Kim Thúy: Ru – lumoava vietnamilainen kehtolaulu
Ajattelin lukea muutaman sivun seuraavaa lukupiirikirjaamme Kim Thúyn Ru:ta. Aloitin, enkä voinut lopettaa, luin koko kirjan yhdeltä istumalta. Imaistuin vietnamilaiseen maailmaan, kirjailijan omakohtaiseen tarinaan, jonka lauseista kumpuaa lukemattomien muiden etelävietnamilaisten kohtalot.
Ru tarkoittaa ranskaksi pientä jokea ja vietnamiksi kehtolaulua. Parempaa nimeä tälle kirjalle ei voisi olla! Lauseet kieputtavat yhä syvemmälle elämään, jota vain toinen maastaan paennut voi kunnolla ymmärtää.
…eräs vietnamilainen mies puhutteli minua, koska hän oli tunnistanut rokotuksista jääneet arvet käsivarressani. Pelkkä arpien näkeminen oli vienyt hänet ajassa taaksepäin, ja hän oli nähnyt itsensä pienenä poikana kulkemassa maalaistietä kouluun liitutaulu kainalossa. Pelkkä arpien näkeminen riitti kertomaan hänelle, että me molemmat olivat nähneet keltaisten kukkien koristamia luumupuiden oksia jokaisen talon sisäänkäynnin luona uuden vuoden aikaan…” – sivu 136
Olen asunut perheeni kanssa Kaakkois-Aasiassa kymmenisen vuotta, joista Saigonissa vuosina 1998-2001. Tuttavapiiriini kuului venepakolaisina lähteneitä ja takaisin Vietnamiin palanneita Việt Kiềuta, uudelleenkoulutusleireillä olleita ihmisiä ja heitä, jotka olivat jatkaneet arkeaan kommunistien vallattua Etelä-Vietnamin 1975.
Luin Ru:ta valtaisan tunneryöpyn vallassa, sekä liikutuksen että ikävän. Joka sivulta tulvi tarinoita ja kohtaloita, joiden kaltaisia olin kuullut tuntemiltani vietnamilaisilta. Mutta mitään tarinaa ei oltu kerrottu niin taitavasti kuin Kim Thúy kirjoittaa. Hänen kielensä – ja Marja Luoman taiturimaisesti kääntämä suomennos – on runollista ja täsmällistä, kiteyttäen tunnetiloja, tapahtumia, kansakunnan historian käänteitä. Yhdessä lauseessa on sukupolvien perimä. Niin vahvaa, niin kaunista, niin syvää.
Aprikoin ennen lukupiiriämme, mahtaako Ru puhutella muita jäseniämme yhtä vahvasti, kun he eivät ole yhtä herkillä Vietnamin suhteen kuin minä.
Huoleni oli turha, ensimmäistä kertaa kaikki lukupiiriläiset olivat valmiita antamaan kirjalle viisi tähteä!
Aloitetaan ulkokirjallisista seikoista: Ru-kirjaa pidettiin erittäin kauniina. Kannen suunnitellut Sanna-Reeta Meilahti on onnistuneesti yhdistänyt kuvatoimistojen kuvia. Aasialainen koi-kala on saanut pyrstökseen kanadalaisen lumipuun. Tumman taustan voi kuvitella vaikkapa laivaruuman pimeydeksi pakomatkalla Malesiaan ja sinisen taivaaksi, jonka väriä naapurin autistinen herra An hämmästelee. Myös kirjan tekstin taitto oli tyylikästä.
Ru:n teksti oli hyvin henkilökohtaista, mutta myös opettavaista. Se avasi käsitystäni Vietnamin historiasta. Yleensä puhutaan vain sodasta ja silloinkin amerikkalaisten näkökulmasta. Nyt avautui vietnamilainen näkymä, sodan jälkeinen näkymä ja vahva pakolaisuuden näkymä.” -lukupiirikommentti
Myös kirjan rakennetta kehuttiin. Ru koostuu lyhyistä luvuista, jotka ovat irrallisia, silti yhtä tarinaa. Aikatasot vaihtuvat 1960-luvusta nykypäivään, mutta hetkeäkään ei tarvitse lukijana olla epätietoinen, missä mennään. On kuin tuulenhenkäys heittäisi aina seuraavaan tarinaan.
