Antti Rönkä: Jalat ilmassa – kiusatun karmea kaapu
Haluan onnitella Antti Rönkää huikeasta esikoisromaanista! En ollenkaan voi ymmärtää, miksi kiusaamisen seuraukset vahvasti esiin nostava Jalat ilmassa ei ollut HS:n esikoisfinaalissa, mutta onneksi Runeberg-palkintolautakunta nosti teoksen pitkälle listalleen.
Antti Rönkä on 23-vuotias, käynyt alakoulut Vääksyssä, lukion Lahdessa. Antti on kirjailijan poika. Ei kuitenkaan Matti Röngän, vaan tiivistetyn lauseen mestarin Petri Tammisen.
Jalat ilmassa on omakohtainen tarina. Aaro on mun sivupersoonani. Aaro ei istuisi tässä lavalla, mutta Antti istuu”, – Antti Rönkä Turun Kirjamessuilla syyskuussa 2019
Jalat ilmassa -teoksessa liikutaan kahdessa aikatasossa. Päähenkilö Aaro on päässyt Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan ja aloittelee itsellistä elämäänsä uudessa ympäristössä. Takaumissa palataan ala-asteelle, jossa poikajoukko on valinnut kiltin pojan kiusaamisen kohteekseen.
Kieli
Antin tapa kirjoittaa miellyttää minua. Ilmaisu on kaunista ja elävää, sopivasti kuvailevaa ja monin paikoin hauskaa. Mieleeni tuli maailmantähti David Nicholls, jonka nuoren miehen ensirakkautta kuvaavan Suloinen suru -kirjan luin juuri. Nicholls on mestarillinen nokkelissa dialogeissa ja Antti Röngällä on samaa tähtipölyä kehittymässä etenkin tarinan Aaron sisäisessä dialogissa.
Tarinan voima
Aaron tarina koskettaa syvältä. Miksi kukaan ei nähnyt? Miksi kukaan ei puuttunut? Äitinä, jonka lasta on kiusattu, tapahtumat puhuttelevat minua vahvasti. Tiesinkö minäkään kaikkea, tuoltako tyttärestä yhä tuntuu, olinko minäkin Aaron isän kaltainen komentelija? Jalat ilmassa – teos antaa aihetta itsetutkiskeluun.
– Mä en kyl tuu jos toi tulee.
Painoin katseeni matikanvihkoon, keskityin muka jakokulmiin. En koskenut Emman korttiin. Piirsin samaa kahdeksikkoa niin kauan että paperi puhkesi. Tino harppoi kohti, tyrkki pulpetteja tieltään. Hän pysähtyi eteeni ja alkoi mölistä ja tyhjensi säiliöteroittimen päähäni. Hän riuhtoi pulpettia niin että minun piti pidellä sitä kaksin käsin. Hän sieppasi Emman antaman kutsun ja repi sen silpuksi. – Älä hei viitti, Emma huusi. – Mä vaan suojelen sua tältä majavalta.
Ala-asteen kiusaamiskokemukset tuodaan tuokiokuvina esiin niukasti, mutta tavattoman tehokkaasti. Vastaavista olen toki lukenut aiemminkin, mutta en ole koskaan ennen päässyt tekstin kautta niin lähelle niitä seurauksia, joita kiusaaminen jättää jälkeensä. Juuri niiden arpien ja tunteiden sanottamisessa kirjalla on valtavan tärkeä anti lukijalle. Aaron päässä liikkuu paljon kaikkea typerien pikkupoikien siementämää, mitä on mahdotonta nähdä ulospäin.
Yksinäinen peura
Minulla nousee pala kurkkuun, kun ajattelen kirjan vertausta yksinäisestä peurasta. Että Aaro olisi yksinäinen, vaikka olisi peura. Että kukaan ei haluaisi nähdä häntä, kuunnella häntä, olla hänen kanssaan. Päivästä toiseen. Näen silmissäni muita tilanteita, missä olen nähnyt, että lapsi on yksin. Yksin nyppimässä koulun pihalla ruusunmarjoja, yksin eri ruokapöydässä kuin muut luokkalaiset, yksin ilon hetkellä, kun muut halailevat tehtyä maalia, onnistunutta esitystä tai vaikkapa vain koulupäivän päättyessä bussipysäkillä.
Aika usein kukaan ei tiedä, mistä kiusaaminen lähti.” – Antti Rönkä Turun Kirjamessuilla 2019.
Tunnistan niin sen Aaron isän ilon, kun pojat tulevat hakemaan Aaroa ulos.
