Syksyn upeaa kirjasatoa kuunneltavaksi – Äänikirjavinkkejä #3
Suuret kustantajat julkaisevat jo lähes poikkeuksetta kaikki ilmestyneet kirjat myös äänikirjoina, mutta pienten kustantajien taloudelliset resurssit eivät aina riitä äänikirjojen tuottamiseen. Valinnan varaa on joka tapauksessa paljon. Emme unohda vanhojakaan kirjoja, vaikka tällä kertaa vinkkaamme uusista äänitteistä.
Kirsin Book Clubin ahkerimmat äänikirjojen kuuntelijat ovat valinneet tänä syksynä julkaistuista ja kuuntelemistaan äänikirjoista suosituksia eri genrejen kirjoista. Joukossa on monta syksyn kärkikirjaa. Joistakin on jo kokonainen juttu blogissamme, ja lisää juttuja on luvassa.
Löytyisikö näistä kirjoista sinulle kuunneltavaa vaikka villasukkien neulomista tahdittamaan?
Beata & Malena Ernman, Greta & Svante Thunberg: Sydämen asioita
Greta Thunbergin perheen tarina on erittäin kiinnostava ja tärkeä kirja. Se kertoo suorasukaisesti heidän perheensä erityispiirteistä ja Gretan heräämisestä ympäristötietouteen. Kirja havahduttaa yhteiskunnallisella tasolla, mutta kirpaisee erityisesti, jos kiusaaminen ja autismin kirjo ovat tulleet tutuiksi. Kirjaa käsitellään myös jääkiekkomaalivahti Kevin Lankisen lukupiirissä. Kirjan kuunteli kansainvälisenä ilmastoviikkona Kirsi.
Petina Gappah: Pimeydestä loistaa valo
Tammen Keltainen kirjasto juhlii tänä vuonna 65 vuottaan, ja iloksemme yhä useampi sarjan kirja on julkaistu myös äänikirjana. Keltaisen kirjaston 499. teos on zimbabwelaisen Petina Gappahin Pimeydestä loistaa valo, tarina tohtori Livingstonen ruumissaattueen yhdeksän kuukauden matkasta Afrikan poikki hänen kokkinsa Haliman ja tiukan kristityn, papiksi haluavan Jacob Wainwrightin kertomana. Livingstonesta kyllä opimme koulussa, mutta emme mitään Afrikan omasta historiasta. Nyt on sen vuoro. Tämän poikkeavan matkakertomuksen kuunteli Airi, joka jäi kuunnellessaan kaipaamaan vain nimien ja afrikkalaisten sanojen kirjoitusasua.
Olli Jalonen: Merenpeitto
Viime vuoden Finlandia-voittaja Olli Jalosen Taivaanpallo sai tänä syksynä jatko-osan, ja Merenpeitto on yhtä hienoa kuunneltavaa kuin ensimmäinen osakin. On kiehtovaa kurkistaa teknisestä kehityksestä innostuneen henkilön pään sisäpuolelle, kun on ollut tutkimusyhteisön hallinnon palveluksessa melkein kolme vuosikymmentä. Päähenkilö Angus on riippuvainen Edmond Halleyn perheen hyväntahtoisuudesta melkein 30-vuotiaaksi. Kirjan loppu oli aivan ihana, ja olisi kiva seurata Angusin maailmaa vieläkin pidemmälle, mutta ei taida Jalonen ryhtyä kirjasarjaa kirjoittamaan. Varpu kuunteli Merenpeiton Joonianmerellä.
Pajtim Statovci: Bolla
Pajtim Statovcin Tiranan sydän (englanniksi Crossing) on valittu arvostetun amerikkalaisen kirjallisuuspalkinnon National Book Awardin ehdokkaaksi käännöskirjallisuuden sarjaan. Päivi kuunteli Statovcin uusimman romaanin Bollan äänikirjana ja piti siitä kovasti. ”Hienosti kirjoitettu monipuolinen teos, josta luulen saavani vielä enemmän irti, jos luen sen uudestaan ihan painettuna versiona. Positiivista, että kirjat herättävät tunteita ja keskustelua.”
