Lena Andersson: Svean poika – perhe kansankodissa

Lena Andersson on mm. meidän Finlandia-palkintoamme vastaavan August-palkinnon romaanistaan Omavaltaista menettelyä (lue juttumme Lillanin teatteriesityksestä täältä) saanut ruotsalainen kirjailija ja journalisti, jonka terävään kynään lukupiirimme on ihastunut jo aiemmin. Yhdessä luimme romaanin Vailla henkilökohtaista vastuuta. Naistenviikon lukukirjaa hakiessani hyllystä löytyi keväällä 2018 koukuttavasta Tukholman Söderbokhandelnista ostamani Sveas son, joka on ilmestynyt myös suomeksi nimellä Svean poika.

Philip Teir haastatteli Lena Anderssonia Helsingissä keväällä 2018.

Näin Lena Andersson itse kuvaa lähtökohtiaan Svean pojan kirjoittamiselle: 

”Halusin kirjoittaa kirjan sellaisesta ihmisestä, jonka ansiosta kansankoti oli mahdollinen, ihmisestä joka ruumiillisti kansankodin, uskoi siihen, otti siitä vastuuta ja puolusti sen suoraviivaisuutta ja yhdenmukaisuutta, koska ne nostivat ihmisen pimeydestään – yksilöstä, joka ilmensi kansankotia osallistumatta politiikkaan.”

Ragnar Johansson on sitä sukupolvea, jonka mielestä hänen kahvinsa ei kuulu veronmaksajan maksettavaksi. Hän uskoo valtioon ja siihen, että valtio tietää yksilöä paremmin mikä on tälle parasta. Hän uskoo tieteeseen ja pitää pussiruokia kehityksen huippuna, onhan niissä ravintoaineet tasapainotettu parhaalla mahdollisella tavalla. Hän ei usko kotiruokaan tai mummon mansikkahilloon, sillä itse tekeminen vie, liki varastaa työpaikkoja tarvitsevilta ja veroäyrejä kruunulta.

Andersson kuvaa kansankodin – me taidamme kutsua omaamme hyvinvointivaltioksi – syntyä ja kehityskaarta yhden perheen tarinan kautta. Yhtymäkohtia Suomeen on, jos kohta erojakin. Kun isoäiti Svea muistelee sodan tuhoavaa vaikutusta, hän puhuu ensimmäisestä maailmansodasta. Toinen maailmansota ei koskettanut tätä perhettä edes maininnan vertaa. 

Lena Andersson on selkeästi kirjoittanut tarinaan oman elämänsä aineksia, onhan hänen veistonopettajaisänsä toinen nimi Ragnar, ja hän itse on harrastanut kilpahiihtoa. Nämä faktat löysin vasta kirjan luettuani. Lukiessa ei autofiktio tullut mieleenikään, niin yleispätevä ja varmasti myös valtioiden rajat ylittävä tämä tarina on.

Vain Ruotsissa on ruotsalaisia karviaismarjoja!”

Tämä Elisabetin huudahdus jää kummallisuudessaan mieleeni pyörimään. Ruotsiksi se on vielä jotenkin iskevämpi ”Endast Sverige svenska krusbär har!”, eikä jätä minua rauhaan. Niinpä kysyn Facebookin riikinruotsalaisessa kirjallisuusryhmässä, onko karviaisella jokin erityinen paikka ruotsalaisten sydämissä. Käy ilmi, että kyseessä on viittaus 1800-luvulla vaikuttaneeseen kirjailija Carl Jonas Love Almqvistiin (1793-1866), joka oli maanpaossa haikaillut ikävissään karviaisten perään. Wikipedia tietää kertoa, että sekä Johan Ludvig että Fredrika Runeberg saivat vaikutteita Almqvistin romanttisesta sanataiteesta.

Facebook-keskustelusta selviää vielä, että alkuperäinen lausahdus alkaa sanalla ”blott”, ja Lena Andersson on tainnut muokata sen paremmin Elisabetin suuhun sopivaan muotoon. Enpä olisi arvannut millaisille poluille pienenä pitämäni kysymys minut johdattaa. Lisäksi sain kirjavinkkejä, joiden kautta voisin tutustua ruotsalaisuuteen perusteellisemmin. Ei ihme, että kirjan loppuun lukeminen tuntuu joskus kovin aikaa vievältä!

Karviaisten Ruotsia ja sen ainutlaatuista ylivertaisuutta kansankuntien joukossa julistava sanoma olisi kadonnut matkalla minulle, jos en olisi sitä ryhtynyt selvittämään. Lena Andersson on kirjoittanut Svean poikaan suoremminkin ilmaistuja käsityksiään kansankodin valoista ja varjoista. Hän onnistuu tekemään tämän kepeästi, kuin sivulauseessa ohimennen mainiten. Näin kertomus säilyy ilmavana, ja lukija voi poimia siitä yhteiskunnallista sanomaa juuri sen verran kuin itse pitää kiinnostavana. –

Oma huomioni kiinnittyy perhetarinan läpi yhteiskunnan kehitykseen kautta vuosikymmenten. Kansankodin rakentaminen on varmasti ollut oikeansuuntainen valinta. Onko kuitenkin voinut käydä niin, että kun periaatteet on sementoitu, ei muuttuvaan maailmaan ole pystytty reagoimaan? Osin muutosta ei ehkä edes ole haluttu nähdä? Lena Andersson kuvaa tarkkanäköisesti, miten eri tavoin kansankoti näyttäytyy isoäiti Svealle, poika Ragnarille ja pojantytär Elsan sukupolvelle.

Aika kulkee, yhteiskunta muuttuu, lapset lopettavat aktiiviurheilun, ja Ragnar on liukumassa vieraaseen ympäristöön, vaikka hän on se joka tiukimmin pysyy paikallaan.

Tuhayhdeksänsataaluku oli jo pitkällä, yksi aikakausi oli kuolemaisillaan. Asiat eivät olleet enää entisellään. Ragnar Johansson tajusi, että hänen yhteiskuntansa, ahkeruudelle ja ajattelukyvylle rakennettu, oli lakannut uskomasta itseensä.
Hän ei ollut enää yhtä aikansa kanssa.
Hän ei vähääkään kunnioittanut ajatusta, että ”jokainen sai tehdä miten itse halusi”, kun todistetusti oli olemassa parempiakin tapoja.”

Silloinkin, kun Ragnar jo kypsässä aikuisessa iässä järjestää elämänsä uuteen uskoon, hän tulkitsee tapahtumia kuin ne olisivat jonkin ulkopuolisen voiman vastaansanomattomassa komennossa eikä hän itse tekisi valintoja. Lena Andersson kuvaa tarkasti ja oivaltavasti yksilön suhdetta yhteiskuntaan, perheeseen ja muuhun lähiympäristöön.

Tähtiä tälle kirkkaasti kirjoitetulle ja merkityskerroksensa vähitellen paljastavalle romaanille neljä ja puoli.
⭐️⭐️⭐️⭐️🌜

Nautin Svean pojasta multimediaalisesti: BookBeatin äänikirjan lisäksi käytössä oma ruotsinkielinen ja Helmetin suomenkielinen painettu kirja.

  • Lena Andersson: Svean poika
  • Kustantaja Siltala
  • Suomentaja Sanna Manninen
  • Ilmestymisvuosi suomeksi 2018
  • Alkuteos: Sveas son (2018)
  • Genre: Suomennettu kaunokirjallisuus
  • ISBN 978-952-234-533-2

Tämä juttu on osa Kirsin Book Clubin vuoden 2019 naistenviikon juttusarjaa, joilla onnittelemme nimpparisankareita. Lue myös aiemmat juttumme 18.7. Lucinda Riley: Seitsemän sisarta -sarja, 19.7. Sara Stridsberg: Unelmien tiedekunta, 20.7. Fredrik Backman: Britt-Marie kävi täällä 21.7. Sinikka ja Tiina Nopola: Siskossyndrooma

Kommentit
  1. Kirsi Ranin Kirsi Ranin
    • Minna
    • Minna

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.