Beth O’Leary: Kimppakämppä – samassa sängyssä vieraan kanssa

Kirjoittanut Kirsi Ranin - 23.2.2020 | 12:27 2 Aiheet: Kirjat

Tytär opiskelee Skotlannissa ja hänellä on menossa nyt kolmas asunto, tällä kertaa kimppakämppä. Olen seurannut hänen asunnon etsintäänsä, joten minullakin on tuntuma tarjolla olevista asunnoista ja hintatasosta.

Kuuntelin Kimppakämpän Storytelin äänikirjana, joten kävin kuvaamassa kirjan Suomalaisen kirjakaupan Kampin myymälässä. Kivet ovat samanlaisia kuin Brightonin rannalla, missä Kimppakämpässäkin vieraillaan.

Niinpä Beth O’Learyn Kimppakämppä-teoksen alkutilanne ei ihmetytä. Päähenkilö Tiffyllä on ongelma. Hän on eronnut poikaystävästään ja tarvitsee uuden asunnon. Budjetti on 350 puntaa/kk, millä summalla ei löydy mitään kunnollista Lontoosta (eikä oikein Skotlannistakaan).

Sitten Tiffy näkee ilmoituksen: siisti, yhden makuuhuoneen kimppakämppä trendikkäässä Shoreditchissä juuri hänen budjetissaan! Asiassa on ainoastaan yksi mutta: asunto on hänen käytössään ainoastaan klo 18-09 ja viikonloppuisin. Eihän se haittaa, sillä Tiffy on kustannustoimittaja ja päivisin töissä. Kämppis nimeltään Leon puolestaan on sairaanhoitaja ja tekee vain yövuoroja saattohoitolassa, joten he eivät Tiffyn kanssa kohtaa arjessa, vaikka jakavatkin sängyn. He eivät edes soittele, mikä on Leonin tyttöystävän vaatimus, vaan kommunikoivat toistensa kanssa post-it-lapuilla.

Tästä tilanteesta alkaa Beth O’Learyn esikoisromaani. Hän oli saanut idean tarinaansa omasta elämäntilanteestaan. Hän työskenteli kustantamossa ja hänen poikaystävänsä lääkäriharjoittelussa, johon kuului paljon yötöitä. Joku kaveri oli heittänyt, että sinähän voisit ottaa osa-aikaisen vuokralaisen, koska poikaystäväsi on niin paljon poissa. Beth ei tehnyt niin, vaan pohti, miten kaksi vierasta ihmistä toimisivat vastaavassa tilanteessa, minkälaisia tulkintoja he tekisivät toisen tavaroista tai muista asuntoon jäävistä vinkeistä. Hän alkoi kirjoittaa tarinoita päivittäisillä junamatkoillaan, tunti töihin ja tunti takaisin, ja niinpä Kimppakämpän ensimmäinen versio oli valmis kuuden kuukauden kuluttua. Sitten alkoi editointi, ensin yksin, sitten agentin ja kustantamon kanssa. Kimppakämppä julkaistiin ja sen oikeudet myytiin yli 30 maahan. Beth saattoi ryhtyä 26-vuotiaana täyspäiväiseksi kirjailijaksi. Seuraava kirja nimeltään The Switch ilmestyy tänä vuonna.

Kimppakämpässä on kaikki tutut chick-litin ainekset. Tiffyllä on tunteita ex-poikaystäväänsä kohtaan, vaikka tämä on kohdellut häntä törkeästi. Hänellä on pari hyvää ystävää (huippujuristi ja psykologi) jotka antavat neuvoja kaikessa. Töissä on luottoystävä, mutta myös yksi mulkvist markkinointiosastolla. Leon vaikuttaa Tiffystä kiinnostavalta, mutta hän on vähäpuheinen kuin Mr Darcy. Aluksi tämä tarkoittaa, että Leonin post-it-viestit ovat paljon lyhyempiä kuin Tiffyn, joka rönsyää niin puheessa kuin pukeutumisessakin. Leonin elämässä on yksi iso huoli, joka vaikuttaa kaikkeen.

On myös yksi hurmaava ja tarkkanäköinen pikkutyttö, yksi rakkaansa kadottanut sotaveteraani, yksi virkkaava kirjailija, yksi velikulta vankilassa ja muutama muu henkilö maustamassa tarinaa.

Positiivista oli, että Tiffy ja Leon vuorottelevat tarinan kertojina. Tämä oli toteutettu mainiosti myös suomenkielisessä äänikirjaversiossa, jossa Tiffyn ja Leonin äänet vuorottelevat.

Molemmat päähenkilöt ovat melko tavallisenoloisia, fiksuja tyyppejä, joissa kuitenkin on symppistä persoonallisuutta, joten lukijana/kuuntelijana heille toivoo hyvää.

Kimppakämppä etenee sujuvasti ja koukuttavasti. Kirjan loppuratkaisu ei ole mikään yllätys, mutta sinne päästään sopivien kuvioiden jälkeen. Huomaan toisaalta kasvaneeni ulos näistä parikymppisten sinkkujen tarinoista, sillä minun on vaikea eläytyä siihen, minkälainen katastrofi on, jos kämppiksen sattuu näkemään nakuna.

Kokonaisuutena Kimppakämppä on erinomainen hyvänmielen viihdekirja. Se siivitti minua kuunneltuna kotitöissä ja autonratissa. Lisäplussaa tuli pääsankarittaren nimestä, sillä myös meidän koiramme nimi on Tiffy!