Fotografiska ja muuta uutta Tallinnan päivävierailulla
Olen käynyt Tallinnassa lukuisia kertoja, sekä työ- että huvimatkoilla. Useimmiten päiväretkellä malliin aamulaivalla yli, kiertelyä kaupoissa ja vanhassa kaupungissa, ruokailu kivassa ravintolassa ja iltalaivalla takaisin. Työmatkoilla olen nähnyt vielä rajallisemmin tietyt Tallinnan kulmat.
Kerran olen osallistunut opastetulle Tallinnan kiertoajelulle. Se oli vuonna 1988 ja en poistunut muun ryhmän mukana bussista, sillä nilkkani oli kipsissä. Sen sijaan juttelin odotteluajat bussinkuljettajan kanssa Viron itsenäisyysliikkeestä, mikä tuntui silloin utopistiselta.
Tallinnan läpi olen ajanut niin länteen kuin itäänkin ja etenkin joka vuosi etelään kohti Latviaa. Tämän kesän bongaus oli upouusi Arvo Pärtin musiikkikeskus reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Tallinnassa.
Tallinnan varsinaisista nähtävyyksistä olen tutustunut vain Kumu-taidemuseoon, jossa olen vieraillut pari kertaa ja ihastunut kovasti.
Nyt tyttären syntymäpäivän kunniaksi päätimme lähteä ex tempore tutustumaan kesäkuussa avattuun Fotografiskaan eli Tukholman Fotografiskan ensimmäiseen ulkomaan valloitukseen. Konsepti on sama, laadukasta valokuvataidetta vanhassa teollisuuskiinteistössä. Ei vakiokokoelmaa, vaan vaihtuvia näyttelyitä.
Tallinnan Fotografiska sijaitsee Telliskiven alueella. Otimme rannasta Tallinkin taksin, joka ei yllättäen ollut kesäkuussa avatusta Fotografiskasta kuullutkaan. Hän jätti meidät osoitteen mukaisesti Telliskivi 60 kohdalle, josta kyltti ohjeisti parin sadan metrin päässä sijaitsevaan museoon. Taksi maksoi 8,50 €.
Ihastuin ympäristöön välittömästi ja hämmästelin, miten en ollut aiemmin käynyt luovuutta ja yritteliäisyyttä ilmentävillä Telliskiven kulmilla, jossa vaikutti tapahtuvan jotain kiinnostavaa, minne päänsä käänsikään. Pienessä puistikossa aasialaisryhmä keinui verkkokeinuissa, pelmeniauto avasi myyntipistettään ja Fotografiskan naapurissa mainostettiin valokuvaaja Robert Doisneaun näyttelyä.
Fotografiska vakuutti jo ulkoapäin. Vanha punatiilitalo on tyylikkäästi uudistettu. Isot nimikirjaimet katolla, kaarevat lasisisäänkäynnit aukion puolella. Rakennuksen katolla, kuudennessa kerroksessa on kruununa ravintola, jota kiertää laaja terassi.
Sisääntulokerroksessa on Fotografiskan myymälä, lipunmyynti ja kahvila, kaikki yhtä avaraa, korkeaa tilaa. Pääsylippu aikuisilta oli 14 € ja opiskelijalta 10 €. Lippu oli voimassa koko päivän eli olisimme voineet tulla vaikkapa illalla tai yöllä uudelleen, sillä Fotografiska on avoinna ke-la klo 09 – 01 (yöllä), su-ti klo 09 – 23.
Fotografiskan ensimmäisenä vetonaulana on brittiläisen Jimmy Nelsonin alkuperäiskansoja kuvaava, värikylläinen näyttely. Näyttelytilat ovat toisessa ja kolmannessa kerroksessa ja Nelsonin Homage to Humanity on saanut koko toisen kerroksen.
Näyttelyn aulassa kehotetaan lataamaan äppi, jonka avulla voi katsella lisämateriaalia liittyen Nelsonin kuviin. Heti kokeilemaan, mutta puhelin ei voi ladata äppiä ilman wi-fiä. Niinpä lähden takaisin alas kysymään neuvoa. Lipunmyynnissä annetaan tunnukset ja saan sovelluksen toimimaan. Jo ensimmäisen kuvan kohdalla kuitenkin luovutan, sillä minulla ei ollut kuulokkeita mukana, enkä voi muita häiritsemättä kuunnella äppin videoita. Ja kaikki toimii todella hitaasti.
Nelsonin kuvat ovat upeita. Taustalla fantastisia maisemia, mutta aina keskiössä alkuperäiskansojen ihmisiä katsomassa suoraan kameraan. Kasvot ja kehot koristeltuina, kukkia, sulkia, luita, turkiksia, aseita.
Kehittyvissä maissa asuneena jään pohtimaan Nelsonin ja näiden ihmisten yhteistyötä. Kuvat ovat niin siloiteltuja, että kuvaavatko ne alkuperäiskansojen elämää vai valkoisen miehen linssin kautta niitä eksoottisia juhlavarustuksia, joita haluamme nähdä.
Esittelytekstissä Jimmy Nelson vakuuttaa, että on saanut kuvattavien ihmisten luottamuksen ja kuvat ovat syntyneet yhteistyössä. He ovat halunneet sonnustautua parhaimpiinsa.
