Markku Kaskela & Tomi Kontio: Vaelluksia Italiassa – erinomainen matkakirja myös nojatuolimatkailuun

Matkaoppaita ei enää tarvita, eläköön matkakirjat!

Kaikki matkalle tarvittava tieto ja menovinkit löytyvät helposti netin kautta, mutta pitkäkään surffailu matkailusivuilla ei korvaa sitä tunnetta, minkä hyvä matkakirja mahdollistaa: uusista paikoista uneksimista, hajujen ja makujen mielessään aistimista ja eläytymistä muiden tarinoihin. Sille, joka haluaa lähteä elämykselliselle Italian matkalle – nojatuolissaan – Markku Kaskelan ja Tomi Kontion toimittama Vaelluksia Italiassa sopii erinomaisesti. Mainioita vihjeitä ja hyödyllistä taustatietoa se tarjoaa ihan oikeaakin Italian matkaa suunnittelevalle. Ansaitusti kirja on palkittu Mondo-lehden myöntämällä Vuoden matkakirja 2019 -palkinnolla.

Varoitus! Vaelluksia Italiaan on todettu aiheuttavan ankaraa matkakuumetta ja siten lisääntyvää rahanmenoa sekä tyytymättömyyttä Suomen ilmastoon.

Vaellus on ymmärretty kirjassa hyvin laajasti. Kirjan luvuissa vaelletaan eli patikoidaan vuoristossa, mutta vaellellaan myös Italian kaupungeissa, maaseudulla, ravintoloissa ja pienpanimoissa. Vaellustarinoiden ja -artikkeleiden kirjoittajina on kirjailijoita ja kielen ammattilaisia, kuvataiteilija, ruuan ja juoman rakastajia. Juttujen näkökulmat ja tasokin vaihtelevat, mutta kokonaisuus tarjoaa raikkaan erilaisen tuulahduksen maasta, jossa moni on jo käynyt, ehkä montakin kertaa, ja useimmat haluaisivat sinne matkustaa, moni uudestaan ja uudestaan.

Runoilija, kirjailija ja Vaelluksia Italiassa kirjan toinen toimittaja Tomi Kontio vaeltaa, siis patikoi, yhdessä 10-vuotiaan poikansa kanssa Italian Alpeilla, Gran Paradison kansallispuistossa Piemonten alueella. Pojan vaatimuksesta kaksikko jatkaa nousuaan kolmen kilometrin korkeuteen. Huiman kauniit maisemat ja patikoinnin tunnelmat välittyvät paitsi tekstistä myös kuvista. Juttu tarjoaa myös paljon hyödyllisiä neuvoja.

Rakkautta Firenzelle ja sen kulttuuriaarteille todistetaan kahdessa kirjan jutussa. Sari Rainion, Siltala-kustantamon toimituspäällikön, Firenzen rakkaus on lähtöisin ihastumisesta mieheen, nuoreen harmaasilmäiseen englantilaiseen, joka tosin ”on ollut kuolleena tarkalleen ottaen 526 vuotta ja 9 kuukautta”.

Siitä hetkestä lähtien, kun kohtasin hänen katseensa Palazzo Medici Riccardin museokaupassa, on juuri hän edustanut minulle Firenzeä, kaikkia tuohon ihmeelliseen kaupunkiin ja sen historiaan kätkeytyviä salaisuuksia.

Sari Rainion haltioituneet kuvailut Firenzen taideaarteista ja kävelyretki Firenzessä asuvan Katia Bruneton kanssa saavat kaupungissa käyneen toteamaan, että lyhyet vierailut eivät ole näyttäneet tästä taiteen mekasta kuin pienen siivun. Jos ja kun seuraavan kerran matkustan Firenzeen, otan mukaan Vaelluksia Italiassa -matkakirjan lisäksi Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin (muistattehan kirjan naistaiteilijat), ja ehkä myös Hanna-Reetta Schreckin Firenzessä aikoinaan pitkään asuneesta Ellen Thesleffistä kirjoittaman elämäkerran Minä maalaan kuin jumala.

Vaelluksia Italiassa -matkakirjan naistaiteilija on Nanna Susi, joka viettää osan vuottaan kakkoskodissaan Roomassa. Asunto, entinen kerrostalon pyykkitupa, on yhdeksännessä kerroksessa ja asunnon ovessa lukee, niin kuin suomalaisen kakkoskotiin hyvin sopii: MÖKKI. Susi on asunut Roomassa myös vakituisemmin ja niinpä hänen näkökulmansa Roomaan on siellä asuvan, ei vain vierailevan.

Roomassa vaeltaa myös kirjailija Harry Salmenniemi. Hänen täydellinen päivänsä, jonka ”voi elää vain Roomassa”, kuluu syöden, juoden ja museoissa ja gallerioissa poiketen Trasteveressä, sillä

Trastevere on sillä tavoin paras paikka, että siellä kohtalo on ihmiselle kaikkein suotuisin, murheet kevyitä ja ilo syvää, toisinaan rajuakin.”

Kirjassa tutustutaan myös italialaisen elokuvan mestarin Federico Fellinin roomalaiseen mieliravintolaan Ristorante Cesarinaan ja ohjaajan nimikkomenuun. Tietokirjailija ja antiikin kirjallisuuden suomentaja Arto Kivimäki vie lukijan vaellukselle historiaan pitkin Via Appiaa.

Italiasta tulee ensimmäisenä juomana mieleen viinit, mutta Vaelluksia Italiassapa esitteleekin italialaisia pienpanimoita. Fellini-menun vastapainona on kirjaan poimittu ravintolasuosituksia myös vegaanimatkailijalle.

Kirjan viimeinen artikkeli on kirjailija Jari Järvelän ja hän kertoo siinä Italian vaelluksistaan kahdella tulivuorella Vesuviuksella ja Etnalla, Sorrenton niemimaalla, Sardiniassa. Etnalla kirjailija erottaa tulivuoren mustalla rinteellä valkoisilla kivillä piirretyn ison sydämen, joiden keskellä on teksti TI AMO, rakkaudentunnustus tulivuorelle. Rakkaudentunnustus Italialle ja sen monipuolisuudelle on koko kirjakin.

Vaelluksia Italiassa on kauniisti taitettu ja sen kuvat ovat hienoja, mutta kuvatekstejä jäin kaipaamaan, sillä kaikkien kuvien sisältö ei juttuyhteydestä selviä. Taiton yhtenäisyyden kannalta kuvatekstittömyys on ollut perusteltua, mutta kirjan loppuun olisi hyvin voinut lisätä kuvaluettelon ja siihen kuvatekstit.

• Markku Kaskela & Tomi Kontio: Vaelluksia Italiassa
• Kustantaja Avain 2019
• Matkakirja
• ISBN 978-952-304-214-8
• Tähtiä ⭐️⭐️⭐️⭐️

Kirjan olen saanut kustantajalta.

Tutustu myös muihin blogimme matkajuttuihin:

Berliinin taivaan alla hengittämässä historiaa
Kulttuurikaupunki Pietari, kätevästi junamatkan päässä
Tarto – loistava matkakohde ihan naapurissa
Eesti Rahva Muuseum, wow, mikä kiinnostava kiitorata menneeseen
Fotografiska ja muuta uutta Tallinnan päivävierailulla