Elina Hirvonen: Punainen myrsky – salaisuuksista, sodasta ja selviytymisestä

Elina Hirvosen neljäs romaani Punainen myrsky on ollut esillä toki varsinaisen teemansa vuoksi, mutta myös siksi, että kirjan tarinan taustalla ovat kansanedustaja Hussein al-Taeen perheen tarinat.

Elina Hirvonen kertoi Venla Hiidensalon haastattelussa (Kello viiden salonki, 18.9.2019), että hän oli pohtinut, kuinka käsitellä nationalismin nousua ja 2015 alkanutta pakolaistulvaa taiteen keinoin. Yhä enemmän oli puhetta ”meistä” ja ”heistä”, ja Elina mietti, mikä saisi ihmiset ymmärtämään, että sota on kaikkialla yhtä vaurioittavaa. Aivan kuten meidänkin sotamme ovat olleet ja kuinka pitkälle niiden aiheuttamat arvet periytyvät.

Näistä pohdinnoista syntyi kaksi teosta, palkittu dokumenttielokuva Kiehumispiste ja kaunokirjallinen romaani Punainen myrsky.

Elina Hirvonen WSOY:n syyskauden avajaisissa 20.8.2019

Kun Elina Hirvonen teki taustatyötä teoksia varten, Hussein al-Taee otti häneen yllättäen yhteyttä ja pyysi kirjoittamaan äitinsä elämäntarinaa. Al-Taee oli silloin tuntematon CMI:n asiantuntija. He tapasivat ja Elina kertoo:

Heti ekassa keskustelussa sanoin, että en missään nimessä lähtisi tekemään mitään elämäkerrallista tai faktuaalista, vaan jos mä saan nämä tarinat, niin mä riistän ne täysin kaunokirjalliseksi teokseksi ja hän suostui siihen.

Al-Taee on ollut tänä vuonna otsikoissa ensin päästessään eduskuntaan ja sitten aiempien lausuntojensa vuoksi. Ja vaikka kuinka halusin lukea kirjaa aivan irrallaan Al-Taeen henkilöstä, niin paikoitellen se oli vaikeaa.

Punaisen myskyn perhe elää suuren salaisuuden kanssa Saddam Husseinin Irakissa. Perheen isä toimii vastarintaliikeessä Saddamin hallintoa vastaan. Jos isä jää toiminnastaan kiinni, on seurauksena todennäköisesti kuolema. Perheen pienet pojat joutuvat valehtelemaan suojellakseen isäänsä, he joutuvat pelkäämään jokaista kotioven koputusta.

Tämän tiedän: kaikkialla maailmassa yksinäisimpiä ovat lapset, jotka kantavat raskaimpia salaisuuksia. – sivu 13

Edellinen lause on kovaa vauhtia matkalla klassikoksi, sillä se tiivistää loistavasti yleisen totuuden ja Punaisen myrskyn johtoajatuksen.

Punaisen myrskyn kertoja on perheen poika. Hän kertoo ensin äitinsä nuoruudesta 1950-luvun lopun Najafissa, ajasta jolloin englantilaiset ovat lähteneet ja heidän valitsemansa kuningas Faisal II on syösty vallasta. Tulevaisuus näyttää valoisalta, kunnes äidinisä kuolee ja perheen pääksi nousee tiukka enopuoli. Elina kuvaa pienen tytön ajatuksia koskettavasti, tähän tyttöön ja myöhemmin naiseen on helppo kiintyä.

En kirjoittanut niinkään perheen äidistä, vaan olen tehnyt hänet näkyväksi lapsen katseen kautta. Romaanissa lapsen katse tekee molemmista vanhemmista melko myyttisiä. Isä on sankari ja äiti on rakkauden ja kauneuden tuoja. – Elina Hirvonen, Kello viiden salonki

Tarina etenee melko kronologisesti aina vuoteen 2015 saakka, jolloin sodan keskellä kasvaneesta pienestä pojasta tulee rauhantekijä.

Punaisen myrskyn pieni poika voisi olla kuka tahansa lapsi ympäristössä, jossa joutuu pelkäämään ja pitämään sisällään suurta salaisuutta. Tarina kasvaa universaaliksi, vaikka kuvaakin tuokioita tavattomalla pieteetillä ja vahvalla tunteella. Pienen pojan kateus, kun äiti öljyää pikkuveljen ihoa. Pienen pojan turva, kun äiti istuu koulussa hänen vieressään. Ah, teksti on kaunista ja soljuvaa ja iskee minulla nimenomaan omaan äidin sydämeeni.

Najaf on pyhiinvaeltajien kaupunki, auringonlaskun aikaan satujen kaupunki. Moskeijoiden kupolit ovat kultaa, purppuraista taivasta vasten ne ovat kauneinta mitä olen nähnyt. Tietysti äiti on kotoisin juuri täältä, satujen kaupungista. Äiti osaa tehdä jokaisesta talosta, jokaisesta huoneesta, jokaisesta hetkestä kauniin.

Kirjan kiehtovaa antia ovat Irakin osuudet. Elina Hirvonen kuvaa taitavasti ympäristöä ja kulttuuria, naisten arjen askareita. Tietenkin se on ulkopuolisen kuva, mutta se on juuri sopiva annos minulle, joka en Irakia tunne. Elina kertoi käyneensä Bagdadissa kirjoitusprosessin aikana ja poimineensa tarinaan aistihavaintoja ja tiettyjä paikkoja kuten Rakastavaisten puiston ja Kirjakadun.

Tarina etenee pakolaisleirille Saudi-Arabiaan, josta viimein myös Suomeen. Pojan minuus rakentuu aikuisten hyväksyvälle katseelle. Hän menestyy Irakin ja pakolaisleirin kouluissa helposti. Hän tietää, kuinka aikuisia miellytetään. Hän haluaisi, että aikuiset olisivat parempia, näkisivät hänen miellyttämisensä lävitse. Tarjoaisivat oikeasti turvaa, viisautta ja hyvyyttä, joka ei ole ostettavissa. Onneksi on äiti. Ja viimein Suomessa myös opettaja, joka näkee.

Teki hyvää lukea myös kappaleet, joissa poika katsoo Suomea uusilla silmillä. Vaikka on kaikkea outoa, niin olohuoneen maton alla ei ole kätkettyä luukkua, jonka alle voisi piilottaa isän. ”Kun isä lähtee kotoa, tiedämme, että hän palaa, kun oveen koputetaan, me emme pelkää.”

Mutta lapsuuden haamut eivät kaikkoa. Aikuistuvaan poikaan mahtuu paljon pimeää, joka vaikuttaa kaikkeen. Se hetkittäin ryöpsähtää pintaan. Kuinka neuvotteluiden keskellä koston ja väkivallan ajatukset tulevat mieleen, mutta eivät pääse sanoiksi. Kuinka aikuinen poika kuvaa tuntojaan suhteessa suomalaisiin työkavereihinsa:

Tunnen katkeruutta ja huonommuutta. He ovat ensimmäisen maailman ihmisiä, minä en kuulu mihinkään maailmaan. He tietävät, mikä on normaalia, minä joudun keksimään sen. Yritän päästä heidän maailmaansa, näyttää vähän paremmalta, puhua vähän sivistyneemmin, käyttäytyä vielä kohteliaammin kuin he. – sivu 26

Punaisen myrsky on mielestäni hyvin aidon oloinen kuvaus. Luettuani en mieti, mikä oli totta ja mikä ei, sillä ei lukukokemukseni kannalta ole merkitystä. Punainen myrsky vei minut toisenlaiseen maailmaan ja ajattelutapaan. Se havahdutti ajattelemaan sodan vaikutuksia. Se edesauttoi ymmärtämistä.

Suosittelen lämpimästi Punaista myrskyä niille, jotka rakastavat ilmaisuvoimaista tekstiä, eivätkä ole kiinnostuneita tirkistelystä.

  • Elina HirvonenPimeydestä loistaa valo
  • Kustantaja WSOY, 2019
  • Genre: kotimainen kaunokirjallisuus
  • Äänikirjan lukija Jussi Puhakka
  • ISBN 9789510436462
  • ⭐️⭐️⭐️⭐️🌜
Lukiolainen Maria Miettinen haastatteli Elina Hirvosta Turun Kirjamessuilla 6.10.2019.

Lue myös:

  • Blogijuttu Elina Hirvonen edellisestä kirjasta Kun aika loppuu
  • Vietnamilaisen venepakolaisen tarina, Kim Thuy: Ru
  • Podcast Kim Thuyn kanssa: KLIK
  • Annamari Marttinen: Vapaa – turvapaikanhakijan tarina

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *