Sofie Sarenbrant: Avoimet ovet ja Osasto 73 – suositun ruotsalaisen dekkarisarjan avaus
Sofie Sarenbrant kuuluu supersuosittujen ruotsalaisten dekkaritähtien joukkoon. Hänen kirjojaan on myyty jo 2 miljoonaa kappaletta ja hänen dekkarinsa oli viime vuoden kuunnelluin äänikirja Storytelissä. Uutuudet ponkaisevat suoraan myydyimpien kirjojen listalle.
Menestys on vaatinut määrätietoista työtä. Sofie Sarenbrantin ensimmäisen kirjan, Vecka 36, kirjoittamiseen meni kuusi vuotta toimittajatöiden ja pikkulapsiarjen ohessa ja hän sai lähettää käsikirjoituksen useampaan kustantamoon, ennen kuin se julkaistiin.
Jos uran alku olikin hieman tahmeaa, niin viides Sofie Sarenbrantin kirjoittama dekkari avasi tien menestykseen. Kyseessä oli Emma Sköld -sarjaan kuuluva Visning pågår, joka ilmestyi Ruotsissa vuonna 2014 ja nyt keväällä 2019 suomeksi nimellä Avoimet ovet. Heti perään ilmestyi suomeksi myös jatko-osa Osasto 73, joka jatkaa suunnilleen siitä, mihin Avoimet ovet jäivät.
Minä luin Avoimet ovet ja kuuntelin Osasto 73, joka meni humpsahtaen puutarhatöiden ohessa.
Koska kyse on dekkareista, niin otetaan jälleen esiin perinteiset Kirsin Book Clubin dekkarikysymykset. Vastaukset eivät sisällä juonipaljastuksia.
Mitkä ovat Avoimet ovet ja Osasto 73 -dekkarien rikokset ja kuka niitä selvittää?
Kirjojen päähenkilö on Emma Sköld, nuori, poliisinuraansa kunnianhimoisesti suhtautuva, viehättävä nainen. Hänen työparinaan on luotettava ystävä, Nyllet, eronnut nelikymppinen mies.
Avoimissa ovissa vaimo löytää aamulla miehensä murhattuna heidän talonsa vierashuoneesta. Vaimo oli juuri päättänyt erota ja muuttaa heidän pikkutyttärensä kanssa uuteen asuntoon. Poliisit miettivät, onko vaimo syyllinen vai olisiko taloon voinut jäädä joku piileksimään edellisenä päivänä olleen asuntonäytön jäljiltä.
Osasto 73:ssa Emma on joutunut ratsastusonnettomuuden jälkeen sairaalaan. Kaikki puhuvat onnettomuudesta, mutta Emma on eri mieltä ja ohjailee omavaltaista tutkintaa sairaalasta käsin.
Ovatko henkilöt uskottavia / kiinnostavia?
Emma Sköld ja hänen sisarensa Josefin ovat uskottavia ja heidän elämäntilanteensa ovat kiinnostavia molemmissa kirjoissa.
Sen sijaan kirjoissa olevat ”pahikset” ovat hieman erityyppisiä kuin pahisten on tottunut olevan. Saa lukea aika pitkään, ennen kuin he alkavat vaikuttaa rikollisesti epäilyttäviltä.
Ovatko kirjojen juonet vetäviä? Entä yllätyksellisiä, arvaako lopun?
Avoimet ovet eteni hyvin ja etenkin murhatun miehen vaimon tarina oli kiinnostava. Loppuratkaisu oli melkoisen yllättävä ja ihmettelinkin suuresti, kun siihen ei palattu Osasto 73:ssa, vaikka Avoimien ovien lopun ja Osasto 73:n alun välissä ei ole kuin muutamia kuukausia.
Osasto 73:n tapahtumat keskittyvät sairaalaan ja tarinassa tapahtuu useampiakin ennakoimattomia käänteitä. Sairaala on monin tavoin kiinnostava dekkarin ympäristönä, kun potilas ei voi tietää, keneen voi luottaa tai oliko muistikuvat lääkehuurujen tuottamaa vai oikeasti havainnoitua.
