Katja Kärki: Jumalan huone – naisten syntejä ja kallista sovintoverta

Tervetuloa tutustumaan kolmeen kiinnostavaan naiseen! He ovat kaikki syntyneet Pohjois-Karjalassa ja sukua toisilleen. Vanhin on Aili, syntynyt vuonna 1922, keskimmäinen Maria, Ailin sisarentytär, syntynyt vuonna 1960 ja nuorimmainen Elsa, joka puolestaan on Marian sisarentytär ja syntynyt vuonna 1985.

Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Naisia yhdistää sukulaisuuden lisäksi tiukka yhteys lestadiolaisseurakuntaan. Joka sunnuntai kokoonnutaan lapsikatraiden kanssa kuuntelemaan maallikkosaarnaajia, juomaan kahvia ja syömään pullaa. Tarvitseeko mainita, että kaikki saarnaajat ovat miehiä. Tässä seurakunnassa naiset vaietkoon.

Elsa, elä unoha vanhempien opetuksia ja Jumallaa. Mualima viepi niin heleposti mukannaan nuoren ihmisen”, saarnaaja tietää.

Mutta Jumalan huone -kirjan päähenkilönaiset eivät vaikene. Kukin heistä etsii omaa polkuaan, he haluavat määrittää itse itsensä. Aili on vahvassa uskossa, Maria hakee irtiottoa seurakunnan ahtaasta näkemyksestä ja Elsa kohottaa keskisormensa koko uskonnolle.

Suomalainen Kirjakauppa, Aleksi 15, Helsinki ja Taiteiden yön haastattelussa Katja Kärki ja Kirsi Ranin.

Haastattelin esikoiskirjailija, äidinkielen opettaja Katja Kärkeä Taiteiden yössä Helsingissä 15.8.2019. Hän kertoi, että Jumalan huoneen tarinat ovat kummunneet hänen omista kokemuksistaan sekä perheyhteisön kertomuksista.

Katja Kärki työskentelee äidinkielenopettajana Rovaniemellä. Jumalan huone on hänen esikoisromaaninsa. Kuva otettu Aleksi 15 rappukäytävässä.

Katja lähti ensimmäiseksi kirjoittamaan Elsaa, joka Katjan tavoin muutti Nurmeksesta opiskelemaan Jyväskylään. Rakkaimmaksi hahmoksi Katjalle muodostui kirjan Aili, Aili-mummu, joka toi mieleen hänen oman mummunsa.

Ali häärää tuvassa omana lämpimänä ja isona itsenään, hyräillen ja puuskahdellen. Lakaisee tuhkat uunin edestä, pyyhkii keittiön vahakankaan ja asettelee päiväkahviastiat valmiiksi. Istahtaa puhelinpöydän viereen, ottaa neuleensa ja puikot kilisevät, Ailin kädet tekevät töitä lakkaamatta, vaikka ajatukset ovat selvästi muualla.

Nämä naiset ovat ahkeria ja riuskoja työihmisiä. Siinä hoituu niin lehmät kuin siskon lapsetkin. Katja Kärki kuvaa heidän arkeaan tavattoman kiehtovasti. Kieli on runsasta, verevää ja elämänmakuista. Naisista rakentuu erinomaisen kokonainen kuva. He ovat huivit päässä seurakunnan kahvinkeittäjiä, mutta myös vahvan eroottisia naisia, joita ei pelkällä saarnalla tyydytetä.

Herään, kun avain kääntyy lukossa ja rumpali kompuroi sisään. Se heittää maiharit eteiseen, laskee keittiön hanasta vettä ja juo. Hyvä että tuli, voin nukkua loppuyön levollisin mielin. Katson kelloa, on aamuyö. Se tulee sänkyyn sipaisee poskesta. Haistan sen sormissa vieraan vitun.

Ailin elämään sota vaikutti vahvasti. Rajan tuntumassa sai olla huolissaan omien miesten selviytymisestä sekä pelätä venäläisten iskuja isännättömiin taloihin. Ne, jotka palasivat sodasta, olivat mieleltään hauraita. Sodan hirveydet siirtyivät perheisiin kohtalokkain seurauksin kuten saamme Jumalan huoneenkin kautta lukea.

Mariaa tekisi lukijana hetkittäin mieli tönäistä eteenpäin, kannustaa tarttumaan maallisiin houkutuksiin. Elsaa puolestaan voisi toppuutella. Elsa kirjaa syntilistan, jota hän suorittaa kohta kohdalta, hänen irtiottonsa seurakunnan otteensa on perusteellinen.

Kyllä sie sydämessäsi tiiät, mikä on oikkein ja mikä väärin. Jeesus on vähä niinku omatunto. Jos ne muumit ei tunnu pahalta, niin ehkä ne ei oo mikkään iso synti”, sanon lopulta.

Minä pidin kirjasta, johon ilman haastattelua en ehkä olisi tarttunut, sillä olin mielestäni lukenut jo riittävän monta suomalaista lahkolaiskuvausta. Mutta Jumalan huone on niin paljon enemmän kuin vain lestadiolaisseurakunnassa elävien naisten alistamisen kertomusta! Mikään inhimmillinen ei ole Ailille, Marialle ja Elsalle vierasta. Heidän tarinoissaan huomaa ajan kuluvan, ulkopuolisen maailman muuttuvan, mutta ihmisen ikävä toisen luo pysyy kuten jatkuva kahvinkeittokin.

Jumala ei anna naiselle sen suuremppaa taakkaa, ku mitä tämä jaksaa kanttaa”, Pirjo sanoo.

Haastattelun lopuksi kysyin Katjalta, onko hän vielä puheväleissä lestadiolaissukulaistensa kanssa. Hän oletti olevansa, mutta mitään kommentteja ei ole Katjan nykyiseen kotikaupunkiin Rovaniemelle Pohjois-Karjalasta kajahtanut.

Bookstagrammaajien inspiraatiopäivässä eläydyin Jumalan huoneen teemaan. Kuvan otti Ulla Lehtinen (@tarinannuppuja)

Suosittelen Jumalan huonetta lämpimästi. Kolmen naisen näkökulmat on rakennettu koukuttavaksi palapeliksi, josta jää vahvasti tunnelma, että minähän tunnen nämä naiset! Suosittelen myös varaamaan pullia pakkaseen, sillä niihin saattaa lukemisen aikana iskeä himo!

Tähtiä annan ⭐️⭐️⭐️⭐️

  • Katja Kärki: Jumalan huone
  • Kustantaja Bazar
  • Ilmestymisvuosi 2019
  • Genre: Kotimainen kaunokirjallisuus
  • ISBN 9789522795953
  • Äänikirjan lukija: Pihla Pohjolainen
  • Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti
Kommentit
  1. Päivi

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *