Sally Rooney: Keskusteluja ystävien kesken – on päätettävä, ketä rakastamme
Sally Rooneyn Keskusteluja ystävien kesken tuntuu niin todelta, että häkellyttävällä tavalla melkein unohdan lukevani romaania. Tarina imee mukaansa, vaikka kirjan kuvaama elämä ja henkilöiden kipuilut ovat kaukana omistani.
Päähenkilö Frances on 21-vuotias dublinilainen kirjallisuuden opiskelija. Hänen saman ikäinen ystävänsä ja entinen rakastettunsa Bobbi on hänkin opiskelija, ja yhdessä nuoret naiset (tekisi niin mieleni kirjoittaa tytöt) esiintyvät lavarunotapahtumissa lukien Francesin runoja. Tällaisesta lavarunotapahtumasta heidät bongaa valokuvaaja ja kirjailija Melissa, joka haluaa tehdä heistä jutun kirjallisuuslehteen. Melissa edustaa yhdessä aviomiehensä Nickin kanssa kirjassa vanhempaa ikäluokkaa, hekin tosin ovat vasta kolmekymppisiä. Nick, komea näyttelijä, jonka tähti on kuitenkin jo laskussa, on 32 ja Melissa muutaman vuoden miestään vanhempi.
Näiden neljän henkilön välille kehittyy suhteiden verkosto, jonka vaiheita ja taustoja seurataan Francesin näkökulmasta. Dialogia on paljon, tietenkin, kun kirjan nimikin lupaa keskusteluja. Toden tuntua vahvistavat tälle hetkelle merkitykselliset tekstilajit, tekstiviestit ja sähköpostiviestit.
Nick: ootsä vielä siellä?
minä: joo
Nick: ai
Nick: sua ei sit kai huvita jutella
Nick: ei se haittaa, mun pitäiskin mennä nukkumaan.
Lakoonista, pelkistettyä, lyhyttä – Rooneyn teksti ei konstaile, se sujuu ja on todellista.
Ehkä tätä ei tapahdu.
Frances kokee kipua aivan konkreettisestikin, mutta kipuilee myös ratkaisujensa kanssa. Hän on epävarma itsestään, tulevaisuudestaan, ystävyydestään Bobbiin, joka on monessa suhteessa Francesia, ainakin tämän mielestä, sosiaalisesti kyvykkäämpi, kauniimpi, varmempi itsestään. Kirjoittaminen on se Francesin alue, jolla hän on Bobbia parempi ja jonka hän kokee omakseen.
Salainen suhde komeaan Nickiin on Francesille sekä vahvistava että ahdistava kokemus. Suhde aaltoilee, eikä kumpikaan tunnu tietävän, mitä oikeastaan haluaa. Tässä taas yksi kirjan alue, jonka mielessäni kuittaan: todentuntuista.
Frances ja Bobbi ovat olleet parhaat ystävät koulusta alkaen ja rakastavaisetkin jossakin vaiheessa. Frances sekä ihailee että pelkää teräväkielistä ja -näköistä ystavätärtään eikä kerro tälle ongelmistaan. Hän piilottaa Bobbilta herkkyytensä ja haavoittuvaisuutensa. Nickille hän sen sijaan uskaltaa uskoutua mm. isänsä alkoholismista.
Sain muistutuksen hänen [Bobin] hurjuudestaan, taipumuksistaan tunkeutua sisälle asioihin ja murtaa ne auki, ja pelkäsin häntä, enkä suinkaan ensimmäistä kertaa. Hän halusi paljastaa yksityiset tuntemukseni, muuttaa ne salaisuudesta joksikin muuksi, pilaksi tai leikiksi.
Kirjassa nousevat vahvasti esiin luokkaerot, ja Rooneylle onkin haettu verrokkeja Jane Austenista asti. Frances tulee työväenluokkaisesta taustasta, Bobbin vanhemmat taas ovat hyvin toimeentulevia eikä Bobbin tarvitse huolehtia omasta toimeentulostaan. Ei Melissalla ja Nickilläkään ole rahasta pulaa.
Taiturimaisesti Rooney kuvaa henkilöiden mielenliikkeitä, tunteita ja tuntemuksia, eniten tietysti Francesin, mutta myös Nickistä ja Bobbista muodostaa tekstien ja keskustelujen kautta kokonainen henkilö. Sen, mikä jää tekstin taakse piiloon, lukijana täydennän mielessäni. Rooneyn henkilöillä on kirjassa kasvot, minun kuvittelemani. Taas merkintä: todentuntuista.
Mitään ennalta selviä ratkaisuja Rooneyn kirja ei tarjoile. Siinäkin kirja toteuttaa todellisuudesta tuttuja ratkaisuja, tai kuten kirjan Frank O’Haralta lainattu motto asian toteaa:
Vaikeina aikoina meidän kaikkien on päätettävä uudestaan ja uudestaan, ketä rakastamme.
Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille nuorille naisille, mutta niin kuin tekstistäni ilmenee, Keskusteluja ystävien kesken -kirjalla ei ole ikärajaa. Hyvin kirja sopii kaiken ikäisille, ja erinomaisesti lahjakirjaksi tämän päivän nimipäiväsankareille Olgalle tai Oilille.
Luin kirjan kirjana, mutta kuuntelin sen myös äänikirjana. Olin ajatellut vain testata, miten teksti toimii kuunneltuna, mutta Keskusteluja ystävien kesken sopii niin hyvin äänikirjaksi, että kuuntelinkin sen kokonaan pitkällä automatkalla.
Keskusteluja ystävien kesken on vuonna 1991 syntyneen Sally Rooneyn esikoisteos, joka julkaistiin Irlannissa vuonna 2017. Sen oikeudet myytiin välittömästi useaan maahan. Nyt käännösoikeudet on myyty 23 maahan. Sally Rooney on opiskellut Dublinissa Trinity Collagessa ja työskentelee kirjallisuuslehden toimittajana. Hän toinen kirjansa Normal People ilmestyi 2018.
- Sally Rooney: Keskusteluja ystävien kesken.
- Otava 2019 (Otavan kirjasto)
- Alkuteos Conversations with Friends 2017
- Suomentanut Kaijamari Sivill
- Äänikirjan pituus 8 t 45 min
- Äänikirjan lukija Usva Kärnä
- ISBN 978-951-1-33180-3
- Tähtiä ⭐️⭐️⭐️⭐️
Tämä juttu on osa Kirsin Book Clubin vuoden 2019 naistenviikon juttusarjaa, joilla onnittelemme nimpparisankareita. Lue myös aiemmat juttumme 18.7. Lucinda Riley: Seitsemän sisarta -sarja, 19.7. Sara Stridsberg: Unelmien tiedekunta, 20.7. Fredrik Backman: Britt-Marie kävi täällä 21.7. Sinikka ja Tiina Nopola: Siskossyndrooma, 22.7. Lena Andersson: Svean poika.
Sally Rooneyn kirjaan Keskusteluja ystävien kesken perustuva samanniminen tv-sarja, 12 x n. 30 min., on katsottavissa Yle Areenassa. Tässä linkki sarjaan: https://areena.yle.fi/1-65441420.
Luin myös tämän teoksen keväällä, ja vaikka sen aihepiiri ei tuntunut kaikista omaperäisimmältä, se on jäänyt mieleen kummittelemaan suorastaan maagisesti. Itselläni on hyvin samansuuntaisia kokemuksia Dublinista, mutta ei se tuttuus kolahtanut, vaan ehkä kieli ja tyyli. Jäin kieli pitkällä odottamaan uutta kirjaa, ehkä Normal People pian tulee vastaan jossain.
Irlannissa tuotetaan liikaa aivan höttöistä viihdekirjallisuutta. Mulla on oikeastaan ollut vain yksi suosikkikertoja viime aikoina, Anne Enright. Mutta nyt on toinenkin, Sally Rooney.
Hmm, Dublin kyllä kiinnostaa. Uskon, että kirja on taiten kirjoitettu ja kieli lumoavaa, sillä kuten Anu yllä kirjoittaa, ihmissuhdekiemuroita on kirjallisuus (ja maailma) täynnä. Jään miettimään.
Niin, Dublin ei minusta tässä kirjassa ole SE juttu, vaan dialogin kautta hienosti rakentuva ihmissuhekuvio ja Francesin identiteetin etsintä. Irlanti on mukana hienona mausteena.
Minäkin odotan Rooneyn seuraavaa suomeksi. Ehdin jo lainat Norma people -teoksen, mutta kirja piti palauttaa ennen kuin ehdin sen lukea. Suomentaja Kaijamati Sivill kommentoi Facebook-nostoani kertomalla, että kääntää parhaillaan Normal peoplea. Ensi vuonna ilmestyy.
Kiitos kirjan mielenkiintoisesta esittelystä. Rooney on minulle ihan tuntematon kirjailija, mutta toivottavasti ei pitkään, niin kiinnostavalta kirja vaikuttaa. Muutenkin irlantilainen kirjallisuus kiinnostaa, yritinkin löytää uusia irlantilaisia kirjailijatuttavuuksia kun menimme viime kesänä Irlantiin. Tietysti on aina irlantilaiset klassikot, nykykirjallisuudesta tulee mieleen Frank McCourt ja Clin Toibin. Rooney on jo kiva lisä.
Colm Tóibínin kirjoihin minäkin olen ihastunut. Sinun kannattaa tutustua myös Rooney’in.
Olin jo hylännyt tämän ”nuorten naisten kirjana”, mutta jos kerran sopii kaikenikäisille, taidan sittenkin tutustua. Kiitos siis!
Tässä varttuneessa, melkein jo ylikasvaneessa iässä on se hyvä puoli, että nuoruutta voi katsella riittävän etäältä. Kun kirja on hyvä, sitä lukee mielikseen, vaikkei sen nostamat kysymykset olisikaan enää mitenkään ajankohtaisianitselle.
Tämä kuulostaa kevyeltä kirjalta, joka herättää kuitenkin ajatuksia. Sopiva välipala kenties…
Jostakin syystä en luokittelisi kirjaa kevyeksi, mutta helppo lukea (tai kuunnella) se on. Kevyt kirja ei yleensä jätä lukuhetkiä pidempäänjälkeä mutta Keskusteluja ystävien kanssa jättää.
Tämä on minunkin lukulistallani ja luettuani tuon arviosi pidänkin sen siellä. Saattoi jopa nousta pykälän korkeammalle.
Hyvä että vakuutuit siitä, että Keskusteluja kannattaa pitää lukulistalla. Tosin nyt jo alkanut kirjasyksy tuo taas monta uutta listallesi.
No sekin on totta, mutta luen kyllä vielä pari vuotta vanhojakin. Käyn aina välillä läpi niitä vanhempia listojani ja jos joku oikeasti kiinnostava on vielä lukematta laitan kirjastoon varauksen niin tulee luettua :) Sillä myös pikkaisen kapinoi vastaan sitä että kirjan elinikä on niin hurjan lyhyt…
Olenkin nähnyt tästä kirjasta paljon juttua Goodreadsin puolella – monet ov at lukeneet sitä, eli kirja vaikuttaa olevan hyvin suosittu. :) Erityisesti kiinnostuin tässä kirjassa luokkaerojen kuvaamisesta, sillä olen itse parhaillaan tilanteessa, jossa joudun pohtimaan näitä asioita. Irlannissa luokkaerot varmasti ovat vielä räikeämmät kuin Suomessa.
Kyllä, hyvää ”havaintoaineistoa” Irlannnin luokkaeroista, ja samat havainnot sopivat Suomeenkin.