Kummankaan kirjan loppua en arvannut ennen kuin ratkaisu oli käsillä. Minä olen dekkarinlukijana sen verran tarkka, että olisin halunnut ratkaisusta selkeämmän kuvauksen ja ennen kaikkea syylliset nalkkiin!
Sinänsä Sofie Sarenbrant osaa rakentaa jännitystä ja cliffhangereitä!
Opitko jotakin yhteiskunnasta / kulttuurista / jostain muusta?
Kirjoissa liikutaan Tukholmassa ja kartalta voi tarkistaa, missä tapahtumapaikat ovat. Sofie Sarenbrant asuu itse Brommassa ja siihen naapurustoon monet tapahtumat sijoittuvatkin. Uskoisin, että ympäristökuvaus on erinomaisesti kohdallaan.
Tekstistä voinee poimia yleisiä nykypäivän teemoja, mutta mihinkään tiettyyn ongelmakohtaan ei näissä kahdessa osassa keskitytä.
Miten paljon Avoimet ovet ja Osasto 73 -dekkareissa kuvataan päähenkilöiden elämää?
Emma Sköld on koko ajan tarinan keskiössä. Kirjoissa kuvataan vähintään yhtä paljon hänen ja lähipiirinsä yksityiselämää ja ihmissuhteita kuin poliisityötä. Tämä oli mielestäni hyvä, sillä ihmissuhdekuviot liittyvät vahvasti käsillä oleviin rikoksiin.
Osasto 73:ssa Emmasta on tullut äiti ja se tuo uutta kulmaa hänen persoonaansa.
Onko Emma Sköld -dekkarit raakoja, ahdistavia tai pelottavia?
Kummassakaan dekkarissa ei mässäillä tapahtuneilla/tapahtuvilla murhilla. Paikalle saavutaan vasta, kun murha on jo tapahtunut. Sen sijaan kirjoissa on monia jännittäviä hetkiä, sellaisia, että ei tulisi kuuloonkaan laittaa kirjanmerkkiä keskelle lukua.
Voinee vain luettuaan todeta, että hyvä, ettei ole myymässä omakotitaloa tai vielä parempi, ettei ole liikuntakyvyttömänä sairaalan sängyssä, sillä silloin saattaisi mielikuvitus lähteä lentoon kirjojen juonten mukaisesti.
Herättivätkö Emma Sköld -dekkarit sinussa ajatuksia?
Kirjoja lukiessa tuli kyllä tunne, että keneen sitä oikeasti voi luottaa. Muutoin tarinat olivat sellaista perusdekkariviihdettä, josta ei kovin syvällistä muistijälkeä jää.
Suositteletko Avoimet ovet – ja Osasto 73 -dekkareita ja kenelle? Montako tähteä annat?
Suosittelen nyt kahden Emma Sköld -osan perusteella dekkareita lomalukemiseksi, kesäiseen verkkokeinuun tai ajanvietteeksi äänikirjana kotitöiden seuraksi. Uskoisin, että nämä miellyttävät etenkin kepeämpien dekkarien ystäviä.
Annan kirjoille kolme tähteä. Huomautan, että tämä pisteytys on annettu ennen Sofie Sarenbrantin tapaamista Akateemisen Kirjakaupan ystäväillassa 5.6.2019 eli hänen persoonansa ei ole päässyt vaikuttamaan arvioon.
⭐️⭐️⭐️
Sofie Sarenbrantin teokset ilmestymisjärjestyksessä. Emma Sköld -sarjan dekkarit on merkitty erikseen. Kaikki löytyvät ruotsiksi myös äänikirjoina, samoin kuin suomennetut osat
- Vecka 36 2010.
- I stället för dig 2011.
- Vila i frid, 2012 – Emma Sköld -sarjan osa 1
- Andra andningen, 2013 – Emma Sköld -sarjan osa 2
- Avoimet ovet / Visning pågår, 2014 – Emma Sköld -sarjan osa 3
- Osasto 73 / Avdelning 73, 2015 – Emma Sköld -sarjan osa 4
- Kerjäläinen / Tiggaren, 2016 Emma Sköld -sarjan osa 5
- Bakom din rygg 2017
- Syntipukki / Syndabocken, 2018 – Emma Sköld -sarjan osa 6
- Skamvrån 2019 – Emma Sköld -sarjan osa 7
Taas hyvä vinkki, laitan varaukseen, kiitos. Suosittelen Asko Sarkolan Haudallasi, Adriana.
