Steve Martinin Tähtisadetta on ihan järjetön komedia

Olen hieman pitänyt taukoa komedioista ja farsseista, kun tuntuu, että niiden huumori harvoin kolahtaa minuun. Taidan olla tässä lajissa varsin nirppanokka, myönnän. Mutta päätin antaa kolmelle uudelle pääkaupunkiseudun komedialle mahdollisuuden, Helsingin Kaupunginteatterin Tähtisadetta ja Le Coq sekä Espoon Kaupunginteatterin Voi Luoja! Kaikista teatterikäynneistä tulee oma juttunsa.

Ensimmäiseksi valikoitui Steve Martinin käsikirjoittama Tähtisadetta (Meteor Shower). Martin on kirjoittanut näytelmän 2016 ja Broadwayllä sitä esitettiin 2017.

Menin katsomaan Tähtisadetta suurin odotuksin, sillä Steve Martin on saanut minut usein nauramaan. Suorastaan unohtumaton on hänen esityksensä Housesitter-leffassa, kun hän laulaa ”Tura Lura Lura”. Hänen kirjoittamistaan tarinoista olen nähnyt aiemmin ainoastaan Shopgirl– elokuvan, jossa oli puolensa.

Kaksi pariskuntaa: etualalla Laura (Vappu Nalbantoglu) ja Gerald (Peter Ahlqvist), taustalla Norm (Mikko Penttilä) ja Corky (Katja Küttner)

Kaupunginteatterin pieni näyttämö oli lavastettu upeasti. Tähtitaivas tuikkii, meteorit suihkivat ja lava pyörii paljastaen olohuoneen ja pihan aurinkotuoleineen. Olohuoneesta olisin heti halunnut valkoisella sohvalla olevat tiikerikuosiset tyynyt!

Tapahtumapaikkana on Ojoi Kaliforniassa vuonna 1993, tulossa on meteoreiden täyttämä yö. Norm (Mikko Penttilä) ja Corky (Katja Küttner) odottavat toista pariskuntaa kylään, illan ohjelmassa on taivaalle katselua. Laura (Vappu Nalbantoglu) ja Gerald (Peter Ahlqvist) saapuvat ja sen jälkeen en pysykään tarinassa mukana.

Taivaalla meteorit viuhuvat.

Tähtisadetta on outo näytelmä. Tottakai on myös olemassa vaihtoehto, että minä en vain tajunnut, mistä on kyse. Yritimme kyllä väliajalla ja esityksen jälkeen löytää Tähtisateen ydintä tai edes sitä, mitä oikeastaan tapahtui, mutta olimme mieheni Martin kanssa molemmat yhtä ulalla.

Ehkä kyseessä on kalifornialaisen itsensä tutkiskelun ja unelmien toteutuksen kuvaus. Ehkä kyseessä on Päiväni murmelina -tyyppinen kuvitelma. Ehkä esityksestä ei tarvitsekaan ymmärtää mitään syvällistä, ainoastaan heittäytyä hetkeen ja kuunnella kahden pariskunnan kommunikaatiota, joka liikkuu laajalla asteikolla. Maininnan saavat mm. ihmissyönti, kimppakiva, liikalihavuus ja Vogue.

Kun sä halaat, älä ikinä ole se, joka irrottaa ensin.

Naurahdin muutaman kerran kuten muukin yleisö. Normaali Normin kohtalo on kaikkea muuta kuin normaali ja se oli vedetty riemastuttavasti yli. Mutta eipä se montaa minuuttia kantanut.

Mietin, miksi näytelmän oikeudet on ostettu Kaupunginteatterille? Onko alkuperäinen näytelmä jotenkin toisenlainen vai eikö Tähtisadetta toimi Yhdysvaltojen ulkopuolella? Löysin muutaman videopätkän amerikkalaisista versioista ja yksi huomattava ero oli se, että niissä kaksi pariskuntaa olivat ulkonäöltään tasavahvempia. Miksi Helsingissä toinen pariskunta oli stailattu huomattavan kauniiksi kun isäntäväki oli maatiaisempaa rotua?

Mä kunnioitan sun tunteita.

Mä huomioin sun kunnioituksen.

Muutamassa kohdassa suomeksi kääntäminen oli varmasti vienyt tekstistä tehoa. Ja ehkä meidän parisuhteemme eivät ole niin self-help-oppaiden turruttamia, että tekstiin pääsisi kiinni.

En usko, että lentoonlähtemättömyys oli näyttelijöistä kiinni. Katja Küttner oli elementissään, hänen komedia-ajoituksensa toimii. Muut näyttelijät tekivät myös kelpo työn, mutta enempää ei tällä kertaa ollut pelastettavissa.

Kaupunginteatterin mainoslauseessa todetaan, että Tähtisadetta on ”ihan järjetön komedia”. Siitä olen samaa mieltä.

Katja Küttner Corkyna ja Mikko Penttilä Normina, ehkä nimilläkin oli symboliarvonsa. Opin näytelmästä käsitteen ”ennen viini”, siis viini, jota siemaillaan ennen kuin viinitarjoilu alkaa.
  • Tähtisadetta
  • Käsikirjoitus: Steve Martin
  • Suomennos: Sanna Niemeläinen
  • Ohjaus: Mika Eirtovaara
  • Rooleissa: Katja Küttner, Vappu Nalbantoglu, Mikko Penttilä ja Peter Ahlqvist
  • Lavastus: Peter Ahlqvist
  • Puvut: Elina Kolehmainen
  • Valosuunnittelu: Vesa Ellilä
  • Äänisuunnittelu: Jaakko Virmavirta
  • Naamiointi: Tuula Kuittinen
Sarjassamme eläytymiskuvia (Martti ja Kirsi Ranin). Ainakaan 6.2. meteorit eivät sataneet katsomoon asti!

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *