Vuoden 2019 kirsikat – kirjoja, kirjailijoita ja muuta kulttuuriantia

Vuosi 2019 oli harrastusmielessä hyvin aktiivinen ja pääsääntöisesti tiedät, mitä luin ja mihin osallistuin, jos seuraat tätä blogia ja Kirsin Book Clubin virtaa somessa.

Rauhoittavin lukumaisema viime vuonna löytyi ystävien kodista Skotlannista.

Aina välillä minulta kysytään, että miten ihmeessä ehdit tehdä kaiken tuon, mutta minä en koe sitä niin. Kaikki kirja- ja teatterimaailmaan liittyvä on minulle inspiroivaa, akkuja lataavaa puuhaa. Nautin lukemisesta, rakastan tarinoita, oivaltamista ja oppimista. Kirjoittaminen on minulle rentouttavaa, uusien ihmisten tapaaminen energisoivaa. Sain tehdä myös konsultointiprojektin kirjamaailmassa, joka sisältäpäin oli superkiinnostavaa! Olen omalta osaltani intohimoinen lajin edistäjä ja kirja-alan ilmiöistä kertominen blogissa ja podcastissa ovat tämän hetken keinojani.

Viime vuonna vastaavassa kirjoituksessa ylistin montaa asiaa ja lupasin kokeilla myös uusia juttuja. Kuinkas kävikään?

Lukupiirit

Kirsin Book Club

Kirsin Book Club tammikuussa Kristiinankaupungissa juhlistamassa 100. lukupiirikirjaa teemalla ”yönaiset”. Lue juttu matkasta.

Lukupiirit ovat oman lukemiseni tukiranka. Kirsin Book Clubin kanssa olemme nyt lukeneet yhdeksässä vuodessa 110 kirjaa yhdessä. Olemme onnistuneet poimimaan teoksia, jotka jakavat mielipiteitä ja joista syntyy hyvä keskustelu, esimerkkeinä viime vuonna Niklas Natt och Dagin 1793 ja Monika Fagerholmin Kuka tappoi bambin?. Poikkeuksiakin löytyy. Viime toukokuussa kaikki olivat valmiita antamaan viisi tähteä Kim Thuyn Ru-teokselle. Vuoden 2020 ensimmäiset kolme kirjaa ja lukupiiriemäntää on jo sovittu. Katso koko lista tästä.

Yrityslukupiiri

Edita Publishingin lukupiiriläisiä Kalasataman toimistossa, jossa kokoonnumme työpäivän päätteeksi.

Olen vetänyt viisi vuotta lukupiiriä Edita Publishingissa, jossa se on osa yrityksen työhyvinvointipalveluita. Kokoonnumme vuodessa kuusi kertaa. Yrityslukupiirissä ei ole vielä löydetty kirjaa, jolle kaikki olisivat nostaneet peukun ylös ja työkaveruus ei ole mikään este olla vahvasti eri mieltä, mutta ei myöskään nauraa yhdessä! Lukupiirissä luetuista kirjoista haluan nostaa keväältä Nadeem Aslamin Kultaisen legendan ja syksyltä Petina Gappahin Pimeydestä loistaa valo.

Business-kirjapiiri

Business-kirjapiiriimme kuuluu myös kirjailija Mikko Mattinen.

Kuulun myös business-kirjoja lukevaan piiriin, joka on erinomainen ammatillinen ryhmä, jossa keskustelujemme keskiössä on ihmisenä kehittyminen. Siellä on seuraavaksi vuorossa ryhmämme Mikko Mattisen kirjajulkkarit tammikuussa. Kirjan nimi on Mistä kasvua? Opas digiajan johtajalle.

Kirjat

Olen monena vuonna lukenut 50+ kirjaa, eikä tavoitteenani ole ollut kasvattaa määrää. Kirja viikossa -tahti sopii minulle. Kuuntelen äänikirjoja ajaessani ja puuhastellessani, joten teosten määrä on kyllä sitä kautta kasvanut. Usein saatan lukea ja kuunnella vuorovetona samaa kirjaa. Pyrin kirjoittamaan kaikista lukemistani kirjoista, mutta ihan se ei ole toteutunut, sillä blogista löytyy viime vuodelta 95 minun kirjoittamaani juttua, joista noin puolet on kirja-arvioita.

