Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei – kaikki hyvin vai hyvin huonosti?

Ingrid halusi kadulla kulkiessaan lyödä ihmisiä. Ei, ei hän sitä tehnyt, mutta kovasti teki mieli. Hän tunsi raivoa, jota ei saanut purettua mihinkään.

Kotona Ingridiä odotti 25 vuotta avioliittoa Janin kanssa ja kerran viikossa seksiä, vaikkei Ingridiä enää haluttanutkaan. Kotona asui yhä myös kaksi aikuista poikaa, jotka, niin Ingridistä tuntui, eivät osanneet edes takapuoltaan vielä pyyhkiä.

Ingrid suoritti elämää: viikon yhdyntä/suoritettu, syöminen/suoritettu, vessassa käynti/suoritettu, nukkuminen – siihen kohtaan ei ruksia tullutkaan helposti.

Tulevien askareiden virta oli loputon, ja aivan kuten telinevoimistelija kuvittelee mielessään voltin puomilla ennen kuin nousee puomille, samoin Ingrid kuvitteli mielessään, miten hän jo muutaman tunnin päästä heräisi uuteen päivään, joka oli hänelle kuin esterata. Päivän kuluessa hän hyppi esteiden yli, ja jokaisen esteen jälkeen hän ruksasi sen kuvitteelliselta listaltaan. Mitä sitten seuraa, hän kuiskasi itsekseen. Mitä sen jälkeen kun kaikki esteet on selvitetty? Kuolema, hän vastasi helpottuneena, sillä viime aikoina häntä oli helpottanut ajatella, että joskus kaikki päättyisi lopullisesti.

Mikä häntä vaivasi, kaikkihan oli hyvin? Oli hyvä työpaikka äidinkielen opettajana, iso talo, eikä avioliitossakaan pitänyt olla mitään vialla. Ei ainakaan, jos sitä vertasi ystäväpariskunnan riitoihin, joihin he halusivat Ingridin ja Janin yleisöksi.

Norjalaisen Nina Lykken Ei, ei ja vielä kerran ei on kolmiodraama, jota seurataan vihaiseksi muuttuneen Ingridin, hänen uskottomaksi ajautuvan aviomiehensä Janin ja Janin uuden rakkaan Hannen näkökulmista. Heidän elämänsä on päällisin puolin kunnossa, mutta jokin kaihertaa. Ei, kaikki ei ole hyvin.

Nina Lykke on paraikaa Suomessa ja keskustelee perjantaina Saara Turusen kanssa Helsinki Litissä. Mielenkiintoinen keskustelupari, sillä jonkinlainen oman elämänsä sivuhenkilö Ingridkin kirjan alussa on. Tiistai-iltana Lykke oli vieraana Gummeruksen kesäjuhlassa kertomassa kirjastaan. Kirjan tilannetta, jossa elämä koetaan vaikeaksi, vaikka kaikki onkin päällisin puolin kunnossa, Lykke kuvasi keskiluokan skandinormiksi: ”Onnistumme aina tekemään elämästämme draamaa.”

Hanne on 35-vuotias ja tottunut vaihtamaan miestä ja asuntoa. Molemmista on aina löytynyt jokin vika, vaikkapa liian kimeä ääni tai väärän väriseksi maalattu porraskäytävä, ja hups, uutta etsimään.

Hänen viehätysvoimansa oli muuttunut. Peilistä katsoi raskas ja väsähtänyt naama. Jos hän olisi koira, hänellä olisi paksu ja takkuinen turkki. Jotain oli tehtävä. Hänen oli harjoiteltava positiivisia ja iloisia ilmeitä ennen kuin fiasko olisi tosiasia. Hän oli vielä nuori, mutta kepeys oli mennyttä.

Hannekin vanhenee, ja Oslon kapakat ja yökerhot täyttyvät häntä nuoremmista. Yhä useampi ystävistä on avioitunut, raskaana tai imettää. Hannenkin biologinen kello tikittää. Työpaikan juhlissa Hanne iskee itseään 15 vuotta vanhemman esimiehensä, juuri yksikön johtajaksi kuin vahingossa ylennetyn Janin, Ingridin kunnollisen, tunnollisen, perustylsän byrokraattiaviomiehen. ”Sinähän oletkin ehtaa tavaraa”, Hanne imartelee, ja kukapa keski-ikäinen ei sellaista haluaisi kuulla.

Ei, ei ja vielä kerran ein kolmiodraama ei ole mitenkään ainutkertainen, mutta Lykke on onnistunut kirjoittamaan siitä sopivasti ironisen, sopivasti tummaa huumoria sisältävän, joissakin kohdin riittävän absurdin tarinan, ja kirjan lukee mielellään. Kertaakaan se ei luiskahda melodraamaksi, eikä sen ironia lipsu yli.

Mikään autofiktio kirja ei ole, mutta kaikissa kolmessa päähenkilössä on kirjailijan mukaan hänen omia puoliaan. ”Nämä tarinat, joista kirja kertoo, ovat yleisiä. Kaikkihan ovat kokeneet uskottomuutta tai olleet itse uskottomia”, hän kuittasi kirjan asetelman, mutta korosti, että itse hän ei ole ollut samassa tilanteessa kuin kirjan Ingrid. ”Erityisesti koulutetut miehet tuntuvat hakeutuvan uudelleen tuottaviksi.”

Tuotosta syntyy Janinkin uudesta suhteesta, mutta oliko se kuitenkaan sitä, mitä Jan uutta nuoruutta etsiessään halusi? Vaikka tarinaa kerrotaankin vuorollaan jokaisen näkökulmasta, Ingridin näkökulma on hallitsevin ja hänen ratkaisunsa, no, sopisiko sanaksi vaikka raikkaimmat. Kannattaakin lukea, millaisin keinoin Ingrid irtoaa entisestä elämästään.

Kirja on ollut Norjassa myyntimenestys, samoin Ruotsissa. Nina Lykkelle se on mahdollistanut täyspäiväiseksi kirjailijaksi ryhtymisen. Aikaisemman hän työskenteli graafisena suunnittelijana. Mielenkiinnolla odotan, millainen keskustelu Helsinki Litissä syntyy Nina Lykken ja Saara Turusen kesken. Keskustelun voi seurata perjantaina 17.5. klo 18.50 suorana Yle Teemalta ja Yle Areenasta.

• Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran eiKustantaja Gummerus 2019
• Alkuteos: Nei og atter nei 2016
• Suomentanut Sanna Manninen
• Genre: suomennettu kaunokirjallisuus
• ISBN 978-951-24-1280-8