Sayaka Murata: Lähikaupan nainen – luotaus japanilaisen yhteiskunnan odotuksiin
Keiko Furukura on 36-vuotias, akateemisesti koulutettu nainen, joka työskentelee osa-aikaisena kassamyyjänä lähikaupassa eli konbinissa Tokiossa. Hän viihtyy työssään, tai paremminkin hän rakastaa työtään, jota hän on tehnyt jo 18 vuotta. Muu elämä on satunnaisia kontakteja siskon tai vanhojen luokkakavereiden kanssa.
Keiko vaikuttaa onnelliselta, mutta sitä on muiden vaikea hyväksyä. Heidän mielestään 36-vuotiaan pitäisi joko olla naimisissa tai kunnon töissä. Keikoa pidetään outona ja lukijalle annettujen esimerkkien perusteella on helppo sijoittaa hänet autismin kirjolle. Konbini tuo Keikolle turvan, siellä hän tietää tarkalleen, miten puhutella asiakkaita, mikä on päivärutiinien seuraava tehtävä ja mikä tuote myy milläkin säällä.
Perhe ja ystävät patistavat muutokseen. Yllättäen Keikon työkaveriksi ilmaantuu sinkkumies, joka saattaisi sopia tarkoitukseen. Sattumien kautta Keiko päätyy tilanteeseen, joka ulkopuolisille näyttää parisuhteelta. Yhtäkkiä Keikon status muiden silmissä nousee, mutta uusi kuvio tuo mukanaan uusia vaatimuksia ja uusia ongelmia. Konbinin ja säännöllisen elämän tuoma turvallisuus on menetetty.
Me keskustelimme Sayaka Muratan Lähikaupan naisesta vetämässäni Edita Publishingin lukupiirissä. Koska lukupiiri oli maaliskuun lopussa, kävimme koronan vuoksi keskustelumme etänä. Meitä oli linjoilla kymmenen ja jotta kaikki varmasti pääsivät ääneen, jaoin puheenvuoroja spontaanin kommentoinnin sijaan.
Olin valinnut Sayaka Muratan kirjan lukupiiriimme, sillä kiinnostuin hänestä viime elokuussa Tanskassa Louisiana Literature Festivalilla, jossa hän oli kansainvälisenä vieraana ja yritin mennä kuuntelemaan häntä. Murata oli kuitenkin niin suosittu, että koko iso sali oli tupaten täynnä ja takarivin seisomapaikoilta ei kaltaiseni lyhyt nainen nähnyt mitään. Kuuntelemaankaan ei kannattanut jäädä, sillä japaninkielinen haastattelu tulkattiin vain tanskaksi. Pistin silloin Muratan nimen mieleen ja olin ilahtunut, kun löysin hänen kirjansa Gummeruksen kevään kirjalistalta.
Sayata Murata on moneen kertaan palkittu japanilainen kirjailija, joka on itse kirjoittamisen ohella vuosia työskennellyt osa-aikaisesti konbinissa. Lähikaupan nainen on hänen 10. teoksensa.
Lähikaupan nainen on tiivis teos, jossa 126 sivussa tuodaan japanilaisen yhteiskunnan odotukset erinomaisen selkeästi esille. Kirjan molemmat päähenkilöt – Keiko ja Shiraha – ovat yhteiskunnan normista poikkeavia. Sekä naisia että miehiä kohtaan on olemassa joustamattomat odotukset, ja olet outo, jos et noudata niitä.
Murata kuvaa Keikon arkea herkullisen tarkasti. Hän tuo rutiineista turvaa hakevan ihmisen ajatukset uskottavasti esiin. Konbinin toiminnan kuvaus oli mielestäni erittäin kiinnostavaa luettavaa, sillä olen työssäni ollut monen myymäläketjun kanssa tekemisissä. Keiko on omaksunut Smile Market -konbiniketjun myymäläkonseptin ihailtavasti ja on hyvä kouluttamaan sitä myös muille. Hänelle on helppoa käyttäytyä ”normaalisti”, kun konsepti tarjoaa hänelle jopa vuorosanat valmiiksi. ”Irasshaimase!”-tervehdys kajahtaa aina juuri oikealla äänenpainolla.