En halua valita vuoden 2019 ”parhaita” kirjoja, mutta seuraavat jättivät minuun vahvimmat muistijäljet, jokainen eri syistä. Osa on kirjallisesti huippuja, osassa tarina puhuttelee vahvasti.

  • Kim Thuy: Ru – olen asunut Vietnamissa, joten kirja meni minulle syvälle sieluun.
  • Pajtim Statovci: Bolla – taitavaa ja hienoa maailmankirjallisuutta
  • Lucinda Riley: Seitsemän sisarta -sarja – aikuisten laadukasta satua, briljantti konsepti
  • Viveca Sten: Sandhamnin murhat -sarja – uusi dekkarisuosikkini, vaikka en suosittelekaan lukemaan yhdeksää kirjaa putkeen niinkuin minä tein
  • Antti Rönkä: Jalat ilmassa – harvinaisen koskettava kirja kiusaamisen seurauksista
  • Venla Pystynen ja Linda-Maria Roine: Mercedes Bentso – havahduttavan hurja tarina nuoren naisen elämästä
  • Édouard Louis: Ei enää Eddy – samoja elementtejä kuin Jalat ilmassa ja Mercedes Bentsossa, mutta sijoitettuna ranskalaiseen maisemaan
  • Suvi Vaarla: Westend – mielenkiintoinen kuvaus talouden vaikutuksista
  • Roxana Gay: Hunger – sai pohtimaan lihavuutta
  • Johanna Venho: Ensimmäinen nainen – fiktiota, joka toi uuden palasen lähihistoriaan
  • Monika Fagerholm: Kuka tappoi bambin? – huvilakaupungin malli on niin totta monessa ankkalammikossa
  • Laura Lindstedt: Ystäväni Natalia – teos on niin moniuloitteinen, että olen ymmärtänyt vain murto-osan, mutta lukupiirikeskustelumme Lauran kanssa Helsingin Kirjamessuilla oli huikea!
Poseeraus Ystäväni Natalia –lukupiirikeskustelun päätteeksi. Keskellä Laura Lindstedt ja Hannele Jyrkkä Teokselta.

Kirjailijat

Vuoden aikana olen tavannut monta kirjailijaa. Joidenkin kanssa on puhuttu muustakin kuin heidän kirjoistaan, joitain olen saanut haastatella eri lavoilla ja joidenkin kanssa olen tunkenut vain fanikuvaan! Poimin tähän katsaukseen vuoden aikana tapaamani kansainväliset kirjailijat.

Māra Zālite, Latvia

Māra Zālite oli aktiivinen Latvian itsenäistymisvaiheessa mm. kirjoittamalla isänmaallisen rockoopperan.

Maaliskuussa sain kutsun Latvian Helsingin suurlähetystöön kuuntelemaan kirjailija Māra Zālitea. Olen asunut Latviassa heidän itsenäisyytensä alkuaikoina ja minulla on useita läheisiä latvialaisia ystäviä. Olen kaivannut tutustumista latvialaiseen kulttuuriin myös lukemalla ja ilahduttavasti nyt on käännetty muutamia latvialaisia kaunokirjoja suomeksi. Māran Viisi sormea avaa hienosti Sipearian leiriltä Latviaan palaavan perheen elämää.

Lucinda Riley, UK & Irlanti

Maaliskuussa Suomessa vieraili myös maailmantähti Lucinda Riley, jonka Seitsemän sisarta -sarja on koukuttanut lukijoita ympäri maailmaa. Sain haastatella Lucindaa kirjakaupassa ja iltatilaisuudessa. Hän tiesi miten hurmata yleisönsä ja heitteli nokkelaa huumoria useisiin vastauksiinsa.

Haastattelen Lucinda Rileytä Helsingin Aleksin Suomalaisessa kirjakaupassa.

Lucindan kanssa oli helppo jutella ja yhteistä löytyi mm. Thaimaasta, jossa minä olen asunut ja jonne hän on rakentanut talon ja viettänyt paljon aikaa. Lucinda jaksoi myös signeerata kirjojaan, mutta kyllä hänkin hieman häkeltyi, kun Lahdessa eräs mies toi signeerattavaksi dvd-kokoelman Näkemiin muru -sarjasta, jossa Lucinda näyteli 1980-luvun alussa. Lue lisää Lucindasta TÄSTÄ.

Camilla Läckberg, Ruotsi

Toukokuussa olin kustantajan järjestämällä lounaalla Ruotsin ykköstähden Camilla Läckbergin kanssa. Istuimme vastakkain ja oli helppo jututtaa häntä pöydän ylitse. Camilla on profiloitunut rohkeana kannanottajana, hänen valtaisa menestyksensä on tuonut kuuluvuutta. Hän on koulutukseltaan ekonomi ja olikin raikasta kuulla hänen tarinaansa markkinoinnin kannalta. Tuorein Kultahäkki kipusi myös Suomessa myyntitilastojen kärkeen.

Camilla Läckberg ja minä lounaan jälkeen Hotelli Kämpissä.

Kim Thuy, Kanada & Vietnam

Vietnamilais-kanadalainen Kim Thuy saapui toukokuussa Helsinki Litiin. Häneltä oli juuri ilmestynyt suomeksi teos nimeltään Ru, jonka tarinat veivät vauraan perheen elämään Saigonissa, venepakolaisuuteen ja uuden oppimiseen Kanadassa. Olen asunut Saigonissa nelisen vuotta ja kuullut samankaltaisia tarinoita, joten lukiessani matkustin ajassa takaisin tuttavieni luo.

Kim Thuy ja minä Lahden ”betonin” huipulla kesäkuussa 2019.

Kim lumosi Helsinki Litin lavalla, sellaista energiaa näkee harvoin! Tapasimme myös illallisilla, joten oli luontevaa sopia uudet treffit kesäkuulle, kuin hän saapui LIWREen eli Lahti International Writers´ Reunioniin. Teimme yhteisen podcastin, jossa juttelemme hänen elämästään (kuuntele TÄSTÄ)

Lahdessa vein Kimin – mäkihyppääjän tytär kun olen – ison mäen huipulle. Silloin en arvannut, että syyskuussa stadionalueen Voitto-ravintolassa siteeraisin Kimin sanoja isäni muistotilaisuudessa. Kim sanoi, että ihmettelee, kun länsimaissa sanotaan kuolemasta, että joku lähti ennen aikaansa. Eihän sanota myöskään, että joku eli pidempään kuin aikansa. Kimin mielestä jokaisella on juuri oma hetkensä kuolla. Se toi minulle lohtua surun syksynä.

Sofie Sarenbrant, Ruotsi

Sofie Sarenbrant osallistui myös lukupiirimme kokoontumiseen.

Kesäkuussa ruotsalainen dekkarikuningatar Sofie Sarenbrant vieraili lukupiirissämme. Hänen Emma Sköld -sarjansa on huikean suosittu Ruotsissa, etenkin äänikirjoina. Sofie oli niin kaunis ja tyylikäs, että haastattelijana tunsin itseni maalaisserkuksi. Häneltä käännettiin heti kolme sarjan dekkaria, neljäs tulee ensi kesäkuussa.

Viveca Sten, Ruotsi

Kesäkuussa oli vuorossa vuoden kolmas ruotsalainen dekkarikuningatar, Sandhamnin rannoille kymmenen kirjan verran ihmisiä murhannut Viveca Sten. Olimme kustantamon matkalla Sandhamnissa ja Viveca toimi loistavana oppaanamme. Olin lukenut/kuunnellut koko sarjan ja oli upeaa päästä näkemään ”oikeat” tapahtumapaikat. Dekkarit olivat minun makuuni, tyylikkäitä ja riittävästi päähenkilöiden ihmissuhteita ruotivia.

Syreenit kukkivat Viveca Stenin kodin pihassa, kun nauhoitimme podcastiamme Airin kanssa. Sandhamnin murhat -sarjan yhdeksäs osa Huonossa seurassa on saanut jo jatkoa ruotsiksi. Suomeksi ilmestyi juuri Viveca Stenin Hyytäviä hetkiä -novellikokoelma, jonka jutut liittyvät Sandhamnin tuttuihin.

Vivecasta pidin välittömästi. Hän oli niin kovin tutun oloinen, kauppiksen ja oikiksen kasvatti. Ehkäpä osa tuttuudesta tuli siitä, kun lauloimme illallisella snapsvisoja suomenruotsalaisen kaavan mukaan. Hän oli läsnä meidän kanssamme, vaikka meitä ennen oli ollut ranskalainen seurue ja meidän jälkeemme tuli heti seuraavat. Parasta oli podcast-keskustelumme hänen Sandhamnin kodissaan. Katso kuvat ja kuuntele podcast TÄSTÄ.

Petina Gappah, Zimbabwe

Petina Gappah tuli juhlistamaan Tammen Keltaisen kirjaston 65-vuotisjuhlia. Hänen Pimeydestä loistaa valo -kirjansa oli todella mielenkiintoinen ja hersyvä. Kerrankin en ollut ainoa, jolla oli leopardikuosia!

Hieno sattuma oli, että zimbabvelainen Petina Gappah tuli Suomeen juuri kun käsittelimme hänen teostaan Pimeydestä loistaa valo lukupiirissä. Kuinka rikkaaksi kokemukseni muodostuikaan, kun luin kirjan, tapasin kirjailijan ja vielä sain keskustella kirjasta lukupiirissä ja kirjoittaa siitä jutun! Erityisesti mieleeni jäi fakta, että ensimmäinen zimbabvelaisen naisen kirjoittama kirja englanniksi julkaistiin vasta 1988. Petinan Pimeydestä loistaa valo vie lukijan Livingstonen ruumissaattueeseen.

Turun Kirjamessujen vieraat: Jonas Hassen Khemiri, Ruotsi & Jón Kalman Stefánsson, Islanti & Karina Sainz Borgo, Venezuela

Poimin tähän myös kolme Turun Kirjamessuilla tavattua kansainvälistä kirjailijaa. Jonas Hassen Khemirin kanssa olin jutustellut jo aiemminkin ja hänen Kaikki se mitä en muista oli ollut lukupiirikirjanammekin. Sen sijaan islantilainen Jón Kalman Johánsson on aivan uusi tuttavuus. Saimme jutella hänen kirjastaan Kaloilla ei ole jalkoja rauhassa, sillä lehdistötilaisuudessa ei ollut kuin minä ja Minna paikalla. Eräs pariskunta pyörähti, ilmeisesti tarjoilujen vuoksi. Pilke syttyi Jónin silmiin, kun aloimme keskustella jalkapallosta. Hän tiesi hyvin Huuhkajien edesottamukset. Karina Sainz Borgon tilaisuudessa oli enemmän väkeä. Hänen kirjansa Caracasissa on vielä yö on ehdottomasti luettava. Ilman tilaisuutta en olisi todennäköisesti edes kuullut kirjasta.

Heather Morris, Australia

Heather Morris ja hänen menestyskirjansa.

Suomessa pistäytyi myös australialainen Heather Morris, jonka kirjoittama Auschwitzin tatuoija on ollut melkoinen menestys maailmalla. Heather on esikoiskirjailija yli kuusikymppisenä ja elää unelmaansa. Hänkin oli todella mutkatonta juttuseuraa.

