#Kirjaostos: Pirkko Saision Epäröintejä – epäröimättä ostamisen arvoinen

Tästä ei äänikirja paremmaksi muutu: Pirkko Saisio lukee itse tarinakokoelmaansa Epäröintejä. Saision kirjoittama teksti on korvia hivelevää, puhdasta ja selkeää ja hänen luentansa korostaa sopivasti tekstin itseironiaa ja antaa tilaa merkitseville tauoille ja oikeille painotuksille.

Kuvitelkaa vielä tilanne, jossa äänikirjaa kuuntelen. Hiihdän huhtikuun puolivälin auringossa Lapin laduilla. Edellisistä hiihtokerroista on aikaa, mutta nyt alun lipsuminen on tasaantunut ja niin on maastokin. Enää ei tarvitse pelätä alamäissä liian hurjaksi kiihtyvää vauhtia. Kuulokkeet korvaan ja jatkan Epäröintien kuuntelua. Moninkertainen nautinto, ajattelen.

MUTTA, iso mutta. Kun olin kuunnellut Saision lukeman äänikirjan, olisin halunnut palata tekstiin ja makustella Saision ajatuksia ja tiivistyksiä uudelleen. Jonkun ajatuksen kirjoitinkin muistiin, mutta se ei riittänyt. Saisiolla myös tekstin sijoittelulla sivulle on merkitystä. Halusin nähdä, miten hän Epäröintien tekstin jakaa. Käyttääkö taas kappaleiden jälkeen väliä ja jakaa lauseet tai erilliset sanat omille riveilleen. Kaipasin siis nähdäkseni KIRJAA, painettua kirjaa. Ja juuri tämän kirjan halusin myös hyllyyni. Kirjaostoksille siis!

Epäröintejä on kokoelma tekstejä ja tarinoita, joita useimpia yhdistää kirjoittamisen tematiikka. Alaotsikokseen se on saanut: Tunnustuksia rakkaudesta, kirjoittamisesta ja esiintymisestä. Saisio kirjoittaa itsensä, kirjailijan teksteihinsä ja samalla, ei kuitenkaan opettavaisesti mestaroiden, osoittaa lukijalle, mistä kirjoittamisessa on kysymys: valinnoista, näkökulmista, uskottavista henkilöistä, ja kertojasta:

Tälle tarinalle ei löydy kertojaa.
Minä se en voi olla, ja minun se on pakko olla.

Saisio kirjoittaa sivuille myös kirjan nimen mukaisesti epäröintinsä:

Nyt tarvitsen tarinaan näkökulmahenkilön.

Mies? Komea?
Ei missään tapauksessa komea.

Nainen?
Jos se on nainen, niin hänen opettajansa? Oppilaansa?

Tai jos kokeilisin sellaista, että joku alkaisi vain puhua
Naisesta ja ilmaisisi itsensä ja henkilöllisyytensä niin, ettei
minun tarvitsisi puuttua koko asiaan.

Teen siis niin.
Tarina alkaa.

Oho.
Ei alkanutkaan.

Saisio on kielen mestari. Ei yhtään ylimääräistä sanaa tai kielen kiemuraa, ei yhtään vaikeasti ymmärrettävää kohtaa. Taloudellisesti, tehokkaasti, ja aina kohteeseen, itse ajatukseen osuen. Samalla mestarillisuudella hän kirjoittaa myös näytelmätekstinsä.

Kirjailijan toivomuksen mukaisesti Epäröintejä tarjosi minulle intensiivisiä lukuhetkiä.

En minäkään ollut, ennen kuin sinut tapasin. Tämän repliikin ympärille Saisio rakentaa Epäröinneissä useamman kertomuksen. Rakkauskertomuksen. Kertomuksen petoksista, pettäjistä ja petetyistä. Ja jokaiseen hän kietoo lukijan mukaan: ”Voisi olla …” ”Voisiko…” ”Miksi ei voisi?” Kun päästään vauhtiin, sekä kirjailija että lukija, lopputuloksena voi olla vaikka kiehtova matka pitkin Norjan rannikkoa.

Moni Saision henkilöistä on esiintyjä. Joku esiintyjistä tarkentuu laulajaksi, joku näyttelijäksi. Opettajiakin on, yliopiston professoreita, luennoitsijoita, siis hekin esiintyjiä. Saisio liikkuu alueilla, jotka ovat hänelle tuttuja, esiintyjä ja opettaja hänkin kirjailijan lisäksi.

Epäröintejä ei ole samalla tapaa autofiktiivinen kuin muutaman vuoden takainen Signaali, jonka promootiotarina naurattaa joka kerta, kun sen muistan. Tarinoissa esiintyvää minää on kuitenkin vaikea ajatella muuksi kuin kirjailijaksi itsekseen, ja kun Saisio kirjoittaa tarinan Donna Juanit, iso ja pieni, niin kyllä kellarikeittiössä tapaavat 35-vuotias, jo tunnustusta saanut Pirkko Saisio ja häntä 32 vuotta vanhempi Ohjaaja, Viveca Bandler, tarinan termein Viettelijä ja Vietelty.

Ja kellarikeittiössä joudun piirtämään uuden kuvan itsestäni naistennaisena.
[–]

Haaveilijahan minä olen.
Olen taskukokoinen donna Juan.

Elän seikkailuni pääni sisällä, kirjoita ne fiktioksi, ja siinä olen kyltymätön.
Niin kuin donnajuanit ovat.

Saisio vie Epäröinneissä lukijan kuin tanssiin kanssaan, pyörittää oikein kunnolla. Katso näinkin voisin kirjoittaa, minäpä keksin tähän myös tällaisen pyörähdyksen, minä vien tätä valssia mutta hienosti sujuu sinultakin. Jotenkin noin hän voisi lukijaa kiittää. Ja kun hän on minua tarpeeksi ”tanssittanut”, voisin vaihtaa Epäröintien alkusivun tekstiin kirjoittamisen tilalle lukemisen:

Kaikki kirjoittamiseni perustuu siihen, että se mikä voi tapahtua jollekin toiselle, voisi tapahtua minulle.

Niinpä en erota muistoa, haavetta, painajaista, unelmaa
siitä mikä tapahtuu oikeasti, koska mitään oikeasti ei ole
minulle olemassa.

Siitä kirjoitan.

Pirkko Saisio Akateemisessa kirjakaupassa Kirjan ja ruusun päivänä 23.4.2019. Haastattelijana kustantaja Touko Siltala.
  • Pirkko Saisio: Epäröintejä. Tunnustuksia rakkaudesta, kirjoittamisesta ja esiintymisestä.
  • Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2019.
  • Genre: Lyhyttarinoita
  • ISBN 978-952-234-584-4
  • Äänikirjan lukija: Pirkko Saisio
  • Tähtiä ⭐️⭐️⭐️⭐️🌜

Lue myös muut Pirkko Saision teoksista kirjoittamani blogijutut:

Näytelmät:

#Kirjaostos-haaste

Tuija Takala Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogista haastoi bloggaajat ostamaan kirjoja ja kirjoittamaan tunnuksella #kirjaostos niistä juttuja. Haasteen taustalla on aito ja aiheellinen huoli laskevista kaunokirjallisuuden myyntimääristä. Viime vuonna kaunokirjallisuuden myynti laski 13%. Iloitsemme erinomaisesta kirjastoverkostostamme, mielellämme laajennamme kirja-käsitteen uusiinkin digitaalisiin muotoihin ja kirjabloggaajina otamme vastaan kustantajan ilmaiskappaleet. Mutta ilman ostettuja kirjoja, kirjailijalla ei ole tuloja eikä kustantaminen kannata. Kirjaostoksille siis!

Kommentit
  1. Tuijata

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.