Sally Rooney: Normaaleja ihmisiä – nautinnollinen kosketus

Sally Rooney teki sen taas! Kun aloitin hänen toista romaaniaan Normaaleja ihmisiä, kävi samoin kuin hänen edellistä kirjaansa Keskusteluja ystävien kesken lukiessani. Muutaman kymmenen ensimmäisen sivun ajan epäilin, ettei kirja oikein taida olla minun kirjani. Lukiolaisten suhdekiemurat eivät innostaneet isoäiti-ikäistä. Mutta Sally Rooneyn teksti imaisi mukaansa ja jouduin toteamaan, ettei päähenkilöiden ikä määritä sitä, mikä kirja puhuttelee ja mikä ei.

Sally Rooneyn käsialan tunnistaa molemmista kirjoista. Ne kuvaavat rakkautta ja halua, sekä yhdessä että erikseen, sekä suhdetta johon liittyy salailua ja väärinkäsityksiä. Ulkopuolisuus ja luokkaerot ovat esillä molemmissa kirjoissa, mutta ennen muuta ne ovat syvälle pureutuvia kuvauksia ihmisistä. Normaaleista? Kenellä sitten on oikeus sanoa, mikä on normaalia, mikä ei.  

Normaaleja ihmisiä -kirjan päähenkilöt Marianne ja Connell ovat vielä lukiolaisia, kun heidän kiihkeä ja molempia tyydyttävä seksisuhteensa alkaa. Kirja seuraa tämän on-off-suhteen vaiheita neljän vuoden ajan, pienestä länsi-irlantilaisesta Carricklean kaupungista yliopistoon Dubliniin. Suhde on osittain off silloinkin kun se on on.

Connell, jonka yksinhuoltajaäiti käy siivoamassa Mariannen perheessä, on koulun jalkapallotähti ja suosittu kaveriporukassa, Marianne taas koulun kummajainen, yksinäiseksi tuomittu. Toisin kuin Marianne, Connell ei ole tarpeeksi itsenäinen ja voimakas toimiakseen vastoin kaveriyhteisönsä mielipidettä, niinpä suhteen jo alettua ja nuorten viettäessä iltapäivät Connellin sängyssä hän ei koulussa ole Mariannea huomaavinaankaan. Vaikka Marianne haluaakin antaa kuvan, ettei välitä, Connellin ajattelemattomuus loukkaa häntä syvästi.

Trinityn maineikkaassa yliopistossa osat vaihtuvat. Varakkaasta kodista tuleva Marianne sujahtaa opiskelijajoukkoon ja kokoaa ympärilleen ystäväpiirin. Connell tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja muita huonommaksi itsetietoisten pääkaupunkilaisten joukossa. Heidän, joilla on ”samanlainen korostus puheessaan ja samankokoinen MacBook kainalossaan”.

Mariannea ja Connellia vetää toisiinsa vahva seksuaalinen halu, mutta paljon muutakin yhteistä heillä on.

Toisinaan hänellä on sellainen tunne, että he ovat kuin taitoluistelijoita, improvisoivat keskustelunsa niin taidokkaasti ja täydellisen synkronoidusti, että se yllättää heidät molemmat. Marianne heittäytyy sulokkaasti ilmaan ja joka kerta, vaikka ei etukäteen tiedäkään miten, Connell ottaa hänestä kopin. Tieto siitä, että he luultavasti rakastelevat vielä ennen nukkumaanmenoa, tekee juttelusta entistä nautinnollisempaa, ja Connell arvelee, että intiimit keskustelut, jotka usein aaltoilevat käsitteellisestä henkilökohtaisuuksiin ja takaisin, saavat myös seksin tuntumaan paremmalta.

Sekä Mariannesta että Connellista rakentuu uskottava haavoittuneen, itseään etsivän nuoren kuva. Heidän suhteensa muihin kumppaneihin nostavat pintaan myös sellaista, joka ei keskinäisessä suhteessa näkynyt yhtä selvästi, vaikka samat elementit olivat siinäkin:  alistuminen ja vallankäyttö.

Rooney ei tarjoile mitään helppoa selitystä sille, miksi suhde katkeilee ja miksi molemmilla on tarve todistaa itselleen ja muille olevansa vain ystäviä. Vaikka luokkaerot nousevatkin ajoittain tarinassa pintaan, Rooney ei käytä niitä yksinkertaistavaan musta-valkoiseen asetelmaan.  

Sally Rooneyn teksti etenee kuin spiraalina ja ottaa koko ajan yhä laajempia kierroksia ja vie syvemmälle ihmisten välisiin suhteisiin ja ihmismieleen, miettimään monimutkaista kysymystä vallasta ja sen ilmenemisestä läheisissä ihmissuhteissa.  Joskus kierros eksyy liian laajalle ja haukkaa mukaan turhiakin detaljeja ja vain häivähdyksiksi jääviä sivuhenkilöitä, kuten Mariannen ruotsalainen miesystävä.

Trinity Collagessa kirjallisuutta opiskelevan Connellin kautta Normaaleja ihmisiä tarjoaa monta koukkua, jotka saavat miettimään myös omaa suhdettaan kirjoihin ja kirjallisuuteen. Kirja piirtää aika pirullisen kuvan kirjallisuuden opiskelijoista. Connellin silmissä he näyttäytyvät snobeina, jotka tulevat joka päivä yliopistolle käymään kiivaita keskusteluja kirjoista, joita he, toisin kuin Connell itse, eivät ole lukeneet. Myös lukutilaisuudet saavat Connellilta luokkatietoisen kuvauksen:

Ne olivat kulttuuria luokka-aseman osoittamiseksi, kirjallisuus fetisoitiin koska sillä on kyky johdattaa koulutetut ihmiset valheellisille emotionaalisille matkoille, jotta he voivat jälkeenpäin tuntea ylemmyyttä niitä kouluttamattomia ihmisiä kohtaan, joiden emotionaalisista matkoista heistä on viihdyttävää lukea.

Sally Rooneyn yhteydessä on nostettu esiin Jane Austen esikuvana ja verrokkina. Itse en tätä yhteyttä olisi keksinyt, mutta siitä tietoisena löydän Normaalien ihmisten tarinasta yhtymäkohtia klassikkoon: suhteen kiemurat, monet väärinkäsitykset ja niiden aiheuttamat solmut, ylpeys ja ennakkoluulot, ja varsinkin syvällinen ihmiskuvaus.

Austenin Emma on kirjassa esimerkkinä kirjallisuuden voimasta. Kirjaston sulkeutuessa Connell joutuu keskeyttämään Emman lukemisen kohtaan, jossa näyttää siltä, että herra Knightley menee naimisiin Harrietin kanssa. Kotiin hän kulkee ”merkillisen emotionaalisen kiihtymyksen vallassa”.  Se huvittaa ja ehkä vähän hävettääkin häntä, mutta myös osoittaa, että kirjallisuus liikuttaa häntä. Connell muistaa, miten joku professoreista on puhunut suuren taiteen nautinnollisesta kosketuksesta.

Ja tavallaan se tunne, joka Connellissa herää, kun herra Knightley suutelee Emmaa kädelle, ei ole täysin aseksuaalinen, vaikka sen suhde seksuaalisuuteen on epäsuora. Se kertoo Connellille, että samanlainen mielikuvitus, jota hän käyttää lukijana, on tarpeen myös oikeiden ihmisten ymmärtämiseksi.

Juuri tästä Normaaleja ihmisiä -teoksessa on kysymys, eläytymällä kirjan verran fiktiivisten henkilöiden elämään ymmärrän taas paremmin oikeita ihmisiä. Jotka ovat omanlaisiaan, epänormaaliudessaan normaaleja.

• Sally Rooney: Normaaleja ihmisiä
• Otava 2020
• Alkuperäisteos Normal people, 2018
• Suomentanut Kaijamari Sivill
• ISBN 978-951-1-33181-0
• Äänikirja 8 t 16 min, lukijana Karoliina Niskanen
• ⭐️⭐️⭐️⭐️

Luin Normaaleja ihmisiä kirjana, jonka sain kustantajalta.

Tässä vielä linkki Rooneyn edelliseen kirjaan Keskusteluja ystävien kesken (KLIK)

LISÄYS 29.5.2020
Normaaleja ihmisiä -romaaniin perustuva samaniminen tv-sarja on kokonaan, 12×30 min, katsottavissa Yle Areenassa. Tässä linkki sarjaan: https://areena.yle.fi/1-50495302

Huom! Normaaleja ihmisiä ei enää ole katsottavissa Yle Areenassa, mutta sarjan voi katsoa HBO Maxilla.