Äänikirjavinkkejä #7 – naisten elämäkertoja ja henkilökuvia

Koronaviruksen aiheuttama eristys ja karanteeni ovat lisänneet äänikirjojen kuuntelua. Suoratoistopalvelut tiedottavat kuuntelun ja uusien tilaajien määrän huomattavasti kasvaneen. Keräsimme yhdessä Minnan, Marjan, Varpun ja Päivin kanssa äänikirjavinkeiksi tällä kertaa kuunteliamme naisten elämäkertoja ja henkilökuvia.

Kolmisen vuotta sitten Helsingin Sanomat laski, että naisten ja miesten julkaistujen elämäkertojen suhde oli 1:10. Paljon elämäkertoja julkaisevan Docendon kustantaja perusteli vinoumaa sillä, että heille tarjotaan enemmän miesten elämäkertoja kuin naisten, ja naisia joilla on mittava ura on vähemmän kuin miehiä. Naiset myös suostuvat miehiä huonommin elinaikanaan kirjan aiheeksi. (Osoittavat siis parempaa arvostelukykyä. Toim.huom.)

Nyt en ole laskenut ”voimasuhteita”, mutta tarjolla olevien elämäkertojen äänikirjaversioiden selailu tai ensi syksyn kirjaluetteloiden alustava katselu osoittaa, että yhä valtaosa julkaistavista henkilökuvista kertoo miehistä. Koska äänikirjabuumi on vasta vuoden parin ikäinen, olisikin hienoa jos muutama vuosi sitten julkaistut kirjat luettaisiin nyt äänikirjoiksi. Joitakin aikaisemmin julkaistuja on jo äänitetty, onneksi, sillä elämäkertatyyppiset kirjat ovat mainiota kuunneltavaa.

Naisten henkilökuvia kuitenkin on ja niitä julkaistaan, äänikirjoinakin. Pääsiäisen jälkeen on ilmestymässä esimerkiksi Marimekon ”pelastajana” tunnetun Kirsti Paakkasen elämäkerta (Ulla-Maija Paavilainen: Suurin niistä on rakkaus – Kirsti Paakkasen tarina , Otava) sekä ainakin minua kiinnostava Leena Ahtola-Moorhouse: Fabergé ja minä: Ulla Tillander-Godenhielmin elämä, Tammi).

Jutun lopussa on lista niistä naisten elämäkerroista ja henkilökuvista, jotka löytyvät äänikirjoina ja joista olemme kirjoittaneet aikaisemmin blogissamme.

Taiteilijaelämää

Tunnemme persoonaltaan räiskyvän Miina Äkkijyrkän taiteilijana ja kyyttöjen pelastajana. Lamppu Laamasen kirjaamassa elämäntarinassa Miina kertoo, mistä juontaa juurensa hänen lämmin suhteensa nautoihin ja valottaa elämänsä kantavia periaatteita. Millaista oli kun tyttö, joka jo kolmevuotiaana tiesi syntyneensä kuvanveistäjäksi, lähti pohjoissavolaiselta maatilalta ensin Helsinkiin ja edelleen matkoilleen maailmalle. Sari Haapamäen rauhallinen luenta tukee mielenkiintoista tarinaa, joka kertoo Miina Äkkijyrkän suhteesta taiteeseen, miehiin, lapsiin, uskontoon ja elämän koko kirjoon. (Minna)

---

Nuorena tuberkuloosiin kuollut Saima Harmaja on vuosien varrella ollut monelle tärkeä runoilija. Itsekin muistan lukeneeni hänen runojaan ja ehkä päiväkirjojaankin teini-iän kuohuvassa vaiheessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura keräsi joitakin vuosia sitten lukijoiden ajatuksia ja kokemuksia Harmajan runoista, ja niitä on mukana myös Ritva Ylösen kirjoittamassa elämäkerrassa. Ylönenkin on yksi heistä, joita Harmajan runot ovat lohduttaneet, ja hän kertoo vaivaannuttamiseen asti kirjassa, miten runoilijan runot ovat vaikuttaneet häneen itseensä ja miten hän samastui omien menetystensä myötä Harmajan äidin kokemuksiin.

Jos näistä elämäkerturin omista kokemuksista pääsee yli, samoin kuin turhan usein toistuvista viittauksista Saima Harmaja -seuraan, kirja on mielenkiintoista kuunneltavaa, myös 30-luvun helsinkiläisporvariston elämän kuvauksena. E-kirjaversiossa on lopussa runsaat valokuvaliitteet, jotka kannattaa katsoa äänikirjan kuuntelun lisäksi.

Äänikirjan lukee Saima Harmaja -seuran puheenjohtaja, äänen ammattilainen Päivi Istala kauniisti ja runotkin enimmäkseen sopivasti lausuen. Lukijana hän kuitenkin myös eläytyy tekstiin, ja joitakin äänikirjan kuuntelijoita sellainen tyyli ärsyttää. (Airi)

---

Julkista elämää

Maria Veitola on koonnut valikoiman omia kolumnejaan kahdenkymmenen vuoden ajalta, ja kommentoi niiden välissä matkaansa Pohjois-Karjalasta Imatran kautta Helsinkiin. ”Kirjoitan itsestäni ja elämästäni sellaisena kuin ne on. Tää on mun tähänastinen matkani minuksi. Nuori ihminen kasvaa aikuiseksi.” Avointa kerrontaa, josta minäkin, lähes sukupolven vanhempi, tunnistan elämän keskeisiä pohdintoja. Henkilökohtaista ja samalla yleispätevää, uskon että tästä pystyvät ammentamaan kaikenikäiset naiset, ja mikseivät miehetkin. Maria Veitola lukee itse, mikä sekin tuo tekstin lähelle. (Minna)

Roolit on käännetty, ja toimittaja Maria Veitola asettuu tentattavaksi kirjaan, jonka teemat menevät Veitolaa syvemmälle. Kysymykset työstä ja ammattitaidosta, ulkonäöstä, perheestä, lapsista, ystävistä ja ihmissuhteista, uskonnosta, terveydestä, ruoasta ja syömisestä sekä  vastoinkäymisistä ja niistä selviämisestä  saavat vastauksen. Vastaukset ovat rapsakan napakoita tai laajemmin Marian maailmankuvaa avaavia. Huomaan olevani monista asioista samaa mieltä, ja ilahdun, kun Maria viittaa Hans Roslingin Faktojen maailmaan.

Tätäkään kirjaa ei olisi kukaan muu pystynyt lukemaan paremmin kuin Maria Veitola itse. (Minna)

---

Eeva Lennon kertoo elämästään maailman uutisten keskipisteessä ensin Pariisissa ja sitten Lontoossa. Tarinat ovat pullollaan kiinnostavia ihmisiä ja sattumuksia. Journalisti osaa todella taustoittaa ja raportoida myös omat kokemuksensa niin, ettei kuuntelemista malttaisi lopettaa. Politiikan keskiöstä vaelletaan välillä mm. kuningattaran puutarhajuhliin, joissa kukkamekko on must.

Annamari Sipilän haastatteli Eeva Lennonia muistelmista Helsingin Sanomiin ennen niiden julkaisemista. Tässä linkki juttuun (KLIK), jonka pitkä otsikko kertoo paljon: Kirjeenvaihtaja Eeva Lennon on juossut pakoon poliisia Ranskassa, väistellyt hiiriä Britanniassa ja ystävystynyt Samuel Beckettin kanssa – Tulossa muistelmat, jotka ovat yhtä kiinnostavat kuin hänen elämänsä. (Varpu)

---

Hengenvaarallinen sairaus iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja Eija-Riitta Korholan elämä muuttuu kertaheitolla. Ensimmäisiä ajatuksiaan kirjatessaan hän ei vielä tiedä onko sairaus hoidettavissa, ja kuoleman asettuminen elämänkumppaniksi mullistaa kaiken. Korhola pohtii mennyttä, nykyisyyttä ja mahdollista tulevaisuuttakin. Minua agnostikkona ilahduttaa Eija-Riitta Korholan kuvaus lapsuudenkodista peräisin olevasta uskosta, jolla ihmistä ei lyödä, vaan tuetaan. Miia Nuutila lukee lämmöllä ja ajatuksella, samalla juuri sopivan vähin ”elein”. (Minna)

Eija-Riitta Korhola muistelee uraansa europarlamentaarikkona valinnastaan vuonna 1999 alkaen. Hän  ottaa kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin ja ihmiskuntaa uhkaaviin ongelmiin. Hän esittää perusteltuja
näkökantoja, jotka monin paikoin poikkeavat julkisuudessa esillä olevasta valtavirrasta ja haastavat kuulijaa omaan ajatteluun.
En ihan ymmärrä tämän kirjan lukijan valintaa. Petriikka Pohjanheimo lukee minun makuuni koleasti, paikoin liki vihaisesti, ja painottaa tekstiä kuin ottaisi siihen kantaa. Ristiriita Eija-Riitta Korholan persoonaan on ilmeinen, eikä lukija mielestäni tee oikeutta tekstille. Suosittelen siis tätä kirjaa luettavaksi kuuntelun sijaan. (Minna)

---

Äitiyttä ja muunkinlaista elämää

Tunteeni Emmi-Liia Sjöholmin Paperilla toinen -kirjaa kuunnellani vaihtelivat. Olin milloin kauhistunut, milloin ärsyyntynyt, säälin, surin ja ihmettelin. Vihainenkin ehdin olla. Niin paljon tunteita lyhyttä kirjaa kuunnellessa!

Paperilla toinen jatkaa ”rankkojen ja omakohtaisten elämänkohtaloiden” sarjaa. Kirjan kipuakseli virittyy kahden äitiyden väliin: 14-vuotiaana koetun abortin ja ”paperilla toisen”, onnellisen äitiyden väliin. Näiden ääripäiden välistä elämää hän kuvaa enimmäkseen erilaisten, monta kertaa hyväksikäyttöä lähentelevien seksisuhteiden kautta. Mahtuu mukaan myös tärkeä kokemus pienen pojan äitipuolena olemisesta ja tehtävään kypsymisestä.

”Häpeää päin” olisi kai sopiva määrittely tälle kirjalle, mutta minun kirjani se ei ollut, mikä ei estä sitä, etteikö se voisi olla monen muun kirja. (Airi)

---

Kolmen vahvan naisen selviytymistarina Auschwitz-Birkenaun keskitysleirin kauheuksista, siitäkin huolimatta, että he olivat raskaana ja raskauden paljastuminen olisi ollut varma kuolemantuomio. 

Jopa reilusti aliravittuina ja alipainoisina nämä naiset pystyivät suojelemaan uutta elämää. Rajuissa olosuhteissa syntyneiden onneksi eloonjääminen oli varmasti suurelta osin myös riippuvainen siitä, että julma väkivalta ja sota päättyi pian näiden lasten syntymän jälkeen. 

Teksti on koskettavaa, hyvin konkreettista ja kuvaa silmitöntä juutalaisiin kohdistunutta väkivaltaa ja sitä, kuinka joukossa kaiken kauheuden keskellä oli tulevaisuuteen uskovia naisia unelmineen. Hyvin kirjoitettu, mutta teksti olisi minun mieleeni voinut olla hiukan tiivistetympi ja kirja lyhyempi. (Päivi)

---

Elämäkertafiktiota

Merete Mazzarellan kirja Alma – Edelläkävijän tarina on elämäkerrallinen romaani Alma Söderhjelmistä, älykkäästä historiantutkijasta, kirjailijasta ja Suomen ensimmäisestä naisprofessorista. Hän joutui anomaan Venäjän keisarilta vapautusta sukupuolestaan, jotta pääsi yliopistoon opiskelemaan. Alma oli aikaansa edellä, itsenäinen nainen, luova ja erittäin sanavalmis. Hän oli vapaan rakkauden kannattaja ja eli sen mukaisesti. Merete Mazzarella on sanonut, että jos Alma olisi elänyt meidän aikanamme, hän olisi ehdottomasti ollut Facebookissa ja ladannut valtavasti kuvia Instagramiin. Alma oli aikaansa edellä brändäämällä itsensä älykkääksi, vapaaksi ja rumaksi ja vaikutti näkyvästi Ruotsin kulttuurielämässä, jossa hänen edistyksellisyyttään ei katsottu yhtä karsaasti kuin Suomessa.

Mazzarellan teksti on mukaansa tempaavaa, ja tarina pitää otteessaan alusta loppuun. Kirjassa Alma elää viimeistä vuottaan 1949 raihnaisena, yksinäisenä ja hiukan katkerana ylellisessä Saltsjöbadetin sanitoriossa ja muistelee elämäänsä. Alman pohdinnat ovat Mazzarellan luomaa, mutta elämäntarina perustuu Alma Söderhjelmin päiväkirjoihin, kirjeenvaihtoon ja hänen omiin muistelmiinsa.

Äänikirjana Alma toimii todella hyvin. Tarinaa on helppo seurata vaikka kerronta vaihtelee eri aikakausien välillä. Kirja sopii erityisesti sille, jota kiinnostaa 1900-luvun poliittiset tapahtumat ja kulttuurihistoria sekä särmikäs ja vauhdikas omia polkujaan kulkenut nainen. (Marja)

---

Tässä lisää blogimme äänikirjavinkkejä naisten elämäkerroista:

• Venla Pystynen & Linda-Maria Roine: Mercedes Bentso, Ei koira muttei mieskään
• Michelle Obama: Minun tarinani/Becoming
• Riitta Konttinen: Aino Sibelius
• Beata & Malena Ernman & Greta & Svante Thunberg: Sydämen asioita
• Lisa Brennan-Jobs: Pikkusintti
• Minna Maijala: Herkkä, hellä, hehkuvainen 
• Teemu Luukka: New Yorkin uhmatar
• Fatima Bremmer: Ett jävla solsken
• Virpi Hämeen-Anttila: Paino