Riikka Suominen: Suhteellisen vapaata – loistava avaus parisuhdekeskustelulle

Klaara ja Ilmari ovat töölöläinen aviopari, jolla on periaatteessa kaikki hyvin. Heillä on yhteinen pieni tytär Alma, heillä on mielekkäät työt, he ovat terveitä ja heillä on taloudellisesti vakaata. Heillä on Muru-koira, varakkaat vanhemmat, tiivis ystäväpiiri ja molemmat ovat hyvännäköisiä ihmisiä. Kaiken lisäksi he sanovat rakastavansa toisiaan.

Mutta paratiisiin on luikerrellut käärme. Parisuhteen seksi ei enää kiinnosta, seksikello nollataan kvarttaaleittain, jos silloinkaan. Vaikka toinen on kiva, komea, kaunis, niin ei vain sytytä, etenkään Klaaraa. Jännite puuttuu.

Klaara ja Ilmari lähtevät hakemaan ratkaisua perheterapeutilta, mutta hänkään ei pääse kiinni siitä, mistä kenkä puristaa. Ei ole pulaa omasta ajasta, Alman hoito ei ole ongelma, eikä siivouksesta tai alkoholin käytöstä riidellä. Lopulta Klaara ehdottaa, että he voisivat ulkoistaa seksin. Molemmat voisivat tapailla toisia ja mennä heidän kanssaan sänkyyn. Sääntönä on vain se, että pitää kertoa kuvioista toiselle ja ei saa rakastua.

Riikka Suomisen Suhteellisen vapaata on tavallaan chick-lit-kirja, mutta hyvin uudenlaisella otteella. Klaara ja Ilmari ovat jo saaneet toisensa ja teemana onkin, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun ensihuuma on laantunut ja happily ever after ei olekaan niin happy.

Samoilla linjoilla oli Sophie Kinsella kirjassaan Yllätä minut, jossa pohdittiin, miten kipinä säilyisi samassa liitossa 70 vuotta, mikä saattaa aivan hyvin olla nykyisillä elinaikaodotuksilla yleinen avioliiton kesto.

Riikka Suominen vie asian käsittelyn Kinsellaa syvemmälle. Hän pohdiskelee pitkin kirjaa avioliittoinstituution vaatimuksia ja niitä on konkretisoimassa sekä Romanssi että Parisuhde. Kuinka Romanssi haluaa Parisuhteeksi, mutta saavutettuaan sen haluaa jälleen Romanssiksi. Kuinka kaikkialla toitotetaan, että suhde pysyy hyvänä, jos vain sen eteen on valmis tekemään työtä. Jo kirjan kansiliepeessä Riikka Suominen kysyy, miksi toisiin ihastuminen on niin väärin, kun kuitenkin joka kolmas naimisissa oleva pettää ja joka toinen avioliitto päättyy eroon?

Kirjan päähenkilö on Klaara. Hän ehdottaa avointa suhdetta ja ryhtyy heti toimeen, kun Ilmari suostuu ajatukseen. Lukija pääsee Klaaran mukana tutustumaan Tinderiin: mitä kannattaa kirjoittaa teksteihin, jos haluaa vain seksiä ja minkälaisiksi kohtaamiset muodostuvat Helsingin, Tukholman kuin Kööpenhaminan hotelleissa.

Mietin omaa käytöstäni. Kerron jo Tinder-profiilissani, että haussa on lyhytaikainen hauskanpito. Kun osuma syntyy, en jaksa vaihtaa montakaan viestiä, ennen kuin vaadin miehestä kokovartalokuvia ja haluan tietää, minkälaisesta seksistä hän on kiinnostunut. Jos jokin vastauksissa ei miellytä, poistan osuman mitään sanomatta. Jos olisin mies ja toimisin näin, olisin sika.” – sivu 341

Tietenkin käy niin, että osa kumppaneista on helppo jättää taakse yhden seksikerran jälkeen. Mutta viimein kohdalle osuu eräs, jota ihon on vaikea unohtaa. Kaverin kanssa ei ole erityistä henkisestä yhteyttä, mutta keskinäinen himo on huikeaa. Siinä Klaara joutuu pohtimaan, pitäisikö sittenkin jättää Ilmari ja heittäytyä tämän uuden matkaan.

