Dekkarifestivaali 2019 – parhaat palat Paasitornista

Terveisiä Dekkarifestivaalilta!

Max Seeck, Juha ”Hermo” Rautaheimo, Matti Rönkä, Ninni Schulman, David Lagercrantz ja Dekkarifestivaalin suojelija Leena Lehtolainen.

Dekkarifestivaali järjestettiin nyt viidennen kerran, lisääntyneen suosion myötä entistä isommassa salissa eli Paasitornissa, Hakaniemessä. Minä osallistuin ensimmäistä kertaa, sillä luen vain harvakseltaan dekkareita. Päivä oli ohjelman puolesta niin onnistunut, että aivan varmasti osallistun myös ensi vuonna! Ja todennäköisesti luen enemmän dekkareitakin, sillä niin kiinnostavavia tarinoita lavalta kuuli.

Lavalle nousi päivän aikana 23 dekkaristia kertomaan kirjoistaan, työskentelytavoistaan, suomalaisesta rikollisuudesta ja vaikkapa siitä, miten heidän päähenkilönsä eroaisi, jos hän olisikin toista sukupuolta. Kansainvälisen säväyksen toivat viisi ruotsalaista ja yksi norjalainen kirjailija. Toisaalta suomalaisissakin dekkareissa matkataan vieraisiin maihin, esimerkiksi Japaniin (Heikki Valkama), Portugaliin (Anu Patrakka), Italiaan (Leena Lehtolainen, Max Seeck), Jäämerelle (Otto Hyyrynen) ja San Franciscoon (Patricia G. Bertényi).

Kattaus oli runsas. Kuuntelin kaikki keskustelut ja tietämykseni dekkarigenrestä lisääntyi. Sai sen kuvan, että dekkarikirjailijat ovat systemaattista porukkaa, jotka useimmiten alkavat siitä, mikä on rikoksen ratkaisu ja sitten kelaavat tapahtumaketjun ennen sitä. Post-it laput, juonikartat ja excel-taulukot mainittiin työkaluina. Tärkeää on pitää kirjojen sankareista, sillä heidän kauttaan samaistutaan sarjaan.

Tässä kuvakavalkadia perjantain lehdistötilaisuudesta ja lauantain festivaaleilta:
Dekkarifestivaalin sielu, ohjelmajohtaja Outi Mäkinen avasi festivaalin. Hän työskentelee Tammen kustantajana. Hienon ohjelman oli Outi tiimeineen tuottanut.
Stieg Larssonin Millennium-sarjaan kolme jatko-osaa kirjoittanut David Lagercrantz kirjoittaa nyt omiin henkilöhahmoihin perustuvaa dekkaria. Hän myönsi, että häntä houkutti tappaa kaikki juuri ilmestyneessä kuudennessa osassa, Tyttö joka eli kahdesti. Jatko-osia kirjoittaessaan hänen täytyi huomioida Lisbeth Salanderin ja Mikael Blomkvistin taustat, mutta uutena vastavoimana hän toi Lisbethin pahan siskon eli Camillan, jonka Stieg Larsson vain mainitsee. ”Lisbeth on kuin Sherlock, jolla tarvitsee olla ei niin nero apuri, joka on Mikael.” David on maailmantähti, joka on puoliksi suomalainen ja viettää kesänsä suvun huvilla Inkoon Härligössä. Hän kaipasi lisää suomenruotsia käyttöön.
David Lagercrantz on pitkä mies ja hän auliisti nojaa lyhyempien kuvattavien puoleen. Hän saa vielä monen monta kertaa puhua Lisbeth Salanderista, vaikka sarja onkin hänen osaltaan ohitse. Vaikka en olekaan hänen kirjoittamiensa Millenium-jatko-osien lumoissa, silti luen ne uteliaisuuttani. Sen sijaan haluan ylistää hänen monen vuoden takaista Zlatan-kirjaansa, joka todella avasi jalkapallomarkkinoiden maailmaa ummikolle. Lukupiirimme keskusteli Zlatanista useita tunteja!
Ruotsalaiset Cilla ja Rolf Börjlind tietävät, kuinka murhatarina rakennetaan. He ovat työskennelleet yhdessä 25 vuotta, ensin käsikirjoittamalla tv-sarjoa muiden tekstien pohjalta (esim. Martin Beck) ja nyt kirjoittamalla omia dekkareita, joihin Nousuvesi-sarja pohjaa. ”Kirjoissa voi matkustaa ajassa ja paikassa aivan toisin kuin filmillä, jonka ratkaisuja rajoittaa aina raha.” Tom Stilton ja Olivia Rönning -sarjassa on ilmestynyt viisi dekkaria, kuudes tulossa. Haastattelijana dekkaritutkija Paula Arvas.
Miten kirjoittaa dekkari yhdessä? Oikealla Iisalmessa asuvat sosiaalipsykologit Satu Roos ja Kaisa Nummela, taiteilijanimeltään Tomas Gads, kirjoittivat Pirulaisen, joka on saamassa varmuudella kaksi jatko-osaa. Heidän työskentelytapansa on erittäin systemaattinen viikkopalavereineen ja yhteisine kirjoitusalustoineen. Kolme punaista rubiinia -dekkarin kirjoittaneet Antti Marttinen ja Paula Littorin toivat esiin, kuinka tärkeää yhteistyössä on luottamus ja kunnioitus toista kohtaan. Heikki Valkama (vas.) johdatteli keskustelua. Hänen dekkarinsa ammentavat japanilaisesta kulttuurissa, jonka hän tuntee hyvin asuttuaan lapsuutensa Japanissa.
Tässä kaksi mukavanoloista kaveria, joiden kirjoihin en usko tarttuvani, sillä he kirjoittavat KAUHUA. Norjalainen Heine Bakkeid (vas.) kuvaa teoksessaan Meren aaveet Pohjois-Norjan myrskyisiä vesiä ja ihmismielen syvyyksiä. Marko Hautala oli erinomainen haastattelija ja itsekin kirjoittanut esimerkiksi teokset Leväluhta ja Kuokkamummo. Marko sanoi, että hän voi fyysisesti pahoin, kun luki Heinen kuvausta ruumiinavauksesta. Heine naureskeli, että hänen lääkäriveljensä on antanut sisäpiiritietoa.
Paasitorni on arkkitehtonisesti vaikuttava paikka. Dekkarifestivaalin osanottajamäärä oli jälleen kasvanut, nyt paikalla oli noin 450 osallistujaa. Eturivissä, käsi poskella oli Dekkarifestivaalin ohjelmajohtaja, Tammen kustantaja Outi Mäkinen, joka toimi myös tilaisuuden avaajana ja juontajana.
Dekkarifestivaaleilla tapasi myös bloggarikollegoita. Kuvassa vasemmalla Kirsi Hietanen, dekkarispesialisti ja Kirsin kirjanurkka -blogin pitäjä. Keskellä minä, Kirsi Ranin, ja oikealla Piritta Ojaniemi, Kirjarouvan elämää -blogi.
Juttelin hetken erittäin sympaattisen Ninni Schulmanin kanssa. Osoittautui, että hän on ollut Alex Schulmanin veljen kanssa naimisissa eli hänen lapsillaan on verisukulaisia Suomessa. Kysyin, eikö jatkuva rikosten rustaus ole rankkaa, vaikuta omaan mielialaan ja Ninni myönsi joskus miettineensä rakkausromaanin kirjoittamista. Toistaiseksi mennään kuitenkin toimittaja Magdalena Hanssonin matkassa. Magdalenalla on kirjoissa juuri sama työ kuin Ninnillä oli parikymppisenä. Ruotsissa ilmestynyt juuri sarjan kuudes teos, Suomessa ollaan menossa numerossa kolme Vastaa jos kuulet.
Jarkko Sipilä haastatteli Mikko Gustafssonia ja Janne Huuskosta järjestäytyneestä rikollisuudesta Suomessa. Tutkivat journalistit ovat kirjoittaneet Kultainen vasikka -teoksen ja sitä varten haastatelleet niin liivijengiläisiä kuin Keijo Vilhustakin. ”Suomessa on alle 1.000 liivijengiläistä ja täältä on vaikea rekrytoida lisää.” Pöydän telineessä on Juha ”Hermo” Rautaheimon koottuja tositarinoita poliisin väkivaltayksikön eli murharyhmän työstä.
Max Seecin elokuussa ilmestynyt Uskollinen lukija on saanut loistavan alun! Juuri saapui tieto, että kirja ilmestyy Saksassa samalta kustantajalta kuin Dan Brownin kirjat jo vuonna 2020. Ja jatkoa on Jesscan tiimille luvassa.
Jone Nikula veti keskustelun, joka ohjelmassa oli otsikoitu All Male Panel. Hän heitti, että pitäisi olla All Alfa Male Panel, mutta heitto ei tainnut yleisöön upota, joka koostui 90 % naisista. Keskustelussa puhuttiin mm. siitä, kuinka Aarnion tapaus on tuonut suomalaiseen rikoskirjallisuuteen variaatiota, sillä nyt on uskottavaa, että meilläkin on korruptoituneita virkamiehiä. Kirjailijat vasemmalta: Arttu Tuominen (Verivelka), Max Seeck (Uskollinen lukija) ja Petri Karra (Musta valo).
Dekkarifestivaaleilla oli myös spesiaalidrinksuja. Minä valitsin Tomas Gadsin Pirulaisen (Kir Royal) ja kirjailija Otto Hyyrysellä taisi olla Arttu Tuomisen Verivelka. Keskustelimme hetken Oton Murtumispiste-trilleristä, joka sijoittuu Jäämeren tutkimusasemalle. Enemmän jutustelimme Lahdesta, jossa me molemmat olemme viettäneet lapsuutemme ja nuoruutemme.
Minulla oli turvallinen olo Dekkarifestivaalin päätteeksi, kun pääsin Juha ”Hermo” Rautaheimon (Helsingin poliisin entinen väkivaltayksikön eli murharyhmän päällikkö) ja Jarkko Sipilän (dekkarikirjailija ja MTV3:n rikostoimituksen päällikkö) seuraan. 
Rautaheimon uusi kirja on nimeltään Hermo – Murharyhmän mies ja Jaran uusin, jo 19. Takamäki-sarjan dekkari, Uhripeli.
Kommentit
  1. Marika Oksa (@MarikaOksa)

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.