Antti Rönkä: Jalat ilmassa – kiusatun karmea kaapu

Haluan onnitella Antti Rönkää huikeasta esikoisromaanista! En ollenkaan voi ymmärtää, miksi kiusaamisen seuraukset vahvasti esiin nostava Jalat ilmassa ei ollut HS:n esikoisfinaalissa, mutta onneksi Runeberg-palkintolautakunta nosti teoksen pitkälle listalleen.

Antti Rönkä on 23-vuotias, käynyt alakoulut Vääksyssä, lukion Lahdessa. Antti on kirjailijan poika. Ei kuitenkaan Matti Röngän, vaan tiivistetyn lauseen mestarin Petri Tammisen.

Jalat ilmassa on omakohtainen tarina. Aaro on mun sivupersoonani. Aaro ei istuisi tässä lavalla, mutta Antti istuu”, – Antti Rönkä Turun Kirjamessuilla syyskuussa 2019

Antti Röngän esikoisteos Jalat ilmassa käsittelee koulukiusaamisen seurauksia. Taustalla Lahden Yhteiskoulu, joka oli Antti Röngän lukio.

Jalat ilmassa -teoksessa liikutaan kahdessa aikatasossa. Päähenkilö Aaro on päässyt Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan ja aloittelee itsellistä elämäänsä uudessa ympäristössä. Takaumissa palataan ala-asteelle, jossa poikajoukko on valinnut kiltin pojan kiusaamisen kohteekseen.

Kieli

Antin tapa kirjoittaa miellyttää minua. Ilmaisu on kaunista ja elävää, sopivasti kuvailevaa ja monin paikoin hauskaa. Mieleeni tuli maailmantähti David Nicholls, jonka nuoren miehen ensirakkautta kuvaavan Suloinen suru -kirjan luin juuri. Nicholls on mestarillinen nokkelissa dialogeissa ja Antti Röngällä on samaa tähtipölyä kehittymässä etenkin tarinan Aaron sisäisessä dialogissa.

Tarinan voima

Aaron tarina koskettaa syvältä. Miksi kukaan ei nähnyt? Miksi kukaan ei puuttunut? Äitinä, jonka lasta on kiusattu, tapahtumat puhuttelevat minua vahvasti. Tiesinkö minäkään kaikkea, tuoltako tyttärestä yhä tuntuu, olinko minäkin Aaron isän kaltainen komentelija? Jalat ilmassa – teos antaa aihetta itsetutkiskeluun.

– Mä en kyl tuu jos toi tulee.
Painoin katseeni matikanvihkoon, keskityin muka jakokulmiin. En koskenut Emman korttiin. Piirsin samaa kahdeksikkoa niin kauan että paperi puhkesi. Tino harppoi kohti, tyrkki pulpetteja tieltään. Hän pysähtyi eteeni ja alkoi mölistä ja tyhjensi säiliöteroittimen päähäni. Hän riuhtoi pulpettia niin että minun piti pidellä sitä kaksin käsin. Hän sieppasi Emman antaman kutsun ja repi sen silpuksi. – Älä hei viitti, Emma huusi. – Mä vaan suojelen sua tältä majavalta.

Ala-asteen kiusaamiskokemukset tuodaan tuokiokuvina esiin niukasti, mutta tavattoman tehokkaasti. Vastaavista olen toki lukenut aiemminkin, mutta en ole koskaan ennen päässyt tekstin kautta niin lähelle niitä seurauksia, joita kiusaaminen jättää jälkeensä. Juuri niiden arpien ja tunteiden sanottamisessa kirjalla on valtavan tärkeä anti lukijalle. Aaron päässä liikkuu paljon kaikkea typerien pikkupoikien siementämää, mitä on mahdotonta nähdä ulospäin.

Yksinäinen peura

Minulla nousee pala kurkkuun, kun ajattelen kirjan vertausta yksinäisestä peurasta. Että Aaro olisi yksinäinen, vaikka olisi peura. Että kukaan ei haluaisi nähdä häntä, kuunnella häntä, olla hänen kanssaan. Päivästä toiseen. Näen silmissäni muita tilanteita, missä olen nähnyt, että lapsi on yksin. Yksin nyppimässä koulun pihalla ruusunmarjoja, yksin eri ruokapöydässä kuin muut luokkalaiset, yksin ilon hetkellä, kun muut halailevat tehtyä maalia, onnistunutta esitystä tai vaikkapa vain koulupäivän päättyessä bussipysäkillä.

