Sara Stridsberg: Rakkauden Antarktis – kun jäljellä on vain kuolema

”Nyt olen ikuisuudessa jossa minua ei ole.”

Sara Stridsbergin Rakkauden Antarktiksen kertoja on kuollut. Jos noudatan väittämää, jonka mukaan ihminen kuolee kolme kertaa, niin kertoja on kuollut ensimmäisen kerran silloin, kun hänen sydämensä lakkasi lyömästä. Hän kuoli toisen kerran, kun hänet haudattiin. Mutta vielä hän odottaa kolmatta ja lopullista kertaa, sitä, kun kukaan ei enää lausu hänen nimeään maan päällä.

Kertoja, Kristina, tai Inni, kuten hänen lapsena hukkunut pikkuveljensä siskoaan kutsui, on vain ääni, vain katse, jolla hän seuraa väkivaltaista kuolemansa hetkeä ja sen jälkeen lapsiaan ja vanhempiaan.

Mies, saalistaja on murhannut Kristinan jonkun matkaa Tukholman ulkopuolella, järven rannalla, ikimetsässä, jossa suuret puut nousevat kohti taivasta ja heijastuvat mustaan veteen. Saalistaja on tappanut hänet hirvittävimmällä mahdollisella tavalla: kuristanut, paloitellut, heittänyt pään jätekuoppaan, irrottanut kohdun ja genitaalit, loput sullonut urheilulaukkuihin. Näin järkyttävistä aineksista Stridsberg on kirjoittanut kirjan, jonka maailma on ruma mutta kieli kaunista kuin runo.

Oli sininen hetki, jolloin aurinko ja kuu kohtasivat ja yön ensimmäinen värisevä valo ja viimeiset päivänsäteet sekoittuivat taikanesteiden lailla kietoen maailman hentoon violettiin hohteeseen, joka pehmensi ääriviivat ja sai varjot katoamaan. Me istuimme autossa ja hän ei katsonut minua, hän lepuutti käsiään ratin päällä ja keskittyi katsomaan edessämme avautuvaa maailmaa, hän ei ollut vielä sammuttanut moottoria. Mitä me odotimme?”

Kristina on narkomaani ja hankkii rahat huumeisiin myymällä itseään. Hänen viimeinen matkansa alkaa Tukholman keskustasta, Herkulesgatanilta, asunnottomien, narkomaanien ja prostituoitujen maailmasta. Hän astuu miehen autoon, ja mies vie hänet järven rannalle – tapettavaksi. Kristina vaistoaa tulevan kohtalonsa, mutta ei välitä, enää.

Huumeista Inni on löytänyt itselleen paikan, missä hänen oli hyvä olla, jossa hänen pelkonsa ja avuttomuuden ja huonommuuden tunteensa hävisivät. Huumeista tulee hänelle myös ”suuri yö, pimeys”, jonka hän valitsi koska ei ollut muutakaan paikkaa mihin mennä. Huumeiden takia Inni on menettänyt molemmat lapsensa, vanhempi Valle on otettu huostaan ja nuoremman Solveigin hän on halunnut antaa pois heti syntymän jälkeen. Hänen elämänsä rakkaus Shane on poissa, koti on kadonnut. Huumeet ovat vieneet häneltä kaiken, myös ihmisarvon. Hän on valmista riistaa saalistajalle.

Minä kelpaamaton, avuton, heikko ja hyödytön maanantaikappale kaikkien niiden viisikymmentäluvulle kuuluneiden tyttöjen suuressa joukossa jota maailma ei oikeastaan tarvinnut, joka katoaisi jonain päivänä jäljettömiin eikä kukaan jäisi ikävöimään.

Rakkauden Antarktiksen maailma on julma ja synkkä. Se on kuvaus syrjäytymisestä ja sen periytymisestä. Stridsberg ei osoittele, ei moralisoi. Kirjailijan katse on lempeä, kun hän näyttää, miten Innin äiti Raksha ei ole ollut se äiti, jota Inni olisi tarvinnut, tai miten vanhemmat eivät saa toisiinsa yhteyttä, kun he tyttärensä karmean kuoleman jälkeen hetkeksi palaavat yhteen.

Nimensä mukaisesti Rakkauden Antarktis on myös omanlaisensa rakkauskertomus, jäätyneen rakkauden kuvaus. Kristinalle heroiini on ollut ”jotain vielä rakkauttakin suurempaa”, mutta kun hän on kuollut, rakkaus voittaa hänessä. ”Kuollessaan hänestä tulee täydellinen äiti”, Sara Stridsberg kertoi viime elokuussa Louisianan kirjallisuusfestivaalin haastattelussa.  Äidin katsein Inni seuraa lastensa vaiheita, tuntee ylpeyttä ja surua. Täynnä lämpöä ja rakkautta hän seuraa myös yksinäisen äitinsä vanhenemista.

Rakkaus on kuin lunta, se kietoo maailman valoonsa ja katoaa sitten.”

Lukija ei pääse pakoon sitä, mitä metsässä tapahtuu. Miten saalistaja ottaa uhrinsa ja toteuttaa kieroutuneen perversionsa. Kerta toisen jälkeen tarina kiertyy takaisin kuoleman hetkeen, jota kuvataan niin yksityiskohtaisesti, että välillä jouduin sulkemaan kirjan ja rauhoittumaan. Näin hirvittävä kirja, ja kuitenkin minusta viime vuoden käännöskirjoista paras. Niin voimakas lukukokemus se oli.

Luin kirjan ensimmäisen kerran viime kesänä ruotsiksi, ja alkuun epäilin, etten saa ruotsiksi irti kaikkea tekstin kauneudesta. Mutta mitä pidemmälle luin, tunsin, että teksti vaikuttaa minuun erittäin vahvasti myös ruotsiksi. Odotin kuitenkin suomennoksen lukemista ennen kuin kirjoitin kirjasta. Erityisesti halusin nähdä, miten suomentaja kääntää tappajasta alkuperäistekstissä käytetyn ilmaisun ’jägaren’. Outi Mennan taidokkaasti suomentamassa teoksessa tappaja on ’saalistaja’. Ikiaikainen, myyttinen metsä, saalistaan jahtaava mies ja uhrina nainen.

Mietin pitkään, nostanko tässä jutussani esiin ns. Da Costa -murhan, Tukholmassa 1984 tapahtuneen prostituoidun paloittelumurhan, jolla on yhtymäkohdat Rakkauden Antarktiksen tarinaan. Mietin siksi, että vieläkin selvittämätön murha on Stridsbergille vain lähtökohta, josta hän on rakentanut oman tarinansa. Unelmien tiedekunnassa hän käytti rakennusaineena Andy Warholia ampuneen Valerie Solanasin elämää.

Molemmissa kirjoissa liikutaan prostituution ja huumeiden maailmassa. Mistä näin synkät aiheet tulevat? Louisiana Literature Festivalin haastattelussa Sara Stridsberg kertoi ajattelevansa aina kirjan kirjoitettuaan, että ”helvetti sentään, miksen voinut kirjoittaa jotakin muuta tarinaa”. Hänellä ei kuitenkaan ole ollut valinnan mahdollisuutta. ”Seuraan sisäistä ääntäni.” Hän kertoi kirjoittaessaan uppoavansa syvälle kirjan maailmaan ja kirjoittavansa ajattelun ja kirjaintenkin ulkopuolella. ”Sanonkin, etten kirjoita ruotsiksi, vaan toisella kielellä, kirjallisuuden kielellä. Se on kieli, jota ei voi kesyttää.” Prostituutiosta hän kertoi kirjoittavansa, koska se on paikka, missä naiset on suljettu yhteiskunnan ulkopuolelle. He ovat lainsuojattomia, toisinajattelijoita.

Rakkauden Antarktiksen maailma on ruma ja tarina äärimmäisen ahdistava, mutta jollakin käsittämättömällä tavalla kirjassa on myös jotakin lohduttavaa. Stridsbergin kielen ja kerronnan kautta Kristina on saanut sen lohdullisen paikan, joka hänellä olisi pitänyt olla aina.

• Sara Stridberg: Rakkauden Antarktis
• Tammi/Keltainen kirjasto 2019
• Ruotsinkielinen alkuteos Kärlekens Antarktis 2018
• Suomentanut Outi Menna
• ISBN 978-952-04-0577-9
• ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Tässä linkki Sara Stridbergin Unelmien tiedekunnasta kirjoittamaani juttuun (KLIK)

Tästä linkistä voit katsoa Louisianan taidemuseon pihalla viime lokuussa kuvatun Louisiana Channelin videon, jossa Sara Stridberg kertoo kirjoittamisestaan ja kirjailijuudesta. Videota ei ole kuvattu festivaalin haastattelutilanteesta, johon jutussani myös viittaan. (KLIK)