Ari Räty: Tulikone – trilogian tilinpäätös pohdituttaa pitkään

Toukokuussa 2019 ilmestynyt Ari Rädyn kolmas jännitysromaani Tulikone jatkaa Syyskuun viimeisen ja Varjomiehen tarinaa. Se, että kyseessä olisi trilogia on puhtaasti omaan lukukokemukseeni perustuva näkemykseni. Toivon kuitenkin saavani viimeistään ensi vuonna luettavakseni uuden arirädyn, sillä Räty kirjoittaa sekä jännittävästi että ajatuksia herättävästi.

Kuin huomaamatta Tulikone etääntyy juonipainotteisuudesta, ja siirtyy sekä kerronnaltaan että tematiikaltaan kohti ihmisenä olon perusteita. Tämän tarinan kaksi ensimmäistä osaa Kirsin Book Club on arvioinut dekkarikysymyksillä. Koska sarjan kolmannen osan genre on Tulikoneessa selkeästi siirtynyt dekkarista psykologiseen jännitysromaaniin, päätin heittää dekkarikysymykset sivuun ja kommentoida kirjaa vapaamuotoisemmin. 

Tulikoneen luettuani arvelen Ari Rädyn pohtivan samanlaisia kysymyksiä kuin ne jotka omassakin mielellä usein pyörivät: kuka selviää, kuka tuhoutuu, mikä on sattuman merkitys? Miten elämä olisi mennyt, jos peruskoulun jumppamaikka olisikin valinnut tunnille toisen lajin, eikä ystävysten koko elämän valintoja ohjannut tapahtumien sarja olisi pyörähtänyt käyntiin? Tulikone on tilinpäätös. Mitä jää, kun taistelut on taisteltu, perheet hajonneet – toki toiset pysyneet yhdessäkin – ystävät petetty, verivalat pidetty ja henkiin jääneiden täytyy jatkaa eteenpäin. Kun on tullut velkojen maksun aika.

Vaikka kaikki olisi voinut mennä toisinkin.

”Ollaan eikä surra”, Taina sanoi hiljaa. ”Nautitaan toistemme seurasta. Tehdään vain hyviä juttuja yhdessä. Ei ikinä mitään mistä pitäis tuntea syyllisyyttä tai mikä satuttais toisia tai muuttuis paskaks jossain vaiheessa.”
”Onks se noin yksinkertasta?”
Taina kiersi käsivarret Syyskuun hartioille ja kääntyi lähemmäs. Syyskuu laski kasvot Tainan kaulaa vasten ja hengitti hiljaa, silmät kiinni. Tainan tuoksu täytti hänet.
”On se.”

Tulikone solmii yhteen sarjan aiempien osien langat. Se toimii varmaan itsenäisenä teoksenakin, kolmen kirjan kokonaisuus on mielestäni kuitenkin enemmän kuin osiensa summa. Kahden edellisen kirjan tapahtumia avataan ja niihin viitataan Tulikoneessa, joten jotkin tapahtumat ja erityisesti henkilöiden väliset suhteet on helpompi ja nopeampi ymmärtää, kun tuntee menneen.

Tulikone on paikoitellen raaka muttei lainkaan mässäilevä. Koska väkivallan näyttämönä on kansainvälisten ammattirikollisten välienselvittely, jäävät tapahtumat niin etäälle omasta elämästäni ettevät ne järkytä mielenrauhaani.

Suosittelen Tulikonetta jännityksen, erityisesti psykologisen trillerin ystäville. Lisäksi kannustan painokkaasti lukemaan Syyskuun viimeisen ja Varjomiehen ennen Tulikonetta. Vaikka kärryillä pysyykin ilman ennakkotietoja, kokonaisuus nousee niin uudelle tasolle, että siitä kannattaa nauttia. Tähtiä annan neljä, sarjan kokonaisuus nostaa arviota puolikkaan verran. 

⭐️⭐️⭐️⭐️

  • Ari Räty: Tulikone
  • Kustantamo Tammi 2019
  • Psykologinen jännitysromaani
  • ISBN 978-952-04-0415-4

Äänikirja oman rahan BookBeatista, lainauksen poimimiseen lainakirja iki-ihanasta Helmetistä.

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.