”It also feels right that he (Jimmy Nelson) depicts his models that way, with pride and dignity. If it seems as though the images are getting too close, he suggests that we see them as mirrors. That way we will see ourselves, and we all want to be portrayed with respect,” Tallinnan Fotografiskan rahoittaja, invepstointipankkiiri Rain Tamm toteaa museon nettisivuilla.
Jimmy Nelsonin näyttelyn kuvien ja videoiden jälkeen siirryimme aivan toisenlaiseen maailmaan, suomalaisen Pentti Sammallahden Kaukainen maa -näyttelyyn museon kolmanteen kerrokseen.
Pentti Sammallahti on kuvannut yli 50 vuoden ajan. Näyttelyssä on hänen upeita luontokuviaan, mutta myös muutamia kuvia Tallinnasta vuodelta 1981 eli Neuvostoliiton ajalta.
Kun siirtyy runsaasta väristä mustavalkoiseen maailmaan, seinänkokoisista töistä pieniin kuviin, pitää katsojana pysähtyä ja säätää omaa fokustaan. Pysähtyminen palkitaan, mutta melkeinpä suosittelen aloittamaan kolmannesta kerroksesta ja jättämään Nelsonin näyttelyn viimeiseksi.
Kolmannessa kerroksessa on myös norjalaisen Anja Niemen näyttely, jossa kuvataan naisia vahvasti elokuvallisissa tilanteissa. Usein kuvissa on kaksi naista kuin saman naisen kaksi puolta, kumpaa olet, kumpana sinut nähdään.
Kolmannessa kerroksessa oli vielä kolmaskin näyttely, virolaisen Anna-Stina Treumundin Lilli, Reed, Frieda, Sabine, Eha, Malle, Alfred, Rein ja Mari. Treumund on kuvannut virolaisia aktivistinaisia, mutta koska matkamme oli ex tempore ja en ollut tehnyt taustatöitä, meni tämä osa aivan läpikävelynä. Niin käy usein, kun anti on runsasta, on vain rajallinen määrä, johon voi kunnolla perehtyä. Älä tee samoin, vaan pysähdy myös 34-vuotiaana kuolleen Treumundin valokuvien ja tarinan äärelle.
Museon kuudennessa kerroksessa on hienostunut ravintola, joka oli juuri avaamassa oviaan lounasta varten. Menun taustalla on tunnettu kokki Peeter Pihel. Me päätimme tällä kertaa kuitenkin lähteä tutkailemaan museon ympäristöä.
Olimme saaneet suosituksen Sesoon-ravintolasta. Onneksi havaitsimme ajoissa, että ravintola oli juuri muuttanut uusiin tiloihin ja aivan sattumalta huomasimme kyltin tien vieressä
Sisäpihalle päästessämme olimme varmoja, että olimme väärässä paikassa, mutta reippaasti menimme ovesta sisään pieneen ravintolaan, jossa oli paikallisia asiakkaita melkein joka pöydässä.
Synttärisankari valitsi mustekala-annoksen. Sain maistaa ja täytyy todeta, että se oli parasta mustekalaa aikoihin, kumimaisuus oli kaukana! Minä valitsin Sesoonin päivän lounaan, joka piti sisällään gazpacho-keiton, haukicurryn ja jälkkärinä rommipallon. Valtaisat, herkulliset annokset ja koko lounas maksoi reilun 7 €. Saman verran kuin yksi synttäri-cocktail, joka oli talon omasta raparperimehusta, mintusta ja kuohuviinistä tehty raikas drinksu.
Lounaan jälkeen hieman shoppailua esimerkiksi Kotzebue 33 sijaitsevassa Tali Concept Storessa. Myymälässä on paikallista designia. Kun kysyin erään T-paidan ominaisuuksia, myyjä totesi, että se on laatua ja tehty Eestissä! Merkki oli Kuul ja tarkoitti kuulemma coolia.
Palasimme keskustaan tapaamaan Millan tallinnalaista ystävää, joka vei meidät juhlapäivän kunniaksi kakkukahveille ostoskeskus Solariksen yläkertaan Kohviik Kometiin.
Päivä kruunaantui mielenkiintoisiin keskusteluihin nuorten naisten kanssa. Maisemat olivat upeat ja kakut herkullisia ja, hmn, täyttäviä.
Vielä viimeiseksi Mia tilasi meille taksin Bolt-sovelluksella. Taksi maksoi uskomattomat 2,70 € Solariksesta Tallinkin D-terminaaliin.
Kiitos Tallinna, tarjosit jälleen uusia elämyksiä!
P.S. Lue myös juttu kulttuurireissustamme Tarttoon KLIK.
Nyt tuli kiire päästä Tallinnaan ja nähdä nämä Fotografiskan ensimmäiset näyttelyt. Siellä on mukana myös näkymä omalta kotikadulta, Pentti Sammallahden ikuistamana.
Kyllä sinne on mentävä, sillä Pentti Sammallahden teoksia on paljon esillä, vaikka en osannutkaan kotikatuasi bongata.
Juhannuksen jälkeisellä viikolla käytiin Tallinnassa ja tietysti Fotografiskassa. Pentti Sammallahden valokuvat oli elämys nähdä. Fotografiska rakennus on todella onnistunut . Siellä tulee käytyä kyllä vastaisuudessakin.
Lähden huomenna toisen tyttäreni kanssa Tallinnaan ja Fotografiska on taas listalla. Aivan varmasti muutakin, ehkäpä Monet 2 Klimt.