Hei Reijo,
jos haet kesäksi dekkareita, niin oletko jo tutustunut Sandhamn-sarjaan ja lukenut kaikki yhdeksän osaa?
Hei, Kirsi,
luin Airin esittelyn Sandham sarjasta ja minulla on eka osa nyt kotona odottamassa. Kirjastosta on monta tilausta vetämässä ja sitten pikalainoja ryöpsähtää monta kerralla ja on luettava heti. Niinpä nyt on menossa Auswitchin tatuoija, luettava 10.6. mennessä, selviän, äsken latasin Cybookiin Synninpäästön, Yrsa Sigurdardottir, kaksi edellistä olen lukenut. Syviin vesiin menen kyllä ja katsotaan sitten, meneekö kaikki yhdeksän , yleensä jään kyllä koukkuun.
Minä olen jäänyt ihan Sandhamn-koukkuun, osin syynä yhden yön retki saarelle. Siitä lisää tuonnempana!
Miksihän noita kirjoja suomennetaan kesken sarjan? Niinku näköjään tän Sarenbrantin kirjoja ja myös Nele Neuhausin kirjoja. Musta se on ärsyttävää.
Sofie kolmas oli ensimmäinen, josta tuli todella suosittu. Periaatteessa minustakin olisi hyvä aloittaa alusta, mutta Avoimia ovia lukiessa ei tullut oloa, että minulta olisi uupunut jotain aiempaa tietoa. Nele Neuhausin kohdalla olisin minäkin mieluummin aloittanut aiemmin.
Luettuani suomennetut osat päätin kuunnella ruotsiksi sarjan ensimmäisen ’Vila i frid’. Kuuntelu meni hyvin kielitaidon ylläpitäjänä, mutta muuten oli suomennettuja osia heikompi esitys. Kolmannesta osasta, siis ensimmäisestä suomennetusta, selviää hyvin olennaisten henkilöiden kuviot.
Kiva kuulla, että sarjassa kannattaa edetä nimenomaan seuraaviin osiin. Ruotsissa uusin Skamvrå on keikkunut myyntitilastojen kärjessä heti ilmestyttyään toukokuussa.
Siis Auschwitzin. ..
Varsin mielenkiintoinen uusi kirjatuttavuus minulle tämä, eipä ennen ole sattunut vastaan tulemaankaan. Voisin harkita lukevanikin, nuo kirjan kannetkin viehättää jotenkin erityisesti, mikä dekkareiden kohtalla on yleensä melko harvinaista!
Kyllä, kannet ovat minunkin mielestäni erittäin onnistuneet!
Minusta tämä oli aika heikko esitys. Postaus tulossa dekkariviikon perjantaina.
Tässä linkki:
https://tuulevi.wordpress.com/2019/06/14/sofie-sarenbrant-avoimet-ovet/
Ja pari otetta:
… tusinadekkarin olisi minusta hyvin voinut jättää suomeksi julkaisemattakin.
… minä en … välitä sarjan seuraavaa osaa lukea.
Dekkarisarjoja alkaa olla niin paljon, että niihin kaikkiin ei voi, eikä kannatakaan tutustua. Oli kuitenkin mukava lukea kirjoituksesi, ja hienosti olitte taas saaneet itse kirjailijan vieraaksi!
Kaikkea ei voi lukea, mutta Sofien tavattuaan luulenpa lukevani seuraavani tai todennäköisesti kuuntelevani.
Tämä on minulle aivan uusi nimi vaikka asun itse täällä Tukholmassa, miten olen voinut missata… Toisaalta luen aika vähän nykydekkareita, varsinkaan ruotsalaisia koska ne ovat raaistuneet aika tavalla. Eikä ole mukava kulkea näillä seuduilla, jos niihin liittää mielessään raakoja murhia eri dekkareista :) Mutta tämän arviosi perusteella voisin tarttuakin Sarenbrantin tuotantoon, joskus iskee kuitenkin aina halu lukea kunnon dekkari!
Jospa lukisit Viveca Steniä, niin tapahtumat olisivat ainakin suurelta osin kahden tunnin laivamatkan päässä Tukholmasta. Sofien tarina sen sijaan kertoo kadun tarkkuudella Tukholmasta.
Sten on myös parempi kuin Sarenbrant.
Ruotsalaisia dekkaristeja pukkaa kirjamarkkinoilla sellaista vauhtia, ettei meinaa perässä pysyä… tässä tuli kyllä kiinnostavia lukuvinkkejä, sillä nykyään tykkään eniten sellaisista cozy crime -tyylisistä dekkareista, joissa ei ole liikaa mitään raakuuksia ja ihmissuhdejuttujakin mahtuu mukaan. Nämä kirjat saattaisivat hyvin osua makuuni. Kiitos vinkeistä!
Nyt tulee todella ulkokirjallinen kommentti, mutta kylläpä kirjailijan ulkoinen hajotus näyttää hauskalla tavalla upealta! Nuo kukka-aurinkolasit, rimpsumekot ja huimat korkkarit. Mielenkiintoni kirjoihin heräsi saman tien, sillä tuolla tavalla pukeutuva kirjailija ei kaiketi voi kirjoittaa tylsästi tai mitäänsanomattomasti? Noin yleisisti ottaen olen viime vuosina lukenut ruotsalaisia dekkareita verraten vähän: tuntuu, että olen saanut niistä yliannostuksen, mutta näitä voisin harkita…
Tunsin itseni todella maalaiseksi Sofien rinnalla! Hän oli kyllä erittäin upea ilmestys, mutta paljastettakoon, että hän otti korkkarit heti lavalta laskeuduttuaan pois ja vaihtoi mataliin tossuihin. Mutta tuo puku, hiukset ja huikeat aurinkolasit! Brändäys on dekkarigenressä MUST!
Minäkin ehdin jo pohtia, miksi suomentaminen aloitettiin kolmannesta kirjasta, mutta vastaus tulikin jo tuossa aiemmissa kommenteissa. Kirjailijasta en ollutkaan aiemmin kuullut, joten kiinnostavaa oli lukea hänestä ja kirjoistaan, vaikka ei ihan syntynyt tunnetta että pitäisi itsekin tarttua kirjoihinsa. Vaan eihän sitä koskaan tiedä. Ruotsista tuntuu putkahtelevan melkoisesti dekkareita, joita käännetään useille kielille.
Kuulostaa todella kiinnostavalta! Pidän todella paljon dekkareista, mutta uusien sarjojen löytäminen tuntuu hankalalta. Tai no totta puhuakseni en ole kauheasti jaksanut nähdä vaivaa uusien kiinnostavien dekkareiden löytämiseksi, kun lukujono on muutenkin jo niin ruuhkainen. Nämä kirjat lisäsin kuitenkin nyt kuuntelulistaan, joten enköhän pääse niiden pariin piakkoin, kunhan olen ensin kuunnellut Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinat -sarjan loppuun.
Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta, joka oli ilo lukea, vaikka en itse todellakaan dekkari-ihmisiä olekaan.
Tapaaminen kirjailijan kanssa ja kuvat tuovat oman ihanan mielenkiintonsa tekstiin. Pidän erityisesti kirjailijan varpaista otetusta kuvasta ja siihen liittyvästä kuvatekstistä!:)
Minä olen heikkohermoisena vältellyt viimeiseen asti dekkarigenreä. Joskus teininä tykkäsin jonkin verran niitä lukea, mutta olen sittemmin jotenkin tullut niin herkäksi kaikelle pelottavalla, jännittävälle ja raa’alle, että olen päätynyt välttelemään dekkareita ja jännityskirjoja. Joskus ajattelen, että olisi kiva koittaa, jos löytäisi jotakin kesymmänpuoleisia dekkareita, varsinkin jotain vanhoja ja klassisia, kuten Sherlock.
Nappiin meni luonnehdintasi loppuratkaisusta ja tämä taisi olla tässä. Viveca Stenin kakkonen lähtee hakuun ????
Minä olen nyt lukenut kaikki yhdeksän Sandhamnin murhaa. Kyllä niistäkin suosikit löytyivät, mutta kaikki ovat tyylikkäitä ja ilman muuta aina haluaa hypätä seuraavaan osaan!