsydäminen ja pisteliäs, kaikkea sitä hän on tosimaailmassa ja se kaikki näkyy, kun hän istuu tuohon mallinpaikalle.

Siinä on tehtävänantoa myös kirjailijalle, joka pyrkii tarinassaan saamaan esiin todellisen Sylvin, vaikka fiktiota kirjoittaakin. Johanna Venho on onnistunut erinomaisesti. Ensimmäisen naisen päähenkilö ON Sylvi Kekkonen, mutta myös monisärmäinen NAINEN, jonka nimi kirjassa on Sylvi Kekkonen.

Äitinä

Sylvi Kekkonen synnytti kaksospojat 28-vuotiaana. Taneli oli äitinsä kaltainen herkkä yöpoika, Matti valoisampi, ehkä enemmän isänsä kaltainen päiväpoika.

Kaunista, tummaa yöpoikaani katsoessa minussa kävi aina viileä tuuli, olin hänestä alati huolissani, hän oli kaltaiseni ja työnsi minua siksi loitolle, puski kaksin käsin, oli vuoroin etäällä ja umpimielinen, vuoroin ärtynyt, äyskien vastaileva. Kannoin huolta kuin kiveä vatsanpohjassa tai kireää nyrkkiä sydämen alla. Päiväpojasta en niinkään huolehtinut, tiesin miten hän eläisi elämänsä, hän oli omalla laillaan selviytymään tehty, saisi kolhuja, mutta toipuisi.

Sylvi lastenlastensa Sallan ja Timon kanssa. Kuvan otti Marja Castrén Tamminiemessä olevasta valokuvasta.

Sylvi oli vahva emo, piti tiukasti poikasistaan kiinni. Hän omistautui pojilleen ja olisi toivonut lisää lapsia, mutta raskaudet päättyivät keskenmenoihin ja kohdun ulkopuolelle. Kirjassa kuvataan koskettavasti ja tunnistettavasti äidin tuntoja, kun lapset kasvavat ja lipuvat itsenäiseen elämään, kuinka se vaikuttaa naisen identiteettiin. Sylvi tuskaili niin, että lähti mukaan vastanaineiden Matin ja Marjan kuherrusviikolle Katermaan. Myöskään toinen miniä Brita Kekkonen (os. Fagerholm) ei päässyt suosioon ennen kuin lapsenlapset syntyivät.

”Sylvi oli vahvojen naisten suvusta, vahva nainen ja perheen ehdoton pomo”, kuvasi Tanelin tytär Tea Kekkonen isoäitiään kirjatilaisuudessa Tamminiemessä.

Oikealta kirjailija Johanna Venho, Sylvi ja Urho Kekkosen pojan Tanelin ja Brita Kekkosen tytär Tea Kekkonen ja Tamminiemen vastaava opas Mervi Saarenmaa.
Vaimona

Jos Urhosta kirjoitettaisiin elämäkerta, luuletko että minua edes mainittaisiin siinä? Tai kyllä mainittaisiin: minut kirjattaisiin ylös muodollisuutena, Urholla on oltava vaimo, koska poliitikko on sillä tavalla luotettavampi.

Urho oli Sylvin suuri rakkaus ja avioliiton alussa rakkaus oli molemminpuolista. Kun pojat syntyivät, Urho rakensi vahvasti uraa ja Sylvi kannatteli perheen arkea. Ajan kanssa suhteen luonne muuttui, Urho haki rakkautta muiden sylistä. Perhe pidettiin kuitenkin koossa yhteisellä sopimuksella.

Urho Kekkonen (1900-1986) ja Sylvi Kekkonen (1900-1974) ovat erillään mutta yhdessä myös Tamminiemen flyygelin kannella.

Sylvi tiesi Anne-Marie Snellmanista ja Anita Hallamasta, komeista naisista, joiden rinnalla Sylvi tunsi itsensä kääpiökokoiseksi maatuskaksi. Suhteet sattuivat, Urho ei enää katsonut Sylviä naisena, ainoastaan luotettuna kumppanina. Kosketus ja lämpö katosivat ja Johanna Venho kuvaa erityisen hienosti Sylvin kaipuuta rakkauteen.

Olen antanut Urholle kaiken mitä minusta irtosi, sormistani ja monta kertaa unohdetusta sydämestäni ei puristunut yhtään pisaraa enää, eikä se Urholle riittänyt.

Johanna Venho Sylvi Kekkosen makuuhuoneessa Tamminiemessä. Sylvillä ja Urholla oli omat makuuhuoneensa.
Kirjailijana

Kirjoittaminen, se sentään on ollut vain minun, sitä ei voi kukaan tehdä puolestani. Mutta onhan niin, että Otavaa myöten on sitäkin katsottu asemani läpi, ja uskooko kukaan, että puoliso voi olla kokonainen ihminen?

Ensimmäisen naisen Sylvi on matkannut maalle mukanaan päiväkirjat, jotka hän aikoo tuhota. Hän on julkaissut ensimmäisen kirjansa 49-vuotiaana ja myöhemmistä kirjoista Amalia on saanut lukijoita, myös ulkomailla. Sylvin kirjailijan roolin yllä heiluu kuitenkin koko ajan Urhon musta varjo. Kriitikot kirjoittavat joko suoraan tai peitellysti hänestä vain pääministerin/presidentin puolisona, ja hänen kirjojaan pidetään vanhanaikaisina. Vain Marja-Liisa Vartio on kirjoittanut positiivisesti ja kannustaa ystäväänsä kirjoittamaan lisää.

Sinä ymmärsit kirjoittamistani. Ja se, joka sitä ymmärtää – horjuvuutta, osuvuutta – tajuaa kipeimmän kohdan minussa.

Ajan ja miesvaltaisen Kirjailijaliiton asenteita kuvaa hyvin tosipohjainen kuvaus Kirjailijaliiton kokouksesta, toisesta, mihin Sylvi Kekkonen uskaltautui. Arvo Salo veti hänet syrjemmälle ja toivoi, ettei hän enää tulisi kokouksiin, koska liiton jäsenet eivät pysty keskustelemaan avoimesti kokouksessa, jossa on läsnä Urho Kekkosen vaimo. Kohtaus saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä.

Katerman ”keskusteluissa” Marja-Liisa Vartion kanssa jotakin Sylvissä avautuu ja hän alkaa taas kirjoittaa, tällä kertaa muistumia lapsuudesta.

Sylvi Kekkosen työhuone Tamminiemessä. Johanna Venho sai käydä työskentelemässä huoneessa. Peem Oy:n lahjoittama kultainen nahkatuoli oli Sylvin suosikki ja ennen se sijaitsi olohuoneessa.

Johanna Venhon Ensimmäinen nainen on sisäistynyt ja syvä luotaus Sylvi Kekkosen elämään ja ajatuksiin. Vaikka lukijana tietää, että Johanna on kuvitellut Sylvin tunnot, niin silti ne tuntuvat tavattoman aidoilta. Sylvin tunteneet ihmiset ovat kommentoineet, että kirjassa kuuluu oikean Sylvin ääni.

Essi Renvall teki pääpystit sekä Urho että Taneli Kekkosesta, mutta ei Sylvistä. Sen sijaan hän teki Sylvistä piirroksen, joka koristaa Ensimmäinen nainen -kirjan kansia, värikkään paperiliepeen alla. Sylvistä paljastuu kirjassakin uusia näkymiä kuin kuorisi sipulia, tai sitä kääpiökokoista maatuskaa.

Kirjan suojakansien alla on Essi Renvallin piirros ystävästään Sylvi Kekkosesta

Tämän jutun kirjoittivat Airi Vilhunen ja Kirsi Ranin yhdessä. Me myös keskustelemme kirjasta laajemmin podcastissamme, jonka voit kuunnella tästä:

Suosittelemme kirjaa lämpimästi ja annamme sille viisi tähteä.

⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

  • Johanna Venho: Ensimmäinen nainen
  • Kustantaja WSOY
  • Ilmestymisvuosi 2019
  • Genre: kotimainen kaunokirjallisuus
  • ISBN 978-951-0-435700
  • Äänikirjan lukija Sari Haapamäki
  • Kannen suunnittelu Satu Kontinen

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.