David Nicholls: Suloinen suru – ensirakkauden kesä Shakespearen hengessä

Olin sopinut tapaavani kirjailija David Nichollsin hänen Suomen vierailunsa yhteydessä. Vasta kun tein taustatöitä haastattelua varten, tajusin todella, mitä kaikkea David Nicholls onkaan tehnyt ja haastattelu alkoi hieman jännittää. Siis tapaisin tyypin, joka on muun muassa käsikirjoittanut Rimakauhua ja rakkautta ja Patrick Melrosen, joka tuntee Benedict Cumberbatchin, joka on kirjoittanut Sinä päivänä -kirjan ja käsikirjoittanut sen menestyselokuvaksi. Suomeen David tuli markkinoimaan uutta kirjaansa Suloinen suru (Sweet sorrow), joka ilmestyi englanniksi kesällä 2019.

Kun astuin Otavan graniittilinnan neukkariin, ei Davidia tarvinnut enää jännittää. Hän oli mitä mutkattomin kaveri, jonka kanssa jutteli kuin vanhan tutun. Hän istui sohvan toisessa päädyssä nojaten koristetyynyyn, minä toisessa, ikkunaan ropisi sade.

Aloitimme keskustelun hänen näyttelijäurastaan. ”Minulla ei ollut näyttelijän identiteettiä. Rakastin sitä, mutta en ollut siinä hyvä ja sain vain pieniä rooleja. Tiesin aina, että minulta puuttui jotain. Oliko se karismaa, fyysistä liikkuvuutta tai pakottamatonta luonnollisuutta, joka tapauksessa, minulla ei ollut sitä. Olisin halunnut, että olisi ollut ja myönnän, että olin monelle lahjakkaalle näyttelijälle erittäin kateellinen. Näytteleminen oli kuitenkin hyvä homma parikymppisenä, sillä silloin minulla ei ollut kompetenssia kirjoittaa, eikä mitään relevanttia sanottavaa. Kirjoittaminen oli iso askel, jota en olisi voinut ottaa vielä 26-vuotiaana.”

”Kun aloitin kirjoittaa, oman ääneni löytäminen kesti hetken. Viimeisimmistä kolmesta neljässä työstä olen ylpeä ja koen, että olen onnistunut kirjoittamaan oman oloistani tekstiä. Nautin käsikirjoittamista, mutta koen sen erittäin stressaavana. Olen tuotantotiimissä hyvin mukautuvainen, mutta välillä pitää pitää puoliaan ja en ollenkaan pidä siitä taistelusta. Siksi rakastan romaanin kirjoittamista, silloin kaikki ratkaisut ovat minun omia ratkaisujani. Jos täytyisi valita, kirjoittaisin vain romaaneja. Toisaalta kaunokirjallisuus on paljastavaa. Vaikka en kirjoitakaan autofiktiota, ilmaisen kuitenkin hyvin henkilökohtaisia tunteita, mitä en samalla tasolla tee käsikirjoittamisessa. En ole kirjoittanut omasta elämästäni, mutta kaikki kirjat sisältävät kuitenkin minua.”

Kysyin, miksi hän ei sitten keskity ainoastaan romaaneihin, onhan hänellä mahdollisuus valita. ”Jotta voin kirjoittaa romaanin, minulla täytyy olla vahva tunne, että kehittämäni idea on hyvä. Ja niitä hyviä ideoita ei synny kovin usein. Olen myös huolissani siitä, että toistan samaa kaavaa. Kun tein ensimmäisen kustannussopimukseni, siinä luki, että minun pitäisi kirjoittaa uusi kirja joka vuosi. Tajusin pian, että se ei ollut malli, jolla haluan toimia, olisin vain kirjoittanut samaa tarinaa eri paketissa. Minulla täytyy olla tunne, että ideani on niin hyvä, että on aivan pakko kirjoittaa se tarinaksi.”

Olen systemaattinen, mitä tahansa kirjoitankin. Aloitan aamulla klo 8:30 ja kirjoitan lounasaikaan asti. Iltapäivällä hion ja editoin sekä hoidan muita paperihommia. Sen jälkeen kokkaan perheelleni päivällisen. Ikinä en istu työhuoneessa aamukolmeen kirjoittamassa.

”Näyttelemisessä oli se hyvä puoli, että teattereissa piti aina miettiä, mitä milläkin kohtauksella haluttiin sanoa, mikä sen tarkoitus oli. Se on vaikuttanut kirjoittamiseeni. Suunnittelen kirjan rakenteen ja luvut huolellisesti ennen kirjoittamista. Tunnen henkilöhahmoni ja mikä heitä vie eteenpäin.”

Davidin uusin kirja Suloinen suru kuvaa yhden nuoruuden kesän. On vuosi 1997 ja kirjan päähenkilö, 16-vuotias Charlie tapaa Franin ja he rakastuvat. Näin ei käynyt Davidille samassa iässä, vaikka hän olisi niin toivonutkin. Ei tapahtunut myöskään kirjan synkempiä kuvioita.

Suloinen suru on kirjoitettu retrospektiivisesti, aikuinen Charlie muistelee 1997 kesää. David halusi kirjoittaa siitä, millaista on olla rakastunut ensimmäistä kertaa, ja erityisesti pojan näkökulmasta. Kuinka paljon sydämessä onkaan hellyyttä, vaikka se ei oikein teoissa pääsekään esiin.

On totta, että ajattelin, että hän oli söpö, mutta ajattelin söpöjä tyttöjä viidestä kymmeneen kertaan joka päivä, silloinkin kun olin yksin, ajatus tuli mieleeni tv:tä katsellessa. On totta, että kun ensi kertaa tapasimme, kirkas ja painokas ääni pääni sisällä sanoi minulle: keskity, tällä on väliä, keskity, ja totta on sekin, että luultavasti se liittyi joltain osin ajatukseen seksistä, sen pitämä meteli alleviivasi melkein jokaista keskustelua, jonka noihin aikoihin kävin jonkun tytön kanssa, niin kuin auton hälytin jota kukaan ei saa pois päältä. – Charlie

Fran näyttelee amatööriryhmässä nimeltään Narrinnaamio ja suostuttelee Charlien mukaan. Poika menee vain siksi, että on ihastunut Franiin, ei todellakaan teatteriin tai Shakespeareen. David kertoi, että kaikki britit opiskelevat yhden Shakespearen näytelmän koulussa, esimerkiksi hänen 13-vuotias poikansa lukee parhaillaan Richard III -näytelmää. Eikä ole kuulemma järin innostunut. David sen sijaan itse rakastaa Shakespearea ja on todella perehtynyt teoksiin. Hän on esimerkiksi kirjoittanut BBC:n ShakespeaRe-Told-sarjaan Paljon melua tyhjästä -episodin. Tavatessamme hän siteerasi pieniä pätkiä Shakespearea minullekin ja olin tietenkin aivan myyty!

Uskon, että valveutuneet lukijat poimivat Suloisen surun tekstistä vielä enemmän Shakespeare-viittauksia kuin minä pystyin tekemään. Se tapa, jolla Fran selittää Romeo ja Julia -näytelmän etenemistä Charlielle on kyllä niin hurmaava, että olisin toivonut sitä lisää kirjaankin. Mutta sitten se olisi ollut eri teos, ei enää tarina koulun loppumisen jälkeisestä kesästä, jolloin syksyllä kaikki on toisin.

Charliella on juuri ollut koulun loppukokeet, englantilaiset ylppärit, ja hän on menestynyt huonosti. Muut ikätoverit ovat lähdössä opiskelemaan, hän ei tiedä, mitä tehdä. Kotona menee kurjasti, vanhemmat ovat eronneet ja Charlie on jätetty vastoin tahtoaan isänsä kanssa asumaan. Isä on tehnyt konkurssin eikä voi kovin hyvin.

Kaks perhekuntaa, yhtä kuuluisaa, Veronassa – on tapaus siellä näet… (Romeo ja Julian aloitussanat)

David joutui miettimään, mikä tarinassa erottaisi Charlien ja Franin, sillä ei ollut uskottavaa laittaa heitä kahteen riitaisaan sukuun kuten Romeo ja Juliassa. Tarinan jännite ja heidän eroavaisuutensa tuli olla paljon hienovireisempää, arkipäiväisempää. He ovat molemmat samasta sosiaaliluokasta (Davidin sanat), mutta Franillä on vahva kulttuurillinen tausta, ja valoisat tulevaisuuden näkymät. Charliella taas ei.

Kerroin Davidille, että vaikka kirjan kantava tarina on näiden kahden nuoren rakkaustarina, minä en voinut välttyä siltä, että luin tarinaa vanhemman perspektiivistä. Minusta juonikuvio Charlien ja isän kimppa-asumisesta on todella vaikuttava ja surullinen, enkä voinut ymmärtää Charlien äidin ratkaisua. David kertoi, että hän on pohtinut paljon omaa isäsuhdettaan. Kuinka tämä oli vihainen ja arvaamaton mies ja kuinka hän koki epämiellyttäväksi tilanteen, jos äiti ei ollut kotona. Vasta isän kuoleman jälkeen David sai selville, että isä kärsi masennuksesta ja ärtymys johtui siitä. Kirjassa Charlien isä on ennemminkin lempeä ja passiivinen, mutta yhdessäolo pistää aivan liian ison taakan Charlien harteille. Kotikohtaukset ovat todella koskettavaa luettavaa.

Suloisen surun tekstissä on paljon sitä, missä David on kirjoittajana parhaimmillaan eli kahden hengen dialogia. Se on sitä Rimakauhun ja rakkauden nokkelaa ja nopeaa huumoria. Minäkin nauroin joissain kohdissa ääneen vuoropuhelulle ja hulvattomille sattumuksille.

Mä tarkoitan sitä, että ekasta kerrasta hössötetään aina hirveästi, mutta oikeasti se on toinen tai neljäs tai kahdestoista jolla on väliä. Ja meillä on koko viikonloppu aikaa. Tärkeintä on se”, hän tarrui käteeni ja tuijotti minua silmiin, ”että sä tulit mun sisään pahaisena poikana ja nyt sä olet mies.” – Fran

Juha Itkonen haastatteli David Nichollsia Helsingin Kirjamessuilla 2019.

Suloinen suru ei ole vain rakkaustarina Charliesta ja Franistä, vaan koko amatöörinäyttelijäpoppoosta sekä Charlien perheestä ja muusta kaveripiiristä, niistä joiden kanssa painitaan humalassa. Ystävyys on tärkeä teema, sillä eräät ystävät osoittautuvat Charlielle hyvin tärkeiksi vuosien varrella. David sanoo itsestään samaa, hänellä on kymmenen kaverin ryhmä, jonka tuki on ollut elintärkeää hänen urallaan. Kertoi myös, että hän itse oli 16-vuotiaana enemmän Suloisen surun Georgen kaltainen kuin Charlien. Paljastamatta, miten juonessa käy, niin tälle kommentille voi vain nyökkäillä.

Kirjassa on myös musiikkia, sekä vuodelta 1997 että vanhempaa. David ei halunnut kuitenkaan laittaa liikaa musiikkiviittauksia, mutta sanoi toivoneensa, että kirja antaisi saman tunteen kuin hyvä biisi, jossa on sekä iloa että surullisuutta, joka vie muistoissa johonkin tiettyyn hetkeen. Davidiin on lähes kaikissa haastatteluissa yhdistetty sana bittersweet ja sitä tämäkin kai kuvaa. Hän kertoi kirjoittaessaan kuuntelevansa Bachia.

Tietenkin David Nicholls sai Kirsin Book Clubin kirjanmerkin.

Suosittelen Suloista surua kaikille taitavan tarinan ja teatterin ystäville. Kaikille, jotka muistavat ensirakkautensa. Kaikille, jotka muistavat, millainen maailma oli ilman kännykkää – ja myös niille, jotka eivät muista ja ovat nyt melkein aikuisia. Kaikille, jotka muistavat, missä olivat kun prinsessa Diana kuoli. Se nimittäin oli juuri elokuussa 1997. Suloinen suru on aivan täydellistä lempeää, mutta ei höttöä, luettavaa villasukat jalassa ja kynttilöiden tuikkiessa pöydällä.

Kysyin vielä lopuksi, mitä David itse lukee. Suosikkeja Shakespearen lisäksi ovat Charles Dickens, J. D. Salinger (Suloisessa surussa onkin jotain samaa kuin Sieppari ruispellossa) ja F. Scott Fitzgerald, sekä nykykirjailijoista Elizabeth Strout, Anne Enright ja Lorrie Moore.

  • David NichollsSuloinen suru
  • Kustantaja Otava 2019
  • Alkuteos: Sweet sorrow (2019)
  • Suomentanut Antero Tiittula
  • Äänikirjan lukija Simo Häkli
  • ISBN 978-951-1-34565-7
  • Tähtiä ⭐️⭐️⭐️⭐️
Kommentit
  1. Avatar photo Airi Vilhunen
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  2. Sanna-Mari Hovi
    • Avatar photo Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *