Boris Pasternak: Tohtori Živago & Lara Prescott: Tätä ei koskaan tapahtunut – klassikko ja sen taustat

Vetämäni yrityslukupiiri toivoi klassikkoa yhdeksi kevään lukupiirikirjaksi. Konseptiimme kuuluu, että hankin kaikille kirjat, joten klassikon piti olla sellainen, josta on tuore painos saatavilla. Tammen Keltaisen kirjaston pokkarivalikoimasta löytyi Boris Pasternakin Tohtori Živago ja valinta oli selvä, sillä olinhan juuri ollut Pietarin matkalla ja todennut, että venäläisen kulttuurin tuntemuksessani on suuria aukkoja.

Mitä tiesimme Tohtori Živagosta etukäteen?

No, melko vähän. Etäisesti tuttua oli Tohtori Živagon Hollywood-elokuvaversio (1965), jossa Omar Sharif näytteli Živagoa ja naisilla oli paljon turkiksia. Elokuvan musiikista tunnetuksi jäi Laran teema / On jossakin. Useimmat meistä odottivat perinteistä, pohdiskelevaa venäläistä klassikkoa, jonka ytimessä olisi suuri rakkaus. Saimme yllättyä monelta kantilta!

Mikä Boris Pasternak oli miehiään?

Minä tein lukupiiriä varten taustatöitä. Katsoin netistä löytyvän dokumentin nimeltään The Real Doctor Živago, joka kertoo tiivistetysti Boris Pasternakin (1890-1960) elämästä. Hän syntyi Moskovassa juutalaiseen taiteilijaperheeseen, opiskeli musiikkia ja filosofiaa, käänsi esimerkiksi Goetheä ja Shakespearea venäjäksi, mutta tuli tunnetuksi erityisesti runoilijana. Selvisi Stalinin suosikkina puhdistuksista, vaikka ympäriltä vietiin kollegoja vankileireille ja teloitettavaksi. Pasternakin muusa, Olga Ivinskaja, oli hänkin kahdesti vankileirillä ja molemmilla kerroilla liittyen Tohtori Živagoon. Ensimmäisellä kerralla hän ei kertonut kirjan sisällöstä tenttaajille ja toisella kerralla, kun Pasternak oli jo kuollut, häntä syytettiin, että hän oli ottanut rahaa Tohtori Živagon ulkomaisista oikeuksista.

Lara Prescottin viihdekirja kertoo Tohtori Živagon julkaisun taustat

Luin myös Lara Prescottin uutuuskirjan Tätä ei koskaan tapahtunut (WSOY 2020), jossa kerrotaan Tohtori Živago -kirjan tarina. Kuinka Pasternak kirjoitti sitä vuosia, kuinka Olga oli Laran esikuva yhtä lailla kuin Pasternak itse oli Živagon, kuinka kirjalle ei löytynyt Neuvostoliitosta kustantajaa, kuinka käsikirjoitus päätyi italialaiselle kustantamo Feltrinellille, joka estelyistä huolimatta julkaisi sen vuonna 1957, mutta ensin vain italiaksi.

Tätä ei koskaan tapahtunut -kirjassa kertojina ovat Olga Ivinskaja ja kolme amerikkalaista naista, jotka kaikki työskentelevät Yhdysvaltain Tiedustelupalvelussa konekirjoittajattarina, CIA:n vakoojina tai kaksoisagenttina. Tarina on supermielenkiintoinen ja käsittämätöntä kyllä, pohjautuu tositapahtumiin. Eli CIA hankki itselleen Tohtori Živagon venäläisen käsikirjoituksen kopion ja painoi siitä kirjoja, joita jaettiin Brysselin maailmannäyttelyssä neuvostoliittolaisille vieraille. Tarkoitus oli, että kirja kulkeutuisi takaisin Neuvostoliittoon, leviäisi tavallisen kansan pariin piraattikopioina ja aiheuttaisi poliittista sekasortoa.

Todellisuudessa Tohtori Živago ei levinnyt vain Neuvostoliittoon, vaan Italian lisäksi myös muualla länsimaailmaan. Se oli 26 viikkoa The New York Timesin kirjalistan ykkösenä. Huipentumana oli se, että Pasternakille, runoilijalle, joka oli kirjoittanut tämän yhden romaanin, myönnettiin (CIA:n vahvasti lobbaamana) kirjallisuuden Nobel-palkinto vuonna 1958, jota hän poliittisista syistä ei saanut ottaa vastaan. Hänet erotettiin Neuvostoliiton Kirjailijaliitosta ja hänen nimeään yritettiin kaikin tavoin loata. Tohtori Živago julkaistiin Neuvostoliitossa vasta vuonna 1988.

Muilla oli uunituoreet pokkaripainokset, mutta minä luin Živagoni vuoden 1958 versiona, joka oli jo viides painos ja sen oli suomentanut Juhani Konkka suoraan venäläisestä versiosta. Olikohan sekin saatu CIA:lta?
Lukupiirin fiilikset Tohtori Živagosta

Palataanpa lukupiiriin, jonka koronakevään malliin vedimme etänä. Keskustelumme oli hulvatonta, emme kunnioittaneet klassikon mainetta, vaan nostimme esiin ansiot, mutta lyttäsimme myös käsittämättömän tarinan kaaren, jossa kohtalo puuttuu peliin aina sopivan hetken tullen.

Keskusteluamme kuvaa oivasti lukupiiriläisemme Kalle Huhtala omassa blogikirjoituksessaa, jonka voit lukea kokonaisuudessaan TÄSTÄ.

Tohtori Živago oli hämmentävä kokemus. Päähenkilöiden toikkarointia ympäri laajaa lumista aroa yllättävine kohtaamisineen ja epäloogisine ratkaisuineen voisi luonnehtia sosialistiseksi epärealismiksi. Ylitsepursuavat luonnon ja ihmisluonnon kuvailut kielivät kirjoittajan runoilijataustasta (Zivago on hänen ainoa romaaninsa), ja toisinaan tökerön suomen kielen täytyy johtua myös käännöksen laadusta. Ehkä onkin niin, että tarina, jossa massiiviset historian käänteet ja lukemattomat epäloogiset ja traagiset ihmiskohtalot vyöryvät päälle lailla punakoneen, suistaa aivot arkisilta raiteiltaan, avaa tien alitajuntaan ja yllättäviin uusiin mielleyhtymiin. Näinkö lyyrikko Pasternak nyrjäyttää lukijansa slaavilaisella logiikalla?” – Kalle Huhtala blogikirjoituksessaan ”Sosialistista epärealismia eli fail fast tohtori Živagon tapaan”

Kalle oli käymässä mökillä Porin seudulla ja Tohtori Živago oli niin vahvasti mielessä, että mökkimaisemat alkoivat muistuttaa Varykinoa, Tonjan suvun maatilaa Uralin kupeessa, johon liittyvät kirjan ratkaisevat huipennukset.

Kirja on yli 500 sivua pientä pränttiä. Juri Andrejevitš Živagon elämäntarina kerrotaan pikkupojasta kuolemaan asti. Lukupiirissä Živagoa pidettiin ajelehtijana, jolle sattui ja tapahtui. Häneltä tuntui puuttuvan suunta, eikä hän rakkauden takiakaan sellaisia tekoja tehnyt, että olisimme kokeneet kirjan vuosisadan rakkaustarinaksi. Jotenkin Jurin ja Laran suhde tuntui hengettömältä. Siinä oli se kohtalon kuorrutus, mutta ei selvinnyt, mikä heitä veti puoleensa. Jurilla oli perhe, jonka hän suunnitteli jättävänsä Laran vuoksi, mutta sitten hänet kaapataan. Uskomaton juonenkäänne, mutta kaappausaikaa monet pitivät kirjan kiinnostavimpana kuvauksena.

Lukupiiriläinen Teijo on suuri klassikoiden ystävä. Tohtori Živago ei yltänyt hänen mielestään muiden venäläisten klassikoiden tasolle. Erityisesti Teijo suosittelee lukemaan klassikko-osastolta Thomas Mannin Taikavuoren.

Koimme, että venäläinen ja neuvostoliittolainen historia avautui meille entistä paremmin Tohtori Živagon myötä. Silti jäimme ihmettelemään, mitä kirjalla yritettiin sanoa, sillä Živagolla ei tuntunut olevan mitään korkeampaa päämäärää. Lääkärinammatti unohtui, hups, ensimmäinen perhe unohtui, hups, poliittiset asiat eivät kiinnostaneet. Koimme katkonaisen tarinan enemmän arjen kuvaajana kuin ideologiaan kantaa ottavana. Pisti miettimään, miksi tämä oli niin arkaluontoinen kirja, että Neuvostoliitossa ei saanut julkaista tai toisin päin, miksi juuri tämä valittiin CIA:n propaganda-aseeksi? No, Tohtori Živagon ylhäiset ovat ihan mukavia ihmisiä, tsaarista vain mainitaan, mutta kaikkialla huokuu rakkaus Äiti Venäjää kohtaan, ei niinkään Neuvostoliittoa kohtaan.

Heikki eläytyi venäläiseen mielenmaisemaan kuvaa varten. Havaitsimme selkeästi koronaparrassa tolstoilaisuutta! Rekvisiittana muita kirjajärkäleitä.

Apuja Tohtori Živagon tulkintaan saimme myös Viv Groskopin mainiosta Älä heittäydy junan alle -kirjasta, jossa hän taltuttaa venäläisiä klassikkoja. Hän nostaa Živagosta esiin sekä venäläisen sielun että kohtalon ja esimerkiksi kuvaa Juri Živagon ja Laran suhdetta seuraavasti:

Tämä romaani kysyy meiltä, mitä mieltä olemme sen henkilön moraalista, joka alistuu kohtaloonsa. Venäläisessä kirjallisuudessa nämä tyypit nähdään yleensä inhimillisinä ja ymmärrettävinä. Jurin ja Laran suhdetta pidetään kaikkien aikojen suurimpana rakkaustarinana. Sitä ei pidetä kertomuksena miehestä, joka hyödyntää mielettömän yhteensattuman pettääkseen vaimoaan. Ei. Lara on siellä, koska heidän on tarkoitettu yhteen. Ihminen on voimaton kohtalon edessä. Ja kohtaloa tulee kunnioitaa, koska se pelastaa meidät pulasta. Etsimme koko elämämme asioita, joiden on tarkoitus tapahtua, ja toivomme kohtalon ohjaavan meitä, jotta meidän ei tarvitsisi kantaa vastuuta omista valinnoistamme. – Viv Groskop liittyen Tohtori Živagoon kirjassaan Älä heittäydy junan alle

Kaikista naureskeluistamme ja kritiikistämme huolimatta totesimme, että Tohtori Živago oli kuitenkin kevään paras lukupiirikokemuksemme, vaikka hyviä olivat olleet Ankeriaan testamentti ja Lähikaupan nainenkin. Olimme iloisia, että jälleen yksi klassikko oli taltutettu ja lukupiiripureskelu toi siihen paljon uutta ymmärrystä.

Kirsin lisähuomautus: Suosittelen lämpimästi lukemaan ensin Tohtori Živagon ja heti perään Lara Prescottin Tätä ei koskaan tapahtunut. Myös Viv Groskop antaa hyvän lisän Živagon maailmaan.

Jos päätät tarttua Tohtori Živagoon, niin lue kirja, älä katso leffaa. Se sai aikoinaan kuusi Oscaria, mutta on erittäin ymmärrettävää, että yksikään niistä ei tullut näyttelijöiden työstä. Leffa on yli kolme tuntia sellaista puupökkelöintiä, että sitä ei edes Suomessa kuvatut osuudet pelasta!

  • Boris Pasternak: Tohtori Živago
  • Kustantaja Tammi (1958) Keltainen kirjasto
  • Jättipokkari (2020)
  • Alkuperäisteos: Доктор Живаго
  • Suomentaja Juhani Konkka
  • ISBN: 9789520414283
  • Arvio: ⭐️⭐️⭐️++
  • Lara Prescott: Tätä ei koskaan tapahtunut
  • Kustantaja WSOY (2020)
  • Alkuperäisteos: The Secrets We Kept
  • Suomentaja: Irmeli Ruuska
  • Äänikirjan lukija: Krista Putkonen-Örn
  • ISBN: 9789510441541
  • ⭐️⭐️⭐️++

TOHTORI ŽIVAGO on kaikkialla länsimaissa otettu vastaan ”eräänä aikamme suurimpiin kuuluvana romaanina” (The Times). Teoksen julkituloon liittyvät omalaatuiset olosuhteet – kirja ei ole ilmestynyt tekijän kotimaassa Neuvostoliitossa – eivät millään tavoin himmennä sitä tosiasiaa, että Boris Pastenak on luonut taiteellisesti unohtumattoman teoksen, klassillisen jo syntyhetkellään.” – vuonna 1958 ilmestyneen 5. painoksen kannen sisäliepeestä.

Ei vastauksia

Kommentoi