Jussi Nikkilä: Näyttelijä – kun parrasvalot eivät kutsu

Jussi Nikkilä on näyttelijä, ohjaaja ja nyt myös esikoiskirjailija. Minulle hän on tuttu nimenomaan Shakespeare-tuntijana ja Kansallisteatterin Richard III:n ohjaajana. Hän oli silloin puhumassa bloggareille ja innostuimme Kirsin Book Clubissa niin, että luimme Richard III -näytelmän ja kävimme joukolla katsomassa ja ihastelemassa Jussin ohjaamaa esitystä.

Niinpä tartuin Näyttelijään ennakko-odotuksella, että heittäydyn ratkomaan Shakespearen näytelmien tekstejä Jussin kanssa. Olinhan juuri lukenut toisen Shakespeare-tuntijan eli David Nichollsin uutuusromaanin Suloinen suru, jossa tarinaa kuljetetaan Romeon ja Julian tahdittamana.

Jussi Nikkilä Turun Kirjamessuilla 2019

Mutta ei sinnepäinkään! Näyttelijässä ei haistella teatterin ilmaa, vaan hengataan ihan muualla kuin teatterissa. Toki kirjan päähenkilö Viktor haluaisi olla yhtä menestynyt teatteri- ja elokuvatähti kuin vaimonsa, mutta hänelle on tarjolla vain maakuntaproduktiota, jos niitäkään.

Olin jostain saanut päähäni, että Näyttelijä on autofiktiota ja kovin hämmentynyt, kun kirjan Viktor ei vastaa ollenkaan mielikuvaani oikeasta Jussi Nikkilästä. En tunne häntä, mutta Jussin silmät hymyilevät. Sen sijaan Viktorin elämässä on valtavasti ankeutta, tuskaa ja vatsavaivoja. Ilmeisesti Viktorin elämänkaaren maamerkit, esimerkiksi vanhempien ammatit, lapsuuden Moskovassa asuminen, teatterikorkeakoulu ja pitkä parisuhde näyttelijän kanssa, ovat yhteisiä Jussin kanssa. Viktorin ja Jussin elämäntarinoiden erottamista ei helpottanut se, että suuren osan kirjaa kuuntelin äänikirjana, jonka Jussi Nikkilä itse lukee melkoisen alavireisesti. Kirja on vieläpä kirjoitettu minä-muodossa.

Kirjassa on yksityiskohtia ja materiaalia minun elämästäni, mutta Näyttelijä ei kerro minusta.

– Jussi Nikkilä messuhaastattelussa

Selvä. Näyttelijä kertoo Viktorista ajassa, jolloin hän yrittää kirjoittaa romaania. Hän osallistuu kirjoittajaryhmään. Hän kertoo tuokiokuvia lapsuudestaan. Kuinka mummi hoiti häntä, kuinka isä ja äiti etääntyivät toisistaan, kuinka hänellä oli hyvä ystävä Ahti Jaatinen. Miten elämä vei, teinirakkaus, ihana englantilainen ihastus, nykysuhde, jossa petetään ja vain käväistään yhteisessä kodissa, jossa asuu myös yhteinen lapsi, pieni Saara.

Näyttelijässä on hetkiä, jotka koskettavat, etenkin kohdat Ahti-ystävän ja Saara-tyttären kanssa. Isyys on Viktorille tärkein asia, mutta hän tuskailee samaa kuin moni vanhempi, onko hän todella läsnä, kun on tyttärensä kanssa. Mielenkiintoista oli lukea Viktorin isyyspohdintoja, mutta samalla kävi mielessä, että hyvä mies, tee äläkä vain pohdi!

Näyttelijän tarinassa vietetään enemmän aikaa vessassa kuin teatterissa.

Sitten Näyttelijässä on jaksoja, jotka eivät erityisemmin puhutelleet minua. Nuoren miehen kosmista yksinäisyyttä, jossa elämänhallinta repsahtaa. Viktor syö lääkkeitä, mutta miten siihen on tultu, ei minulle aivan avaudu. Ja varmaankin lukuisilla kakkaamiskuvauksilla on joku symboliarvo, mutta siitäkään en saa kiinni.

Shakespearesta ei ole sanaakaan, mutta silti löysin yhtymäpintaa David Nichollsin Suloiseen suruun. Molemmissa on pohdiskeleva poika, joka nuoruudessaan kokee vanhempiensa avioeron. He ovat nuorena teatterissa, mutta siitä alkaa ajelehtimisen kausi. On kuin Jussi Nikkilä sanoittaisi Suloisen surun 16-vuotiaan Charlien seuraavat vuodet. Miten nuoruuden ideaalit eivät toteudu ja suuri syy on se, että on vaikeaa hahmottaa, mikä se oma ideaali on. Ja molemmissa kirjoissa on mainittu Blur.

Kirjassa Viktorin vaimo Iisa lukee Viktorin käsikirjoituksen ja soittaa FaceTimella Saksasta.

– Mikä sua vaivaa? Iisa kysyy. – Noinko sä oot kaikki nää vuodet elänyt? Linja pätkii, Iisan kasvot ovat jähmettyneet suu auki, hän näyttää Munchin maalaukselta mutta ääni kuuluu. – Ja kaikki naisseikkailut, runkkaaminen ja paskominen. Onko sulla joku kompleksi? Yritätkö olla joku Persbrandt tai Knausgård? Ei tollainen näennäinen rehellisyys oikeuta kaikkea. Mitä sun isä ja äiti ajattelee? Ihmiset. – sivu 242

Nuo kysymykset minäkin olisin saattanut Jussi Nikkilältä kysyä. Jos hän siis olisi sama henkilö kuin Viktor. Nyt tyydyn toteamaan, että sujuvasti kirjoitettu Näyttelijä kuvannee monen nykynäyttelijän tuskailua freelancer-maailmassa tai monen nuoren, jotka ovat iältään jo aikuisia, hapuilua omaa aikuisuuttaan etsiessään. Uskon, että Näyttelijä puhuttelee ruuhkavuosien lukijoita.

  • Jussi Nikkilä: Näyttelijä
  • Kustantaja Tammi
  • Ilmestymisvuosi 2019
  • Kansi: Ilja Karsikas
  • Äänikirjan lukija: Jussi Nikkilä
  • Genre: Kotimainen kauno
  • ISBN: 9789520408121
  • Arvio: ⭐️⭐️⭐️

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.