Lähikaupan nainen herättää kahtalaisia tunnetiloja. Toisaalta Keikon tilanne on surullinen. Hän yrittää kovasti olla muotin mukainen ja tiedostaa, että muut odottavat häneltä sellaista sosiaalista käyttäytymistä, jota hän itse ei tunnista. Lukijana toivoo, että Keikoa ei kiusattaisi ja hänen annettaisiin olla omanlaisensa.
Toisaalta kirjan teksti on oivaltavan hauskaa. Lukupiiriläisistä moni koki tapahtumien kuvaukset huvittavina, sillä Muratan teksti on lakonisen toteavaa.
Sisareni nauroi, mutta minun oli vaikea ymmärtää logiikkaa, miksi minun olisi tultava varta vasten katsomaan tätä vauvaa, joka näytti aivan samanlaiselta kuin Mihon lapsi. Aivan kuten kaikki kulkukissat näyttivät minusta samoilta. Tätä vauvaa minun oli silti ilmeisesti pidettävä tärkeimpänä. Pienistä eroista huolimatta en voinut nähdä sitä kuin yhtenä vauvojen lajin edustajana.
Lukupiirissä todettiin myös, että kirjan japanilainen elämä oli hyvin meidän tuntemiemme stereotypioiden mukaista. Tosin hieman naureskelimme, että Keikon elämä kirjan loppupuolella oli kuin koronakaranteenissa.
Lähikaupan nainen -kirjaa kuvailtiin lukupiirissä seuraavasti:
- ”Vähäeleinen välipala.”
- ”Ehdottomasti parhaita lukupiirikirjojamme.”
- ”Mieleeni tuli Kolmas kivi auringosta -sarja, jossa avaruusoliot yrittävät päästä jyvälle maan asukkaiden käyttäytymisestä. Samanlailla Keiko tarkkailee ympäristöään.”
- ”Kirja on kuin kutsu tarkkailemaan yhteiskunnan odotuksia.”
- ”Minusta Shiraha tarinan pahiksena oli vielä oudompi kuin Keiko. Hänhän uhmasi tietoisesti miehen mallia ja jupisi kivikautisia teorioitaan.”
- ”Tämähän oli Keikon ja konbinin rakkaustarina!”
- ”Hämmentävä on ensimmäinen sana, jolla kuvaisin kirjaa.”
- ”Minä löysin samaistuttavia piirteitä sekä Keikosta että Shirahasta.”
- ”Vaikuttava kirja, paljon kokoaan vaikuttavampi.”
Lukupiiriläisten peukut nousivat ylös ja päädyimme arviossamme noin neljään tähteen. Kirja oli helppolukuinen. Se kertoo osoittelematta Keikon tarinaa, josta lukija voi poimia omat merkityksensä.
- Sayaka Murata: Lähikaupan nainen
- Kustantaja: Gummerus (2020)
- Alkuperäisteos: Konbini ningen (2016)
- Suomentaja: Raisa Porrasmaa
- Äänikirjan lukija: Vuokko Hovatta
- ISBN: 9789512414987
- Arvio: ⭐️⭐️⭐️⭐️
Vinkki
Lähikaupan naisen kannessa kirjaa suosittelee irlantilaiskirjailija Sally Rooney, jonka kirjoja ovat Normaaleja ihmisiä ja Keskusteluja ystävien kesken. Lähikauppa on päässyt myös suomalaiseen Piia Leinon kirjaan nimeltään Ruma kassa.
Mielenkiintoinen kirja ennakkotietojen ja blogikirjoituksesi perusteella. Hain Adlibriksestä tilaamani kirjan juuri postista, odottaa lukemista.
Kerro sitten, mitä pidit!
Hieno, helppolukuinen kirja. Riemastuttavalla tavalla pohtii, mikä on normaalia elämää ja minkälaiset valinnat ovat hyväksyttyjä.
Aivan! Ja minkälainen käytös on suotavaa missäkin yhteiskunnassa.