Kim Thúy kuvaa autofiktiossaan itseään suuren sukunsa jäsenenä, vauraan perheen lapsena ensin Saigonissa ja noin 10-vuotiaana pakolaisleirillä. Hän kertoo, millaista oli tulla köyhtyneenä maahanmuuttajana Kanadaan ja palata myöhemmin kansainvälisiin työtehtäviin Vietnamiin. Suvun tädit ja sedät, serkut ja muut kulkeavat mukana. Välillä saamme häivähdyksen nykyajasta, millaisia tunteita herättää äitiys, mitä samaa on autistisessa lapsessa ja maansa menettäneessä äidissä.
Kim Thúyn teksti on kuin Picasson viiva. Kun taituruus ja näkemys ovat kohdallaan, ei viivaa tarvitse olla paljon ja se kuvaa jo kaiken. Huikea teos!” -lukupiirikommentti
Ru on hieno kirja, en ole aiemmin lukenut mitään vastaavaa! Havainnollisten yksityiskohtien kautta pääsee kokonaisuuksiin, ulkopuolisuuteen, pakolaisuuteen, aasialaisen suvun maailmaan.” -lukupiirikommentti
Suosittelemme kirjaa kaikille hyvän kirjallisuuden ystäville, historiasta kiinnostuneille, elämätarinoista lumoutuville, runoja lukeville, Aasiassa lomailleille, hienoja kirjoja metsästäville eli ihan kaikille!
Lisäys 19.5.2019: Kim Thúy oli Helsinki Litissä ja hänen osuutensa kannattaa katsoa Yle Areenassa. Kuuntele myös Helsinki Lit– podcastistamme Kimin tervehdys.
Lisäys 30.6.2019: KUUNTELE KIRSIN KESKUSTELU KIMIN KANSSA (kesto noin 1 h) KLIKKAA TÄSTÄ. Luvassa kuvausta elämästä Saigonissa, venepakolaisuudesta, uudesta elämästä Kanadassa ja monesta muusta mm. hiustenleikkauksesta!
⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
- Kim Thúy: Ru
- Kustantaja Gummerus
- Suomentaja Marja Luoma
- Ilmestymisvuosi suomeksi 2019
- Alkuteos: Ru (2009)
- Genre: Suomennettu kaunokirjallisuus
- ISBN 9789512410736
Kirsi, tiesin että rakastat tätä kirjaa. Se on todella kokonainen taideteos, kaunis sisältä ja päältä. Varmasti erityinen lukukokemus, kun on tuollainen läheinen kosketus maahan. Odotan innolla Helsinki Litin keskustelua. Ja mikä parasta, tätä herkkua on syksyllä luvassa lisää kun kirjan sisarteos Vi julkaistaan suomeksi.
Tiina, niin oikeassa olet, minä todellakin rakastan tätä kirjaa ja odotan Kim Thuyn kohtaamista. Nyt on hetki sulateltava, mutta syksyllä tartun varmasti Vi:hin heti sen ilmestyttyä.
Ihan paras lukukokemus vuosiin!
Ru oli mennyt minulta aivan ohitse. Kun selailin syksyn uutuuskatalogeja, huomasin teoksen nimeltään Vi, jonka laitoin heti lukulistalle ja jolla vasta vähän myöhemmin hoksasin olevan jotain yhteyttä tähän. Olen lukenut useammastakin paikasta kehuvaa palautetta Rusta, joten se täytyy kyllä laittaa lukulistalle. Etenkin kun aina harmittelen miten vähän tiedän aasialaisesta kirjallisuudesta sarjakuvien eli japanilaisen mangan ja korealaisen manhwan lisäksi.
En jotenkin ajattele Kimin kirjaa aasialaisena tai en osaa sanoa, onko olemassa tyypillistä aasialaista kirjallisuutta. Kim kirjoittaa ranskaksi, mutta taustalla on äidinkielen eli vietnamin rakenteita. Vietnamiksi ei ole verbeissä aikamuotoja, joten se vaikuttaa myös Kimin kerrontaan.
Toinen vaikuttava aasialaisen naisen kirjoittama kirja on Han Kanin Vegetaristi. Hyvin erilainen, mutta mielenkiintoinen. Siitä löytyy juttu täältä blogista.
Minä luin kirjan juuri ranskaksi sen jälkeen kun olin Yle Areenasta kuunnellut Helsinki Litistä kirjailijan haastattelun. Vaikuttava kirja ”pätkärakenteestaan” huolimatta. Välähdykset loivat kuin loivatkin kokonaisuuden, johon jää kiinni ja miettimään vielä pitkäksi aikaa viimeisen sivun jälkeen.
Pitää vielä hetki sulatella ajatuksia ennen kuin saan (toivottavasti) blogiinkin jotain aikaiseksi.
Ihanaa, kun kykenee lukemaan ranskaksi. Minä pidän Run suomennosta erinomaisena, mutta en kykene vertaamaan alkuperäiseen. Jos kirjotan blogiisi, niin olisi kiinnostavaa, jos kommentoisit myös tätä.
Katsotaan, jos rahkeet riittävät. En ole ihan varma, että osaan ranskaa tarpeeksi kielen todelliseen arvioimiseen – enkä ole tätä lukenut suomeksi vertailua varten…
Iso kiitos sinulle varsinkin omakohtaisista muisteloista! Minuun tämä kirja teki myös vaikutuksen, vaikka en ole Vietnamissa käynyt ja oma kosketus kulttuuriin on jäänyt pariin ”tofumummoon”, joille opetin joskus suomea. Minulla tämä taisi olla ensimmäinen lukemani vietnamilaisteos, ja sain tällä kuitattua kohdan maahaasteessani, kun yritän lukea romaanin jokaisesta maailman maasta. Inspiroiduin varsinkin sen kielestä ja rytmistä, ja todella haluaisin tavata kirjailijan livenä!
Kiitos Kirsi ihanasta postauksesta. On aina plussaa kun voi yhdistää omakohtaisia kokemuksia kirjan tapahtumiin, kuten sinä tässä. Olet varmasti nähnyt ja kokenut monenlaista tuon pitkän oleskelusi aikana Kaakkois-Aasiassa. Tätä kirjaa en ole itse lukenut, mutta bloggauksia ja arviointeja olen lukenut. Tuntuu todellakin, että kaikki ovat ihastuneita tähän kirjaan. Eli lukulistalle menee minullakin, ihan ehdottomasti.
Ihana idea tuo kirjailijasukat. – Mukavaa toukokuun loppua sinulle!
Tämä kirja näyttää ja nyt myös kuulostaa todella kiinnostavalta! On varmasti ollut melkoinen elämys lukea kirjaa sinun taustallasi <3
Minä en ehkä ollut oikeassa mielentilassa lukiessani tätä kirjaa. Katselin Areenasta juuri ennen kirjaan tarttumista kirjailijan valloittavan esiintymisen HelsinkiLitissä ja ilmeisesti odotin jotakin räiskyvää. Kirja olikin lakoninen ja niukka.
Kuten Kim Thuy sanoo Kirsin Book Clubin Helsinki Lit -podcastissa, kirjassa on hiljaisuuden hetkiä. Syvällistä joidenkin näennäisen hauskojen hetkien taustalla. Hän sanoi myös, että kauheutta pitää kuvata kauniisti.
Minäkin pidin tästä viiden tähden arvoisesti. Hieno, erikoinen kirja, jonka kerrontyyli teki vaikutuksen. Minulle venepakolaisuus toi ennen tätä kirjaa mieleen lähinnä lapsuusajan hämäriä muistoja. Silloin venepakolaisuudesta puhuttiin uutisissa ja jotain siitä kantautui minunkin korviini, mutten oikein ollut sellaisessa iässä, että asia olisi suuremmin kiinnostanut. Nyt tämä kirja kyllä avasi silmiä aiheelle.
Onpa kiva idea nuo kirjailijasukat! Varmasti ainakin ulkomaisille kirjailijoille ne ovat todella mieleenpainuva lahja.
Huomioni kiinnittyi ensimmäisenä upeaan ulkoasuun. Todella kaunis esine. Vaikuttaa houkuttelevalta teokselta muutenkin, vaikka Vietnam on minulle muuten varsin vierasta aluetta. Aika vahva suositus kuitenkin jo tuokin, että lukupiirinne kaikki jäsenet pitivät teoksesta näin paljon!