Klaaralla on chic-lit-kirjallisuudesta tuttu ystävätärkuoro, muutaman hengen ryhmä, jotka aluksi hämmästelevät Klaaran ja Ilmarin uutta kuviota. Kirjassa käydään läpi myös ystävättärien liittoja, joissa tapahtuu pettämistä ja eroja. Hienoa on, että nämä ystävättäret ovat kaikki varsin täysipäisiä naisia, hyvin aidonoloisia.

Oli humalluttavaa tajuta, miten mutkatonta seksi on, kun on jo naimisissa. Sinkkuna deittailuun ja sänkyynmenoon liittyi erilaisia soidinmenoja ja melkein aina myös toiveita jatkosta. Vähintään alitajuisesti pelkäsin torjuntaa ja yritin muokata itseäni sellaiseksi kuin kuvittelin treffikumppanin toivovan. Jos olisin oma itseni eikä mies sitten haluaisikaan tavata uudelleen, se olisi tuntunut pahemmalta. – sivu 313

Kirjassa edetään kesästä kesään, mutta käydään läpi myös aiemmat merkitykselliset ihmissuhteet. Mielenkiintoista on havaita, miten aika toimii myös näissä muinaisissa caseissa. Nuoruuden ihanuudesta on tullut platoninen velihahmo. Pikkujoulukuumotus alkaa olla tammikuun toimistovaloissa ärsyttävä kukko ja Tinder-kumppanien hohto himmenee ajan kanssa.

Suhteellisen vapaata -kirja on Riikka Suomisen esikoiskirja. Hän on vuonna 2019 lopetetun Vihreä Lanka -lehden viimeinen päätoimittaja, joten ei ihme, että kirjan teksti on ammattimaisen sujuvaa ja monin osin tekstissä on enemmän journalistinen kuin kaunokirjallinen ote. Mukana on kyllä nokkelaa dialogia ja hykerryttäviä kohtauksia, mutta Klaara jää kaikesta fyysisestä intimiydestä huolimatta hieman etäiseksi. Ihan kuin jäisimme silti hänen tunne-elämänsä ulkopuolelle.

Kirjan erityinen ansio on se, että se herättää ja pistää lukijan ajattelemaan omia arvojaan. Voisiko itse hypätä Klaaran korkkareihin, haluaisiko elää vastaavanlaisessa avoimessa suhteessa? Miten seksi toimisi harrastuksena ilman mitään tunnesiteitä? Voiko parisuhde toimia pidemmän päälle niin, että ollaan hyviä kavereita, pidetään huolta samasta lapsesta, naidaan vieraiden ihmisten kanssa ja kerrotaan kokemukset puolison kanssa?

Suhteellisen vapaata on hyvä avaus ja oikein kannustaa keskustelemaan seksistä ja parisuhteista. Mielestäni tämä olisi aivan täydellinen lukupiirikirja. Muistelen sitä, kuinka saimme intohimoisen keskustelun aikaiseksi Lena Anderssonin Vailla henkilökohtaista vastuuta -kirjasta ja siinä sentään puitiin vain perinteistä kolmiodraamaa. Suhteellisen vapaata tarjoaa loistavan pohjustuksen useamman tyyppisille parisuhdekeskustelulle!

Kansi: Tuuli Juusela
  • Riikka Suominen: Suhteellisen vapaata
  • Kustantaja: Otava, 2020
  • Äänikirjan lukija: Mervi Takatalo
  • ISBN: 978-951-1-34577-0
  • Arvio: ⭐️⭐️⭐️⭐️
Riikka Suominen kuvattuna Otavan toimitalossa tammikuussa 2020.
Kommentit
  1. Amma
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *