Danny – musikaali Ison D:n pitkästä urasta

Heikki Paavilaisen vuodesta 2013 johtama Suomen Kesäteatteri on vakiinnuttanut paikkansa Suomen kesässä. Minä löysin teatterin vasta kesällä 2018, kun Valkeakosken Apianniemessä esitettiin musikaalia Rakkaudella merkitty Jari Sillanpään elämästä, ja Sappeella katseltiin Topi Sorsakosken seikkailuja otsikolla On kesäyö.

Vuosi sitten lähdin minulle uuteen teatteriin ilman erityisiä toiveita. Tällä kertaa olin jopa hieman huolissani, vastaako Heikki Paavilaisen käsikirjoittama ja ohjaama musikaali Danny suuriin odotuksiini. Ja miten turhaan huolestuin! Jo avausbiisi Maantieltä taloon heitti minut heti vuoteen 1972, kun Hannelen kanssa notkuttiin liki päivittäin Messuhallin viereisessä levykaupassa, ja samanlainen tunnelmointini jatkui koko illan. Musiikki iski siis suoraan tunteeseen, kuten varmaan niin monilla jotka ovat kasvaneet Dannyn ja hänen aikalaistensa sävelten tahtiin.

Musikaalissa kuullaan East Virginiasta alkaen hieno kokoelma Dannyn hittejä, jotka nyt ovat jo ikivihreitä. Mukana on myös Amarillo, joka tuo ainakin minulle lempeänymmärtävän hymyn huulille. Mitä sinä tuumaat näistä riveistä?

Tie mulle näytä Amarilloon
sinne kuulun kuin puolukat hilloon”

Hätkähdin myös hieman Tommy Tabermannin rivien laittamisesta Dannyn isoisän, Algot Niskan suuhun. Toisaalta, ovathan nuo säkeet syöpyneet jo niin syvälle muistiimme, että ovat ehkä jo muuttuneet kansallisomaisuudeksi?

Tulla lujaksi pysyä pehmeänä, siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle.”

Lainaus on senkin vuoksi hyvin perusteltu, että oikean elämän Danny näyttää tuota polkua kulkeneen. Erityisesti uran alkuvaiheissa, ja myöhemminkin D-Tuotantoa perustaessaan, kasvattaessaan ja johtaessaan Danny on tarvinnut lujuutta. Samalla hän on onnistunut säilyttämään julkisen kuvansa sympaattisena kasvaen suomalaisen iskelmän Grand Old Maniksi.

Ja mitä olisi tarina muusikosta ilman muusikon naisia? Äiti on pienelle Ilkalle tärkeä, Katri Helenakin vilahtaa Puhelinlangoilla (Erika Vikmanin hieno veto), pitkä avioliitto Liisa Lipsasen (Ushma Karnani) kanssa ja syvä ystävyys Armi Aavikon (Susanna Laine) kanssa. Kaikki suhteet käsitellään hienosti, riittävän napakasti ja kuitenkin niin ettei katsojan tarvitsee kiusaantua.

Paavilaisen pumppu onnistuu siis taas hienosti. Käsikirjoitus ja ohjauksen rytmi toimivat hienosti, ja esiintyjäjoukko on monipuolisen taitava. Ryhmä on tasaisen hyvä, yhden haluan kuitenkin mainita erikseen. Lauri Mikkola loisti jo Helsingin kaupunginteatterin Kinky Bootsissa, ja hän tekee hienon suorituksen nuoren Dannyn roolissa. Ilkka Koivulan vanhemmassa Dannyssä välittyy lämpimästi elämänkokemuksen tuoma varmuus ja rauhallisuus.

Musiikki on lahja, todetaan viimeisten tahtien saatteeksi. Sitä se on varmasti tekijöille, mutta myös meille jotka emme itse sitä tuota. Musiikki kiinnittää muistot voimakkaasti. Parhaimillaan se palauttaa mieleen kuvia ja tunnelmia, joista saa sekä hetken iloa että aineksia oman elämänkaaren tarkasteluun.

Jo mainittujen lisäksi näyttämöllä useissa rooleissa maanmainio Harri Penttilä, taitavat tanssijat Ronja Alatalo, Ansku Bergström, Janne Talasma sekä Osku Perkiö, joka vuorottelee lapsi-Ilkan roolissa Vilho Eräveden kanssa.

Suomen Kesäteatterin Danny – musikaali Valkeakosken Apianniemessä 10.8.2019 saakka.

Lue myös muita teatteriarvioitamme täältä.