Aika usein kukaan ei tiedä, mistä kiusaaminen lähti.” – Antti Rönkä Turun Kirjamessuilla 2019.

Tunnistan niin sen Aaron isän ilon, kun pojat tulevat hakemaan Aaroa ulos.

Luin juuri Jalat ilmassa -kirjaa, kun kävin marraskuussa Vääksyssä. Ei aivan Vääksyn keskustassa, vaan muutaman kilometrin päässä Asikkalan kirkon takamailla, näin peuran, jolla oli kaveri hieman kauempana.

Sanojen ja halauksen voima

Kun tyttäremme syntyi, eräs ystävä ulkomailta lähetti kortin, jossa kehotettiin Kiss your baby every day. Pidin sitä hieman outona, sillä tottakai pussailin pikkuista jatkuvasti. Kirjan Aaroa on aikuistumiseen mennessä halannut vain hänen äitinsä. Kuinka monta muuta Aaroa on, joita ei halaa edes äiti. Jalat ilmassa -kirjasta löytyy myös lämpöä ja valoa. Uskoa siitä, että muutos on mahdollinen.

Antti Rönkä kuvattuna Turun Kirjamessuilla 2019

Lukupiirin kommentit

Vetämässäni yrityslukupiirissä keskusteltiin joulukuussa Jalat ilmassa -teoksesta. Ensin tosin keskustelimme pitkään kiusaamisesta ja totesimme, että sitä on valitettavasti kaikkialla, niin ala-asteella kuin työyhteisöissäkin. Puhuimme pitkään siitä, miksi kirjan Aaro ei tee kiusaamistaan näkyväksi, miksi hän ei kerro kenellekään, mistä se voimakas häpeän tunne syntyy.

Aaro ei kerro. Kyse on häpeästä. Voi huijata, että kiusaamista ei tapahdu, kun muut eivät tiedä” – Antti Rönkä Turun Kirjamessuilla 2019.

Me kaikki tunnistimme kiusaamistapahtumia. Useimmat meistä olivat kouluaikoina seuranneet sivusta, eivätkä olleet aktiivisesti pyrkineet lopettamaan kiusaamista. Yhtä mieltä olimme, että Antti Röngän kirja on supertärkeä. Suosituksemme oli, että kirja sisällytettäisiin yläasteen opinto-ohjelmaan.

Kirjaa pidettiin erittäin onnistuneena esikoisena, tasapainoisena teoksena. Osan mielestä kirja oli enemmän nuorisokirjallisuutta, mitä kirjan loppukohtaus vielä vahvisti.

Vahva suositus

Minä sen sijaan suosittelen Jalat ilmassa -kirjaa aikuisille, etenkin vanhemmille ja muille kasvattajille. Että meistä jokainen olisi entistäkin herkempi kiusaamistilanteille ja puuttuisi.

Kuten sanoin, minua teos kosketti vahvasti äitinä. Pitkin kirjan tarinaa Aaron sisäinen selostaja tuo muistista lauseita, joissa hän ei kelpaa: ”Hyi että sä olet ruma. Miten sä voit näyttää noin tyhmältä?” Olen onnellinen, jos vastaava kohina Antti Röngän päässä on hiljentynyt, sillä Jalat ilmassa pohjautuu hänen omiin kokemuksiinsa.

Nyt tuntuu 75 prosenttisesti samalta kuin 18-vuotiaana.” – Antti Rönkä Turun Kirjamessuilla 2019.

Kevään lukulistallani on ilman muuta Antti Röngän ja Petri Tammisen yhdessä kirjoitettu kirjeromaani Silloin tällöin onnellinen, jossa isä ja poika pöllyttävät elämää ja suhdettaan.

  • Antti Rönkä: Jalat ilmassa
  • Kustantaja Gummerus 2019
  • Äänikirjan lukija Ville-Veikko Niemelä
  • ISBN 9789512414772
  • Tähtiä ⭐️⭐️⭐️⭐️

Tutustu myös seuraaviin blogijuttuihin, joissa joko käsitellään kiusaamista tai opiskellaan Jyväskylässä:

Kommentit
  1. Reijo Moilanen
  2. Minna Vuo-Cho
    • Amma
      • Avatar photo Kirsi Ranin
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  3. Elegia
  4. Jane / Kirjan jos toisenkin
  5. Tuulevin lukublogi
    • Avatar photo Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *