S/S Urst: Kontakti – trilleri siskosten vahvasta siteestä

Salla Simukka ja Siri Kolu ovat ansioituneita, aiemmin nuorille kirjoittaviksi profililoituneita kirjailijoita. Salla Simukan Lumikki-trilogian (Valkoinen kuin lumi, Punainen kuin veri, Musta kuin ebenpuu) käännöksiä on julkaistu yli 30 kielellä, ja Siri Kolun Me Rosvolat -sarjan osia jo 15 kielellä niitäkin. Molemmat ovat siis merkittäviä kirjavientimme vetureita.

Siri Kolu ja Salla Simukka. Kuva Noomi Ljungdell 2019.

Näistä kirjailijoidensa näkyvimmistä teoksista olen aiemmin lukenut Lumikki-trilogian, joka on mielestäni kaiken menestyksensä ansainnut. Me Rosvoloita aloitin iltakirjana lapselle, meistä kumpikaan ei innostunut. Alun perusteella jäin kaipaamaan tekstistä jonkinlaista lämpöä rehvakkuuden vastapainoksi, tai jotain muuta määrittelemätöntä sävykkyyttä. Kirjan minulle tuoma tunnetila pisti vaihtamaan kirjaa, eikä lapsenkaan suusta kuulunut kitinää eikä kaipausta.

Salla ja Siri ovat nyt yhdistäneet voimansa ja julkaisseet kirjoittajanimellä S/S Urst trilleritrilogian ensimmäisen osan Kontakti. Tartuin kirjaan Facebookin kirjaryhmän inspiroimana, siitä lisää tuonnempana. Tarinaa kuljettavat siskokset Stella ja Ursa. Heillä on edelleen poikkeuksellisen läheinen yhteys, vaikka Ursa on ollut vuosia poissa, ja palaa kotiin isänsä hautajaisiin. Tytöt eivät ole biologisesti sukua, vaan Ursa on 7-vuotiaana adoptoitu perheeseen. Sitä ennen hänen elämässään on jo tapahtunut kummia, ja outo meno jatkuu tyttöjen kymmenenä yhteisenä kasvuvuotena ennen kuin Ursa lähtee maailmalle palatakseen kirjan nykyhetkessä.

Salla Simukka ja Siiri Kolu Pride-väreissä. Kuva Otava.

Minulle jäi kuuntelun (lukijana Karoliina Kudjoi) jälkeen vähän höntti olo. Kerronta on ammattimaista ja kieli kunnollista (vaikken varmaan enää totu omistusliitteiden kulumiseen pois, niin tätä päivää kuin se onkin). Tarina vaan ei ota minua. Mielessäni pyörii toisaalta liikaa vastaamattomia kysymyksiä, toisaalta jännite ei kaikin osin ehdi syntyä päässäni, kun kuvio jo avataan. Henkilöt ovat minun makuuni ohuita, kerronta ei kosketa. Miksi siis sinnittelin loppuun asti? Syynä oli ihan vaan uteliaisuus: jossain seuraamistani Facebookin kirjallisuusryhmistä Kontaktia moitittiin, ja useampi kertoi jättäneensä kirjan kesken koska siinä oli ”liikaa pillua”. Tästähän piti ottaa selvää!

Ja voi surkeus! En hätkähtänyt niinkään yksittäisestä sanasta tai pehmopornokuvauksista. Hätkähdin siitä, miten latteasti nämä nuoret kirjailijat sisarusten välistä fyysistä rakkautta ja seksuaalisuutta kuvaavat. Ursalla ja Stellalla kerrotaan olevan poikkeuksellinen yhteys, mutta tätä yhteyttä ei näytetä. Jos esileikiksi riittää himokas katse, ja sitten onkin jo sormet sisällä ja täydellinen orgasmi räjähtää, ollaan mielestäni eri kuvastossa kuin kotimaan parhaimpiin kuuluvien tekijöiden kirjoittama trilleri. En aikuisena lukijana suostu uskomaan, että intohimo – oli se miten kuumaa hyvänsä – jaksaa vuosikausia tuollaista hinkkausta. Seksin kuvaamista vaivaa minusta sama kuin koko tarinaa, ihan hirmuinen kiire. Olisiko se vaivannut myös tuplamenestystä hakevaa kirjoittajakaksikkoa? Juonta Kontaktissa toki on enemmän kuin perinteisessä pornofilmissä itse aktia kehystämässä. 

En nyt vielä vanno, ettenkö tutustuisi trilogian toiseenkin osaan. Sen vaan pitää sitten luvata ensisivuilta alkaen enemmän kuin Kontakti minulle antoi. Tähtiä ammattimaisuudesta kaksi.

⭐️⭐️

  • S/S Urst: Kontakti
  • Kustantamo Otava 2019
  • Trilleri
  • ISBN 9789511312680
    ISBN 9789511344650 (äänikirja)

Äänikirja oman rahan BookBeatista.

Kommentit
  1. S
    • Avatar photo Minna

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *