Finlandia-palkintojen jakotilaisuus 2019 Bio Rexissä

Finlandia-palkintojen jako, vuoden kirjatapahtuma! Tapahtumana tilaisuus on juhlava ja muodollinen: esittelyt, puheet ja katsomo täynnä kirjamaailman väkeä. Mietinkin, voisiko tilaisuuteen saada myös kirjallisuuden lukijoita, voisiko sinne myydä lippuja? Jos kerran ehdokkaista voi lyödä vetoa, niin uskoisin monen olevan kiinnostunut laittamaan juhlavan koltun päälle ja tulevan jännittämään oman suosikkinsa puolesta.

Tällä kertaa olin lukenut vain kaksi ehdokaskirjaa, molemmat kaunokirjallisuuden sarjasta. Jo ennakkoon oletin, että olin saattanut lukea voittajan, sillä Johanna Venhon Ensimmäinen nainen ja Pajtim Statovcin Bolla olivat molemmat mielestäni erinomaisia kirjoja.

Valtavan paljon suuremman urakan olivat tehneet esiraadit, jotka olivat kukin lukeneet noin parisataa kirjaa. Jututin kaunokirjallisuuden esiraatia: Ilmi Villacista, Anne Ikosta ja Rimbo Salomaata, että miten ihmeessä päivätyöt olivat tuollaisen urakan rinnalla hoituneet. Ilmi ja Anne työskentelevät kirjojen kanssa muutoinkin, joten heidän oli helpompi sujauttaa lukuhetkiä osaksi työarkea. Elokuvatuottaja Rimbo sen sijaan luki joka ilta klo yhdeksästä pikkutunneille ja sanoi jo ennakkoon kertoneensa, että tämä tulee häiritsemään työntekoa.

Raadin työskentely oli ollut sopuisaa ja noin viidentoista kirjan lista oli syntynyt suht helposti. Vaikeaa oli ollut joukon karsiminen kuuteen finalistiin.

Ensimmäisen puheen piti järjestävän Kirjasäätiön uusi puheenjohtaja, WSOY:n kustantaja Anna-Riikka Carlson, joka sai ujutettua sekä Minna Canthin että Eeva Kilven puheeseensa:

Tänään juhlittavat kirjat ovat vaatineet valtavasti työtä ja vaikuttavaa taiteellista näkemystä. Kirjailijat ovat kokeneet jonkin ajatuksen niin tärkeäksi, että ovat halunneet uhrata aikaa, energiaa ja lahjojaan sen saattamiseksi lukijoiden tietoon. Nämä kirjat ovat täynnä loppuun asti ajateltuja ajatuksia, joille kirjailija on etsinyt juuri oikean muodon. Siksi lukija voi kokea levollisuutta ja antautua hitaasti kypsyneiden ajatusten kuljetettavaksi ja kirjailijan vietäväksi. – Anna-Riikka Carlson

Valtioneuvoston tervehdyksen kävi esittämässä tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen. Sitten päästiinkin varsinaiseen palkintojen jakoon.

Lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia

Kaikki palkinnot ovat arvoltaan 30.000 euroa. Silti lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia ja tietokirjallisuuden Finlandia jäävät helposti vähemmälle huomiolle. No, lasten ja nuortenkirjallisuuden diktaattorina toimi tänä vuonna muusikko, näyttelijä Olavi Uusivirta ja hän ainakin nappasi huomion nokkelasti rakennetulla puheellaan:

Kahdeksanvuotiaana kysyin isältäni, ketkä ovat hyviä kirjailijoita; keiden suuntaan kannattaisi alkaa luoda orastavia tuttavuuksia. Isäni mietti hetken ja vastasi sitten: Márquez on hyvä, ja Maupas- sant. Gorki on oivallinen ja Dostojevski. Ja on meillä Suomessakin pari ihan kelvollista: Lauri Viita ja Eeva-Liisa Manner. Kiitos vinkeistä, minä sanoin ja menin tutkimaan kirjahyllyä. – Olavi Uusivirta

Olavi valitsi voittajaksi Marisha Rasi-Koskisen Auringon pimeä puoli -kirjan (WSOY) ja kuvasi sitä seuraavin sanoin:

Voittajaksi valikoitui lopulta kirja, joka jäi voimakkaimmin kummittelemaan. Lukukokemus on kuin pitkä ja psykedeelinen uni, josta tuntee heräävänsä monta kertaa saamatta lopullista varmuutta valvetilan todellisuudesta. On nipistettävä käsivarresta. Kirjailija heittäytyy paikoin hullunrohkean- kin kehyskertomuksen liukkaille jäille notkeaan ja mutkattomaan kieleen sekä psykologisesti tarkkapiirteisiin henkilöhahmoihinsa luottaen. Lopputuloksena on otteessaan pitävä, kysymyksiä herättävä ja aivoja stimuloiva dystooppinen fantasia, joka kuitenkin jättää viimeiseksi jälkikuvaksi verkkokalvoille toivonkipinän. Toivoa on niin kauan, kun on niitä, jotka väkijoukossa nostavat kätensä pystyyn epäoikeudenmukaisuuden merkiksi.

Marisha Rasi-Koskinen kiitti esikoistaan inspiraatiosta, kirja oli saanut alkunsa yhteisistä keskusteluista. Marisha on koulutukseltaan psykologi ja bloggarikollegan mukaan ”se näkyy ihmismielen syvällisessä käsittelyssä ja kerrontaratkaisut haastavat lukijaa käyttämään omia aivojaan” (Kirjajaluotsi-blogi). Kehuja satelee muualtakin:  ”Auringon pimeä puoli pitäisi ehdottomasti asettaa kirjastoissa, kirjakaupoissa ja kirjakatalogeissa tarjolle myös meille vanhemmille lukijoille.” (Kirsin kirjanurkka)

Tietokirjallisuuden Finlandia

Seuraavaksi puhujapönttöön nousi mies, jonka sanomisiin olen tottunut luottamaan eli tietokirjallisuuden diktaattori, taloustieteilijä Sixten Korkman. Hän korosti tietokirjallisuuden merkitystä juuri nyt, kun tietoa ja tiedettä vähättelevä tai halveksiva populismi on saanut poliittisesti vahvan aseman.

Ehdolla oli teoksia eri aihepiireistä, historiaa ja hyvätuloisia, mutta Sixten valitsi kirjan, jonka voisi olettaa olevan kaikkien suomalaisten sydäntä lähellä. Näin hän perusteli valintaansa:

Aihe on tärkeä. Jokaisella meistä on suhde metsään, jossa ulkoilemme, virkistymme, poimimme marjoja, keräämme sieniä, kenties metsästämme. Suomen talous on kautta aikojen nojannut met- siin. Metsäteollisuuden merkitys viennin ja koko kansantalouden kannalta on iso.

Palkinnon sai Anssi Jokirannan, Pekka Juntin, Anna Ruohosen ja Jenni Räinän kirja nimeltään Metsä meidän jälkeemme (Like). Tekijänelikko tulee Pohjois-Suomesta, jota he myös kiittivät puheessaan. He ovat journalisteja ja myös tuoreita metsän omistajia, joten aiheeseen oli hyvin omakohtainen suhde. Metsä sai puheessa myös oman kiitoksensa.

Iloisia olivat myös kustantaja Liken edustajat, sillä palkinto oli Liken ensimmäinen Finlandia.

Kaunokirjallisuuden Finlandia

Sitten olikin jo rumpujen pärinää, ainakin kuvainnollisesti. Yleisradion toimitusjohtaja Merja Yli-Anttila oli saanut kunnian valita kaunokirjallisuuden Finlandian. Kuusi finalistia kisassa olivat:

• Monika Fagerholm: Kuka tappoi bambin? / Vem dödade bambi?
• JP Koskinen: Tulisiipi
• Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo
• Mikko Rimminen: Jos se näyttää siltä
• Pajtim Statovci: Bolla
• Johanna Venho: Ensimmäinen nainen

Merja kertoi omasta suhteestaan kirjoihin ja hänen puheensa seuraava kohta miellytti minua erityisesti:

Minulle kirjat ja lukeminen ovat olleet elämässäni henkireikä, opintomatka ja mielikuvituksen aarreaitta. 15 vuotta naisystäväni ovat kokoontuneet kirjojen äärelle lukupiiriimme kerran kuukaudessa. Kirjat ovat olleet myös ystävyyden side ja rikastuttaja.

Kirsin Book Club täyttää parin viikon kuluttua yhdeksän vuotta, joten samaistuin kovasti tähän lausuntoon.

Mutta enpä ollut eri mieltä myöskään Merjan valinnasta tai perusteista Pajtim Statovcin Bollan (Otava) valinnalle. Diktaattorin valitsemat palkinnot kuvastavat tietenkin aina vain yhden ihmisen sen hetkistä mieltymystä. Mutta uskon Bollan kestävän sekä aikaa että puhuttelevan kansainvälisesti. Olen todennut jo aiemminkin, että Pajtim kirjoittaa maailmankirjallisuutta ja hienoa, että hänet palkittiin Suomessa ennen kuin maailmalla. Hän on kaikkien aikojen nuorin kaunokirjallisuuden Finlandia-voittaja.

Kirjan tarina kiteyttää syviä inhimillisiä asioita. Se nostaa esiin ikuisia kysymyksiä, jotka ovat kaikkina aikoina ihmisille merkityksellisiä ja yhteisiä. Teos jätti minuun syvät jäljet ja jäi myllertämään mieltä pitkäksi aikaa. Kirja on raju, väkivaltainen, rumakin ja koettelee lukijaansa, mutta se myös palkitsee monin verroin. – Merja Yli-Anttila

Pajtim Statovci käsitteli kiitospuheessaan kiitollisuutta ja sanoi pitävänsä saamaansa Finlandia-palkintoa äärimmäisen suuressa arvossa.

Kiitollisuus on tunne, jota minun on väliin jopa vaadittu tuntevan siksi, että en voisi tehdä tätä työtä, etten seisoisi tässä tänään ellen olisi päässyt pois paikasta, jossa synnyin tähän maahan, jota saan nyt kutsua kodikseni. Mutta kiitollisuuden tunnetta ei voi pakottaa, eikä kukaan voi sitä toiselta vaatia, ei edes itseltään, sillä se on etuoikeus, joka ansaitaan. Ei ole kiittämätöntä sanoa, että ei ole reilua vaatia kiitollisuutta, vaan kiittämätöntä on pitää esimerkiksi vapautta sanoa ja puhua, mahdollisuutta koulutukseen ja terveydenhoitoon sekä tasa-arvoon itsestäänselvyyksinä. – Pajtim Statovci

Voit lukea juttumme Bollasta tai kuunnella podcastin Bollasta. Molemmissa ylistetään!

Sitten olikin maljojen noston aika! Juhlaväki kokoontui Bio Rexin aulaan pienelle purtavalle. Voittajia odottivat ensin haastattelut Suomalaisessa kirjakaupassa, sitten juhlaillalliset kustantajan kanssa.

Me bloggareiden kanssa menimme jälkipuheille Oodiin, jonne saapui myös niitä bloggareita, jotka eivät olleet saaneet kutsua tilaisuuteen. Ilahtuneita olimme Marisha Rasi-Koskisen sanoista, kun hän puheessaan kiitti bloggareita siitä, että me nostamme lasten ja nuortenkirjallisuutta esiin. Tässä kohtaa kiitokset seurueessamme kuuluivat vain osalle, esim. Luetaanko tämä -blogille. Melkoisen urotyön viime vuonna teki Kirsin kirjanurkka, joka luki ja kirjoitti jokaisesta ilmestyneestä nuortenkirjasta.

Juhlissa oli paikalla myös muita finalisteja kuin voittajia. Heidän teoksensa ovat tulleet valituiksi isosta määrästä kirjoja ja toivoisi heidänkin pääsevän edes hieman esille juhlassa. Toistan viime vuoden ehdotukseni siitä, että kaikki ehdokkaat olisivat eturivissä esillä. Hopea ei ole tässäkään lajissa häpeä. Mielestäni myös yleisöäänestyksen voittaneet kirjailijat tulisi kukittaa.

Nyt on aika tarttua Monika Fagerholmin Kuka tappoi bambin? -teokseen, sillä se on Kirsin Book Clubin joulukuun lukupiirikirja. Ja alkaa suunnitella, kuka lähipiiristä saa minkäkin kirjan joululahjaksi. Sekä valmistautua Kirsin Book Clubin joulukalenterin tuottamiseen, ensimmäinen luukku avautuu jo sunnuntaina ja silloin onkin eräs tässä jutussa mainittu teos arvonnassa!

Vielä lopuksi lämpimät onnittelut kaikille voittajille!