Sanojen ja halauksen voima
Kun tyttäremme syntyi, eräs ystävä ulkomailta lähetti kortin, jossa kehotettiin Kiss your baby every day. Pidin sitä hieman outona, sillä tottakai pussailin pikkuista jatkuvasti. Kirjan Aaroa on aikuistumiseen mennessä halannut vain hänen äitinsä. Kuinka monta muuta Aaroa on, joita ei halaa edes äiti. Jalat ilmassa -kirjasta löytyy myös lämpöä ja valoa. Uskoa siitä, että muutos on mahdollinen.
Lukupiirin kommentit
Vetämässäni yrityslukupiirissä keskusteltiin joulukuussa Jalat ilmassa -teoksesta. Ensin tosin keskustelimme pitkään kiusaamisesta ja totesimme, että sitä on valitettavasti kaikkialla, niin ala-asteella kuin työyhteisöissäkin. Puhuimme pitkään siitä, miksi kirjan Aaro ei tee kiusaamistaan näkyväksi, miksi hän ei kerro kenellekään, mistä se voimakas häpeän tunne syntyy.
Aaro ei kerro. Kyse on häpeästä. Voi huijata, että kiusaamista ei tapahdu, kun muut eivät tiedä” – Antti Rönkä Turun Kirjamessuilla 2019.
Me kaikki tunnistimme kiusaamistapahtumia. Useimmat meistä olivat kouluaikoina seuranneet sivusta, eivätkä olleet aktiivisesti pyrkineet lopettamaan kiusaamista. Yhtä mieltä olimme, että Antti Röngän kirja on supertärkeä. Suosituksemme oli, että kirja sisällytettäisiin yläasteen opinto-ohjelmaan.
Kirjaa pidettiin erittäin onnistuneena esikoisena, tasapainoisena teoksena. Osan mielestä kirja oli enemmän nuorisokirjallisuutta, mitä kirjan loppukohtaus vielä vahvisti.
Vahva suositus
Minä sen sijaan suosittelen Jalat ilmassa -kirjaa aikuisille, etenkin vanhemmille ja muille kasvattajille. Että meistä jokainen olisi entistäkin herkempi kiusaamistilanteille ja puuttuisi.
Kuten sanoin, minua teos kosketti vahvasti äitinä. Pitkin kirjan tarinaa Aaron sisäinen selostaja tuo muistista lauseita, joissa hän ei kelpaa: ”Hyi että sä olet ruma. Miten sä voit näyttää noin tyhmältä?” Olen onnellinen, jos vastaava kohina Antti Röngän päässä on hiljentynyt, sillä Jalat ilmassa pohjautuu hänen omiin kokemuksiinsa.
Nyt tuntuu 75 prosenttisesti samalta kuin 18-vuotiaana.” – Antti Rönkä Turun Kirjamessuilla 2019.
Kevään lukulistallani on ilman muuta Antti Röngän ja Petri Tammisen yhdessä kirjoitettu kirjeromaani Silloin tällöin onnellinen, jossa isä ja poika pöllyttävät elämää ja suhdettaan.
- Antti Rönkä: Jalat ilmassa
- Kustantaja Gummerus 2019
- Äänikirjan lukija Ville-Veikko Niemelä
- ISBN 9789512414772
- Tähtiä ⭐️⭐️⭐️⭐️
Tutustu myös seuraaviin blogijuttuihin, joissa joko käsitellään kiusaamista tai opiskellaan Jyväskylässä:
- Tarita Ikonen: Kylmyyden monologi
- Édouard Louis: Ei enää Eddy
- Nina Junttila: Kavereita nolla
- Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia
- Piia Leino: Ruma kassa
- Linda-Maria Roine ja Venla Pystynen: Mercedes Bentso, ei koira muttei mieskään
- Katja Kärki: Jumalan huone
-
Karen Swan: Kesytön saari – viimeinen kesä St. Kildan saarilla
Kesyttömän saaren tapahtumapaikka on Skotlannissa Atlantin valtamerellä äärimmäisenä lännessä sijaitseva St. Kildan saariryhmä. -
Joonatan Tola: Hullut ihanat linnut – kun lapset kannattelevat perhettä
Joonatan Tolan esikoisromaani Punainen planeetta toi Tolan suvun tarinan isovanhemmista nykypäivään. Toisinkoinen Hullut ihanat
Tietoa kirjoittajasta
Luin tämän jokunen kuukausi sitten ja ihmettelen/ihmettelin samaa kuin sinäkin, että miksi ei ole paremmin huomioitu. Komppaan vahvasti suositusta yläasteelle, mutta erittäin vahvasti sitä, että vanhemmat lukisivat ja tunnistaisivat.
Pitänee lukea ja toivottavasti tätä lukevat sekä nuoret että aikuiset, jos kerran osaa kertoa kiusaamisen seuraamuksista.
Kiusaaminen on kamalaa. Sitä yrittää kasvattaa omat lapsensa niin, että hyväksyisivät erilaisuutta ja osaisivat olla ystäviä kaikille. Sitten kuulee, että juuri opitun ystävällisyyden vuoksi voikin joutua kiusatuksi. Meillä tuo ei (ainakaan minun tietääkseni) äitynyt sentään ihan kauheaksi, mutta veret pysäytti äidiltä kuitenkin. Muistin omaa lapsuuttani ja ympärillä olleita kiusaamistapauksia, jotka taisivat olla aikalailla sieltä pahimmasta päästä… Eikä silloin asiasta puhuttu, saati että aikuiset olisivat oikeasti saaneet mitään muuttumaan.
Olen tämän kirjan bongannut sieltä sun täältä, mutta tätä ennen en ole oikein syventynyt sen sanomaan syvällisemmin, toki tiesin, että se kertoo kiusaamisesta. Mutta kirjoituksesi sai kiinnostumaan tästä, vaikuttaa tärkeältä ja herättelevältä romaanilta niin tunne- kuin ajatustasolla muutenkin. Aiemmin syksyllä luin Maija Kauhasen Eliitin, esikoisromaani sekin, joka käsittelee ehkä osin samoja teemoja, joten tämä sopisi hyvin jatkoksi.
Minullakin on Eliitti yöpöydällä, mutta kun luin Jalat ilmassa ja Ei enää Eddyn peräkkäin, halusin pitää taukoa kiusaamiskirjoista. Jalat ilmassa avasi kiusaamisen seurauksia ainakin minulle tuoreella tavalla.
Oikeassa olet, kiusaaminen on kamalaa ja siihen voi olla todella vaikeaa päästä käsiksi ja saada muutosta aikaiseksi. Kuten kirjassakin todetaan, kiusaamiseen ei tarvita syytä, se on niin usein aivan sattumaa. Ja usein huomio kuitenkin kiinnittyy kiusattuun ja kiusaaja saa jatkaa puhuttelun jälkeen. Äitinä olen puuttunut ja saanut aivan pöyristyttäviä lausuntoja opettajalta. Koulun ulkopuolelta on vaikeaa tarttua tilanteeseen. Jokainen kiusaaminen lapsena ja aikuisena on väärin ja siihen pitää puuttua.
Tämä on varmasti vaikuttava ja koskettava kirja ja ehdottomasti haluan sen itsekin lukea, ehkä heti ensi kesänä. Minulla myös taustaa kiusattuna sekä koulussa että muutenkin. On jokseenkin uskomatonta, ettei edes räikeisiin kiusaamistapauksiin puututa kunnolla! Ja kuten itsekin kommenteissa kirjoitat, niin turhan usein huomio tosiaan kiinnitty kiusattuun: ikään kuin ainakin osa syystä olisi hänen. No juu-u, jos pelkkä olemassaolo oikeuttaa kiusaamiseen, niin ehkä sitten niin.
Ilman muuta tärkeä aihe, vaikkei se kiusaaminen tule koskaan loppumaan, puhui siitä tai teki sen eteen mitä vain. Kai se on sitten ihmisluonteessa niin syvälle juurtunut osa? Muodot vain muuttuvat ja juuri vähän aikaa sitten puhuttiin miehen kanssa siitä, että kun nykyään on niin paljon nettikiusaamista, että enää ei riitä koulun tai paikkakunnan vaihtaminen että saa uuden alun, kun ”kaikkialla” tiedetään. Rajummaksi vain tuntuu käyvän. Ihmekös sitten että nuorilla on niin paljon mielenterveysongelmiakin nykyään, vaikkei kiusaaminen ainoa syy ole niihinkään.
Tämä kirja pitää ehdottomasti lukea!
Rankka aihe ja loistava kirjoittaja kuulostavat hienolta yhdistelmältä. Silti luulen lukeneeni tästä kirjasta nyt ensimmäistä kertaa. Kiitos esittelystä! En ole aivan varma, jaksaisinko lukea tätä juuri nyt – ehkä jonain päivänä.
Hei Tuulevi!
Antti Rönkä tulee varmasti nyt tutummaksi, kun kirjeenvaihtokirja isänsä kanssa on juuri ilmestynyt. He olivat siltä timoilta juuri tv:ssä Maarit Tastulan haastateltavina.
Jalat ilmassa -kirjaa ei ole rankka lukea, se on erittäin sujuvasti kirjoitettu, vaikka teema onkin niin kipeä. Mutta suosittelen lämpimästi sopivaan hetkeen!