David Nicholls, UK

Kuten huomaat, olen tavannut useita kirjailijoita, enkä yleensä jännitä uusien ihmisten tapaamista. Tehdessäni taustatöitä David Nichollsin haastattelua varten, sain tietää, että hän on ollut käsikirjoittamassa Rimakauhua ja rakkautta ja Patrick Melrosea. Hän tuntee Benedict Cumberbatchin – OMG! Jännitys hävisi kuitenkin ekan minuutin aikana, sillä David oli mitä mutkattomin kaveri. Puhuimme hänen perhe-elämästään, ongelmallisesta isäsuhteestaan, teatterista ja tietenkin ehdottoman suloisesta uutuuskirjastaan Suloinen suru!

Sen verran jännitin David Nichollsia, että kysyin luvan, voinko koskea häneen. Of course, hän sanoi.

Tapahtumat

Vuoden ohjelmaan kuuluivat vakioina seuraavat kirjallisuustapahtumat:

Näkymä yläpihalta merelle ja Louisiana Literature Festivalin suurimmalle näyttämölle oli upea.

Uusia tapahtumia olivat

Louisianan reissu oli todella mielenkiintoinen ja kaikin puolin antoisa. On ollut hienoa käydä pari vuotta sitten Göteborgin kirjamessuilla ja nyt Louisianassa. Näistä ei aivan käytännön syistä voi tulla jokavuotisia traditioita, mutta on ollut todella inspiroivaa nähdä erilaisia tapoja edistää lukemista ja kirjakeskustelua.

Minnekähän lähtisi seuraavaksi? Ensi syksynä on mahdollisuutena myös uudet Tampereen kirjamessut, mutta miksi ihmeessä niidenkin pitää olla syksyllä! Mainittakoon, että Dekkarifestivaali oli todella positiivinen yllätys ja ilman muuta pysyy ohjelmassa.

Hurjaa joukkoa Dekkarifestivaaleilla. Max Seeckin (vas.) Uskollinen lukija on ollut melkoinen menestys kansainvälisesti. Myyntiluvut eivät vielä ihan pärjää David Lagercrantzille (toinen oik.), vaikka Maxin kirjat ovat parempia, sanon minä!

Podcast

Kirsin Book Clubin podcastin käynnistäminen on ollut opettavainen ja hauska polku. Vuosi sitten helmikuussa olimme Airin kanssa podcast-seminaarissa hakemassa neuvoja, kuinka oma podcast aloitetaan. Ostimme tallentimen, jonka Lucinda Rileya kopioiden ristimme Dickiksi. Monta tuntia olemme opetelleet teknistä puolta ja mieheni Martti on avustanut editoinnissa. Hän myös ominpäin nauhoitti podcastin tervetulotoivotuksen, joka on edelleen käytössä.

Kirsin Book Clubin 1. podcast tallennettiin Kumpulan kotistudiossa. Äänessä Airi Vilhunen ja Kirsi Ranin, aiheena Elena Ferranten Napoli-sarja

Ensimmäinen podcast nauhoitettiin moneen kertaan, viimeisimmät on puhuttu kerralla Dickiin. Meillä on vielä opeteltavaa ja hienosäädettävää, mutta olen ylpeä, että saimme vuonna 2019 julkaistua 12 podcastia. Palaute on ollut kannustavaa, joten homma jatkuu. Löydät juttumme Kirsin Book Club -nimellä SoundCloudista ja Apple Podcasteista. Voit myös äänestää meitä Vuoden Podcast -kisassa!

Kirjailijasukat

Kirsin Book Clubin Raila kutoi ensin kaikille lukupiiriläisille lukutöppöset. Sen jälkeen Railan puikot ovat suihkineet kirjailijasukkia, joita olemme lahjoittaneet kokoontumisissamme vierailleille tai muuten tutuksi tulleille kirjailijoille.

Kim Thuy kokeili heti kirjailijasukkia, jotka olivat vielä toisissaan kiinni.