Päivin viimeinen lause oli kommentti Eijalle, joka kuunteli Bollan elämänsä ensimmäisenä äänikirjana. ”Kirja on niin ahdistava, että en usko, että jaksaisin sitä lukea. Miten voi pitää kirjasta, jonka päähenkilöä inhoaa, tämä kuvaa hyvin minun ajatuksiani. Kirjan lukija onnistuu erinomaisesti tuomaan esiin kirjan päähenkilön suuren ahdistuksen omasta elämästään. ”
Antti Heikkinen: Risainen elämä
Antti Heikkisen vuonna 2014 ilmestynyt Risainen elämä. Juice Leskinen 1950-2006 on viimein ilmestynyt äänikirjana. Heikkinen on tehnyt perusteellista taustatyötä ja kirjoittaa Juicen tarinan luotettavaan tapaansa lämpimäntarkasti. Jarkko Pajusen luenta on miellyttävää, minun makuuni kuitenkin sen verran rauhallista, että suositan kuuntelunopeudeksi 1,2. Paitsi kiinnostava elämäkerta, kirja on Juicen tuotannon kautta myös nostalginen aikamatka omaan nuoruuteeni. Tämän aikamatkan teki Minna.
Max Seeck: Uskollinen lukija
Max Seeckin neljäs trilleri Uskollinen lukija toimii loistavasti äänikirjana. Juoni on supervetävä ja jännittävä. Kuuluisan kirjailijan kirjoittaman noitakirjan rituaalimurhat alkavat toteutua talvisessa Helsingissä, ja niitä selvittää poliisiryhmän vetäjänä Jessica Niemi, jolla on omat salaisuutensa. Kirjan käännösoikeudet on myyty jo useampaan maahan, esimerkiksi Saksaan. Lue lisää blogijutusta KLIK, jonka kirjoitti ja kirjan kuunteli Kirsi.
Elena Ferrante: Amalian rakkaus
Elena Ferranten esikoisteos, nyt uuden tulemisen suomeksi saava Amalian rakkaus on vimmainen kertomus äidin ja tyttären mutkikkaasta suhteesta, jota tytär käy muistoissaan läpi äidin kuoleman jälkeen. Tarinasta löytää Ferranten Napoli-sarjasta tuttuja elementtejä: väkivaltaa, Napolin kujien karua elämää, karkeaa kieltä. Erja Manto lukee tekstin hienosti, vaikka myönnettäköön, että lisäsin tekstin hengästyttävää vimmaisuutta kuuntelemalla kirjan 1.25:n nopeudella. Samaa, aikaisemmin paheksumaansa tapaa Airi on käyttänyt joitakin muitakin äänikirjoja kuunnellessaan.
Listan kirjat ovat jo tulleet tutuiksi Merenpeittoa ja Juicea lukuunottamatta. Oikein odotan, että pääsen tutustumaan Merenpeiton IHANAAN loppuun, sillä aika monessa viime aikoina lukemissani kirjoissa loppu on ollut kaukana ihanasta.
Rohkenen olla myös eri mieltä Bollan sopimisesta tälle listalle, vaikka suuri äänikirjafani olenkin. Minusta se pitää lukea. Tai ainakin minulta tekstin hienoudet jäävät äänikirjana hieman vaillinaisiksi.
Mielenkiintoista on myös tuo lukunopeus. Ehkä se on tottumiskysymys, mutta toistaiseksi minun rytmiini sopii paremmin normaalinopeus, vaikka olen jo kerran kokeillut 1,25-kertaista ja kyllä se jotenkin sujui.
Lukunopeus riippuu mielestäni kovasti lukijasta. Jotkut lukevat tekstiä niin rauhallista tahtia että olen useammankin kerran nopeuttanut enimmäkseen tuohon 1,25 nopeuteen.
Airin kanssa ollaankin juteltu tästä äänikirjojen nopeudesta. Minä yleensä kuuntelen 1,25- tai 1,5-kertaisena, mutta yllättäen kaksi viimeisintä englanninkielistä kirjaa on tehnyt mieli kuunnella normaalinopeudella. Philip Pullmanin uusi romaani The Secret Commonwealth brittinäyttelijä Michael Sheenin tulkitsemana oli niin upea kokemus, että toivoin ettei se koskaan loppuisi. Ja tässä kohtaa voi todella puhua tulkinnasta eikä lukemisesta. Kirjassa oli valtavasti eri aksenteilla puhuvia henkilöitä ja hän onnistui erottamaan ne kaikki vaivattomasti toisistaan. Aivan kuin olisi kuunnellut hyvää elokuvaa 20 tuntia!
Minä olen ilmeisesti hidas, sillä kuuntelen mieluiten ihan perusnopeudella. Olen kokeillut 1,25 ja onnistuihan se, mutta silti perusnopeus on mun juttuni.
Jos haluaa nauraa, niin kannattaa kuunnella Kirsin Book Clubin podcasteja SoundCloudista hidastettuna. Aivan kuin olisimme todella humalassa, sitä ei edes osaa matkia!