Vuoden aikana annoimme sukat seuraaville kirjailijoille:

Teatteri

Näin vuoden aikana 13 näytelmää, joista kaikista löytyy juttu täältä blogista, KATSOMOSSA-osiosta. Nyt ei tarvitse arvuutella, mikä oli minun mielestäni paras esitys, sillä Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä esitetty, Lauri Maijalan ohjaama Riistapolku oli aivan huikea. Täydellisen hallittu kokonaisuus, jossa sai ihailla ihan kaikkien tekijöiden ammattitaitoa. Samalla näyttämöllä esitettiin vuoden aikana myös onnistuneet Tahto– ja Everstinna-näytelmät.

Riistapolku vakuutti meidät 18.9.2019. Kuvassa myös Martti Ranin.

Kulttuurimatkat

Kylläpäs tästä katsauksesta tulikin pitkä, vaikka yritin keskittyä ihan vain tärkeimpiin. Silti vielä muutama sana kulttuurimatkailusta. Juhlallinen sana, mutta jokaiseen reissuun voi sisällyttää kulttuurikohteita. Me kurvasimme uuden Arvo Pärt -keskuksen kautta matkallamme Latviaan golfturnaukseen. Skotlannissa olemme olleet pariin kertaan katsomassa tytärtä ja aina löytyy uusia museoita ja linnoja tutustuttavaksi. Kulttuurimatkailla voi myös kotimaassa. Kesäinen reissu mökiltä Ruovedelle ja Mänttään tarjosi melkoisen kulttuuripläjäyksen!

Varsinaisia kulttuurin innoittamia matkoja tein Tukholmaan, Tallinnaan ja Pietariin. Ehkä listaan on syytä lisätä myös Turku.

Keväällä olin Tukholmassa ystäväni ja hänen tyttäriensä kanssa kuuntelemassa Michelle Obamaa. Me olimme Michellen erinomaisen kirjan Minun tarinani lukeneet, ja teimme matkalla myös podcastin Päivin ja Leenan kanssa.

Michelle Obama Tukholmassa

Kesällä vietimme tyttäreni 20-vuotispäivää Tallinnassa. Pääkohde oli upouusi Fotografiska, mutta jotenkin kaupunki oli kovin uuden näköinen muutoinkin. Lue vinkkimme TÄSTÄ.

Milla-tytär menossa Tallinnan Fotografiskaan

Syksyllä oli vuorossa vielä yksi kulttuurimatka naapurimaahan eli ensimmäistä kertaa Pietariin. Matka sai minut suorastaan ihastumaan ja ehdottomasti haluan mennä uudestaan! Sain heittää kaikki aiempien Leningrad-matkojen aiheuttamat ennakkoluulot romukoppaan. Ei ihme, sillä olihan reissujen välillä yli kolme vuosikymmentä. Katso matkakuvat ja kuuntele Pietari-podcastimme TÄSTÄ.

Minä ja Kirre-tytär Eremitaasin edustalla.

Roaring twenties

Mitä tuokaan uusi vuosikymmen? Toivottavasti inspiroivia kulttuurikokemuksia, sykähdyttäviä kohtaamisia ja paljon harrastamisen iloa!

Nyt tiedän jo jotain uutta eli olen mukana Storytel Awards -raadissa valitsemassa parasta äänikirjaa Jännitys ja dekkarit -kategoriassa, kisa ratkeaa maaliskuussa.

Lukupinossa on vielä muutamia menneen vuoden teoksia, jotka aion lukea, esim. Riitta Jalosen Tanssikaa! ja Sofi Oksasen Koirapuisto. Upouusiakin on pinoon jo kiilannut. Teatteriin on liput Humisevaan harjuun, mutta muuten on vuosikymmen vielä aivan avoinna! Odottelen houkuttelevia tarjouksia ja kiinnostavia kutsuja!

Yhteydenotot: kirsi.ranin@kirsinbookclub.com

Lue myös Kirsin Book Clubin Airin vuosikatsaus: Sydämet vuoden 2019 kirjoille ja kulttuurielämyksille

Kommentit
  1. Arja
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  2. Tuijata
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *